Viisi tapaa saada lapsi hymyilemään

Olipa kerran eräs päivä, jolloin korona-pandemia mylläsi maailmaa läpikotaisin. Samaan aikaan kotonamme poikani totesi ääneen, että onpas täällä äiti hiljaista. Tämä kirjaimellisesti kruunun nimeä kantava virus oli saanut elämän äänet pienenemään niin, että kuulimme varmasti höyhenenkin putoamisen lattialle.

Pandemia haastoi silläkin hetkellä monia ihmisiä hyvin raskaalta tuntuvilla tavoilla, mutta se on aivan eri aihe. Nimittäin nyt lähestyin asiaa ainoastaan ilon ja hassuttelun näkökulmasta kysyen, että miten voisin saada lapseni päivään lisää elämisen iloista ääntä ja hassua tunnelmaa.  Siis niin, että hiljaisuus alkaa tuntumaan uudestaan kivalta, rauhoittavalta ja rentouttavalta. Iloa lisää, mutta mistä?

Ensimmäinen vastaus tähän on oltava tässä hetkessä SUKAT! Siis sukat, sekä uikkarit ja mitä muuta sieltä alakaapista nyt löytyykään. Olimme jo kauan aikaa sitten nimenneet pyykkisateeksi puuhan, jossa otetaan kaikki todellisuudessa puhtaat sukat ja muut pikkuvaatteet lattialle. Sitten niitä aletaan heittelemään itsemme ja toistemme päälle.On tärkeää huutaa toisinaan ääneen, että PYYKKEJÄ SATAA! Välillä voi myös piilottaa toisen pyykkikasan alle ja sen jälkeen sieltä voi hypätä niin, että vaatteet lentelevät joka paikkaan. Hauskaa, erityisesti poikani mielestä!

Toinen vastaus on tietenkin tähtisade, jonka voi luoda nopeasti. Otin ison pinon papereita, jotka olivat täyteen piirrettyjä. Laitoin ne päällekkäin ja leikkasin niistä vapaalla kädellä tähden muotoisia paloja. Sen jälkeen laitoin ne kastelukannuun ja kaadoin poikani päälle. Tätä voi vuorotella ja tähtiäkin on kivaa heitellä sinne ylös ja alas. Tähtimeressä voi myös uida. Jee!

Kolmas ajatus oli tietenkin syntymäpäivät! Lapset rakastavat usein syntymäpäiviä, eikä tässä tapauksessa myöskään poikani ole poikkeus. Siispä päätin aamupalalla puolittaa banaanin ja laittaa päälle aikaisemmista juhlista jääneitä “synttärikynttilöitä”. Lisäksi koristelimme pöydän “ukkeleilla” ja pienillä eläimillä, joita pojallani sattui olemaan lelujen seassa. Kynttilöiden puhaltaminen on poikani mielestä loputtoman hauskaa ja samalla voi pitää pienen aamupalajuhlan. Mahtava tapa aloittaa päivä!

Neljäs ajatus oli tietenkin taikatähdet, jotka poikani käännettyä selkäänsä, ilmestyivät ulkoillessamme maahan yhtä-äkkiä yksitellen. Minulla sattui olemaan kimallekartonkia, mutta tähdet tai muut taikajutut voi valmistaa mistä, vain. Pikkuiseni sattuu rakastamaan tähtiä, joten juuri niiden taivaalta putoileminen maahan odottamatta sai hänet erityisen iloiseksi.

Viides iloa tuova asia on ehdottomasti sadut, joita poikani rakastaa kovasti. Niitä voi keksiä, vaikkapa niin, että lapsi saa päättää itse tarinan päähenkilöt ja osallistua tapahtumien kulkuun. Jos tarinoiden keksiminen tuntuu haastavalta voi käyttää, vaikka tuttuja satuja kertoen niitä omien sanoin. Lapsesta voi olla kivaa, vaikkapa muutella niissä esintyviä henkilöitä tai heidän nimiään. Tähän alle lisään pienen sadun, jonka improvisoin pojalleni eräänä päivänä. Siitä on jo syntynyt useita versioita ja niiden luominen on ollut meistä molemmista ihanaa.

 

Poika ja tähti

Olipa kerran pieni ihana poika nimeltä Feniks. Eräänä päivänä hänen alkoi tehdä mieli pientä herkkupatukkaa, joten hän lähti äitinsä kanssa kauppaan ostamaan sellaista. Yhtä-äkkiä matkalla hän kuuli jostain äänen, blinnnggggg. Feniks katsoi ympärillensä, eikä nähnyt ketään. Pian ääni toistui, eikä vieläkään näkynyt ketään. Kolmannella kerralla Feniks huomasi äänen tulevan hänen taskustaan. Juuri, kun hän laittoi kätensä sinne, taskusta pomppasi kimalteleva tähti. Molemmat säikähtivät ensin toisiaan.

Feniks: Miten IHMEESSÄ sinä olet päässyt taskuuni?

Tähti: Olin avaruudessa ja huomasin alapuolellani hauskan pienen pojan. Päätin mennä pikkuisen alaspäin, jotta näkisin pojan tarkemmin. Lopulta menin vahningossa niin alas, että tipahdin taskuusi.

Feniks: no empä ole tiennyt, että tähdet osaavat tippua taivaalta.

Feniks ja tähti juttelivat koko matkan kauppaan, mutta perillä Feniks piilotti tähden takaisin taskuunsa. Äiti osti Fenikselle hänen niin kovasti toivomansa herkkupatukan. Juuri, kun Feniks oli haukkaamassa siitä, tähti pomppasi nopeasti taskusta.

Tähti: En ole koskaan maistanut herkkupatukkaa, joten saanko haukata siitä pikkuisen.

Feniks: En kyllä tiennyt tähtien syövän tuollaista, mutta ota vain.

Herkkupatukan pala lensi aivan täysiä äidin nenään tähden suusta, koska se oli tähdestä pahaa. Tähdet elivät kuun valolla, eivätkä syöneet moisia hömpötyksiä.

Äiti: Aih! Feniks, miksi heittelet herkkupatukkaa nenääni. Älä tee noin,, nyt nenäni meni ihan punaiseksi.

Feniks: en se ollut minä.

Äiti: ei täällä ole muitakaan.

Feniks luovutti, koska äiti oli puhunut koko matkan ajan tärkeää puhelua, eikä ollut huomannut tähteä. Äiti jatkoi “tärkeää puheluaan” ja Feniks hölpötteli ja lauleli tähden kanssa koko kotimatkan ajan. Heistä tuli äkkiä hyvät ystävät.

Kotiin päästyään Feniks söi iltapalaksi hirssipuuroa ja tähti sanoi, ettei aio enää koskea ihmisten ruokahömpötyksiin. Iltapalan jälkeen Feniks ja tähti lauloivat yhdessä vielä tähtilaulun, jonka molemmat osasivat. Sitten ilta alkoi hämärtää.

Tähti: on ollut super kivaa viettää aikaa sinun kanssasi, mutta nyt sinun pitää mennä nukkumaan ja minun täytyy lähteä yöksi taivaalle loistamaan. Voisitko ottaa minut käteesi ja heittää minut tosi lujaa kohti avaruutta, että pääsen kotiseudulleni takaisin?

Feniks: Tietenkin voin.

Feniks avasi ikkunan ja otti kovan juoksuvauhdin. Sen jälkeen Feniks heitti tähden “täysiä” takaisin taivaalle ja huusi, että moi moi. Tähti huusi takaisin, että hyvää yötä ja bling bling bling!!!

 

 

 

 

 

 

Lisää kirjoittajalta Ihanaa ja kippeetä-Täydellinen mama/Lotta-Leena Vornanen

Viisi tapaa saada lapsi hymyilemään

Olipa kerran eräs päivä, jolloin korona-pandemia mylläsi maailmaa läpikotaisin. Samaan aikaan kotonamme...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.