Vanhemmat, ollaan lempeitä toisillemme


Olen Kiia Kakko, Annen tytär, Ritvan tyttärentytär ja Sylvin tyttärentyttärentytär. Olen neljän lapsen äiti ja yrttinoita. Kirjoitan runoja sekä blogia naisen luonnonvoimista.
Metsän, lapsivuoteen ja puutarhan uumenista syntyy kirjoituksia verimysteereistä, siirtymäriiteistä, luonnonrytmistä ja kohdun muistista nousevista esivanhempien kuiskauksista. Omassa elämänvaiheessani elän ja kehollistan äitiyden voimaa; lihan, veren ja hapanjuurileivän tuoksuista luomistyötä ja kasvumatkaa.
Elämä tanssii aallonharjalla, lempeästi kutitellen meidät eloon, muistuttaen niistä syvyyksistä, jotka pinnan alla elävät. Tuuli kuiskii muutoksesta, uudesta ajasta, kantaa itsessään muistutuksia rakkaudesta, voimasta ja askeleista eteenpäin. Maa hyräilee lempeästi jalkojemme alla, sykkii elämänvoimaa, joka heijastuu jokaisessa tuulessa tanssivassa lehdessä,…
Täydellinen antautuminen tälle matkalle. Se lienee monelle meistä nyt punninnassa. Aiemmin moni on kokenut, että kontrollissa oleminen, manifestointi ja voimallinen ohjaksista pitäminen ovat olleet niitä asioita, jotka ovat pinnalla, mutta nuo on nyt koettu ja on seuraavan levelin aika –…
Kun ihminen on tyyni ja tasapainossa, eläen sydäntietoisuutensa kautta, hän on kuin vankka peruskallio. Sydämen silmät aukeavat aivan uudella tapaa. Ympäröivä näyttäytyy kauniin eri sävyissä. Näin maailmaa on helppo rakastaa ja ymmärtää. Kun ei katso maailmaa uhriuden tai ulkopuolisuuden kautta,…
Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa koulun jumppatunneista. Suurimman osan ajasta koko homma keskittyi tosikkomaiseen kilpailemiseen, vertailemiseen ja mittailemiseen. Mitään liikuntamuotoa ei harrastettu ilman toistuvia mittelöitä siitä, kuka oli paras juoksija, hyppääjä, työntäjä tai loikkaaja. Valitettavasti se en ollut koskaan…
Synnytyksen jälkeen lähtö sairaalasta kotiin koetti 21.4, eli viisi ja puoli päivää sairaalaan tulon jälkeen. Ennen lähtöä en voinut käsittää, että vastasyntynyt olisi oikeasti niin pieni. Olin pakannut mukaan vastoin yleisiä neuvoja liian isot vaatteet, johon tämä suuri rakkauteni sitten…
Joskus (usein) arjen pyörityksessä tuppaa unohtumaan, että ilo on ihmiselle se kaikkein luonnollisin ja vaivattomin olotila. Näin kesällä, kun aurinko paistaa, ruoho tuoksuu ja linnut visertävät, ilo irtoaa sentään helpommin kuin marraskuun räntäsateessa, mutta helposti sitä mieli kehittää kauniina kesäpäivänäkin ilolle esteitä:…