Valon soturit

Ihailen niitä rohkeita kanssakulkijoitani, jotka tekevät väsymätöntä itsetuntemustyöskentelyä, nappaavat egonsa kiinni tuon tuosta, tuovat sen soturin urheudella ja määrätietoisuudella päivän valoon ja mikä huikeinta, häpeän kahleet lävistäen he tuovat tarinansa vielä muiden eteen.

“Katsokaa, ego! …Löysin itseni vaikean tuntuisesta tilanteesta, aistin että tässä ei ole kaikki oikein. Minulle tuli paha olo ja mielialani laski. Sukelsin oitis sisääni katsomaan, mistä on kyse. Tunnistin tunteeni, paha olo oli vihaa ja katkeruutta. Pian ymmärsin, että olin tuominnut ystäväni näkemyksen. Huomasin tämän haavoittuneen osan itsessäni, joka tuomitsee tässä tilanteessa ja tällaisissa teemoissa ja huomasin, että se johtui siitä miten olen kieltänyt itseni halutessani tätä ja käyttäytyessäni näin. Tajusin että se johtuu tästä ja tästä kokemuksesta tai tästä uskomuksesta jonka olen kulttuurisesti tai perheeni sisällä perinyt”.

Tuo ihmiskohtaaminen oli suora peili. Ego on paljastettu.

Tai ehkä hän tiedostaa jonkin arkipäiväisen tilanteen kautta jonkin narsistisen piirteensä. Hän tunnustaa sen. Se tekee hyvin kipeää. Hän kirjoittaa blogitekstin, tekee videon tai nauhoittaa podcastin siitä uudesta ymmärryksestä käsin, joka avautui tunnustamalla tämän pimeyden itsessään ja tietää varsin hyvin olevan itse sen päätähti, vaikkei sitä ehkä kaikille huutaisikaan. Hän suostuu olemaan esimerkkinä kanssakulkijoilleen silläkin uhalla että tulee kivitetyksi.

Ego on taas paljastettu ja tarina on lähetetty maailmaan.

Miksi siis sen, että löydät itsesi arvostelemasta, alistamasta, tuomitsemasta, inhoamasta tai hyljeksimästä, ei tarvitse olla häpeä ja vaiettu salaisuus?

Koska se on erävoitto. Joka ikinen kerta kun saat egosi rysän päältä kiinni, tuot valoa tuohon pimeyteen. Sen sijaan että painat sen pois, ohitat tai oikeutat, katsotkin sitä silmästä silmään ja tunnustat. Näin tehdessäsi toimit rakkaudesta. Tuot jumalallista tietoisuuden valoa taistelun keskelle. Ja yksi toisensa jälkeen aseet tippuvat käsistä ja ennen kokematon syvä rauha saapuu. Ymmärrys tietämättömyyden keskelle, totuus valheen tilalle.

Meissä JOKAISESSA on nämä samat pimeydet, ihmisyyden tuhoavat piirteet. Ja itseasiassa tämä kaikki paistaa meistä kilometrien päähän, vaikka yrittäisimme piilotella sitä. Piilotamme sen itseltämme, emme muilta. On kyse egosta, siitä osasta, joka toimii pelosta käsin, avonaisista haavoista käsin, syvälle piilotetusta tuskasta käsin.

Mutta tärkein pointti on, että ego ei ole yhtä kuin minä tai sinä. Se ei ole persoonamme.

Siksi meidän ei tarvitse enää piilotella pimeyttämme ja tuskaamme. Ei enää ylläpitää rooleja ja kulisseja. Olemme kaikki tuon saman usvan, pimeyden ja tietämättömyyden puristuksessa olevia uskomattoman valovoimaisia olentoja. Olemme tässä siis yhdessä.

Valon soturi on hän, joka tuo valoa tähän kollektiiviseen pimeyteemme elämällä tietoista elämää, olemalla rehellinen itselleen, jakamalla omia kokemuksiaan ja tuomalla egonsa metkut parrasvaloihin. Hän tekee sen itsensä ja oman parantumisensa vuoksi. Hän tekee sen, koska ymmärtää satuttavansa myös muita ja vierittävän kipujaan jälkipolvilleen. Hän ymmärtää, että jokainen meistä jättää perintönsä tähän maailmaan, jälkensä jokaiseen kohtaamiseen.

Hän tekee sen, koska tietää syvällä sisällä ansaitsevansa parempaa. Hän parantaa näin omia haavojaan ja rakentaa itselleen uutta vahvaa perustaa, sellaista, jolle voi alkaa rakentamaan upeaa kultaista rakkauden valtakuntaa.

Ja sen lisäksi hän tasoittaa muiden tietä paljastamalla meitä kaikkia yhdistävän, erillisyyden harhaa ylläpitävän, pimeän puolemme. Sen, jota kannamme henkilökohtaisesti ja yhdessä. Hän parantaa näin kollektiivisia haavoja ja on mukana rakentamassa koko ihmiskunnan upeaa kultaista valtakuntaa.

Valon soturilla on siis kaksoistehtävä. Ja hän on täällä juuri sitä varten. Hän ei ymmärrä, kuinka suurta työtä hän tekeekään. Hän on mukana nostamassa koko ihmiskuntaa pimeydestä, epätoivosta, vihasta ja tuhosta kohti valoa ja totuutta.

Hän ei ota kunniaa siitä mitä ilmentää tähän maailmaan, sillä hän tiedostaa että HÄN ei ole se joka luo. Hän on kultainen silta. Mutta silti hän ottaa vastuun jokaisesta ilmaisustaan. Jokaisesta reaktiostaan. Siitä, että hän pitää kanavan puhtaana. Ihminen, joka ei kanna kunnian viittaa, mutta vastuun miekkaa.

Vastuu kasvaa, mitä enemmän hän avautuu valolleen. Siksi hän palvelee nöyränä. Hän suostuu kahlaamaan syvimmät pimeytensä, kuivat erämaat, koska hän tietää syvällä sisällään totuuden. Se kutsuu häntä väsymättömästi, mutta lempeästi. Se on kuin rakkaudellinen kuiskaus, joka kuuluu hiljaisimpina hetkinä. Ja sitä tuo soturi seuraa uskollisesti.

Valon soturit ovat tietoista elämää eläviä ihmisiä, jotka ovat päättäneet ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja laittavat hyvän kiertämään. He ovat valppaana egostaan ja harjoittavat samalla ihmisyyden kauniita ja rakentavia ominaisuuksia. Kun nousee katselemaan laajempaa kuvaa ja antaa ymmärryksensä avautua ihmiselämän syvemmälle tarkoitukselle, voi ymmärtää heidän henkisen tehtävänsä laajuuden ja kuinka paljon rohkeutta kysyy astella noita askelia.

Puhun teistä arkipäivän sankareista. Teistä, jotka olette uteliaita ja valppaita. Teistä, joille jokainen kokemus on tilaisuus oppia jotain uutta itsestä ja elämästä. Tuotte valoa pimeyteen tekemällä itsetuntemustyötä ympäri vuorokauden.

Sinä valon soturi, kiitän sinua pyhästä työstäsi. Yksi toisensa jälkeen kerran vajosimme, yksi toisensa jälkeen nousemme jälleen! Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

***

Liity nyt valovoimaiselle Tie Takaisin- postituslistalle!

Lisätietoa löydät TÄÄLTÄ

 

 

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Oodi vapaudelle

Taikavoimat käyttöön

Ajattelen, että elämässä on äärettömän monta asiaa, mitä tämän hetkisellä tietoisuuden tasollamme...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.