Valmiina olemisen illuusio

Seuraa hieman filosofinenkin ajatuskatkealma valmiina olemisesta. Usein, kun alamme tekemään tai valmistautumaan johonkin, on hyvä tietää mitä tekee ja mihin pyritään. Mielemme kaipaa tiettyä selkeyttä ja rakennetta, jotta voimme hahmottaa paremmin sen, mitä teemme. On myös hyvä tunne saattaa asioita loppuun, tuntea koko prosessin kirjo, koska se on motivoivampaa ja helpompaa monella eri tavalla mielelle. Se on myös konkreettisempaa. 

Kuitenkin helposti elämme niin, että elämme lopputulokselle ja matkasta nauttiminen jää puolitiehen. Toisaalta, jos syventyy liian kovasti vauhdin hurmaan ja eläytymään kokemuksissaan, voi asioiden korkeampi todellisuus ja kokonaisvaltaisuus, niin sanottu lintuperspektiivi, jäädä kokonaan huomaamatta tai alkaa unohtumaan liiaksi. 

Olen itse kokenut elämäni aikana paljon riittämättömyyden tunteita. Etenkin, jos olen tiennyt, mitä odotetaan, ja kokenut, etten ole pystynyt tai osannut siihen odotukseen vastata. Tämän ajattelun ongelma ja sudenkuoppa on kuitenkin se, että “valmiina oleminen” on illuusio. Se on kuin laatikko, tai ympyrä, jonka piirtää paperille. Piirretty tai määritelty asia luo kyllä halutun ja ymmärrettävän muodon. Mutta onko tuo muoto ikuinen? Onko se ainoa muoto? Miten muoto sopeutuu, miten muoto istuu ja sopii eri ympäristöihin? 

Jos emme välillä katso itseämme eri muodoissa, jämähdemme totuttuun muotoon, ja käsittämämme “valmis” saattaa olla kaavoihin kangistunut, valmis muotti, jonka sisään ei mahdukaan enää koko elämänkirjo. Muodon tehtävänä on auttaa mieltämme olemaan kirkkaampi, sillä ilman minkäänlaista rakennetta, mieli menee herkästi kaaokseen ja tunteet tai ajatukset voivat ottaa vallan kokonaan (ns. pyörremyrskyefetki). Tässäkään siis ei ole välttämättä mitään vikaa, mutta tunnekeskeisyys taas luo taas omanlaisensa linssin, joka luo vääristymiä ja ehdollistumia olemiseen ja ajatteluun. Se siis luo rajotteita ja näköalattomuutta sekin.

Tämän takia itse tykkään ottaa välipysähdyksiä, irtaantua hieman totutusta todellisuudestani. Katsoa asioita eri perspektiiveistä, opiskella uutta. Kokeilla uusia ja erilaisia tapoja ja asioita. Laajentaa kokemukseni kirjoa, jotta ymmärtäisin asioita paremmin. Sopeutua erilaisiin asioihin, jotta aidosti kokisi jotain, mikä laajentasi lisää ymmärtämistäni. Jos pysyttelemme pienen pisteen sisällä, tai saman symbolin äärellä koko elämämme ajan, tuo koko elämänkirjo jää kovin kapeaksi. 

Voimme tietoisesti katkaista näitä kahleita, joissa elämme. Voimme tehdä asioita uudella tavalla, kokeilla uusia asioita. Voimme tietoisesti harjoittaa uusia ratoja elämässämme, aivoissamme, tunteissamme. Mieli on hyvin joustava, jos sen ymmärtää olevan vain työkalu. Samoin on mielestäni tunteiden ja kehon laita. Tai oikeastaan minkä tahansa laita. 

Itse tunnistan jämähdyksen tunteen nimenomaan kehoni kautta. Olen tottunut toimimaan tietyllä kaavalla tietynlaisissa tilanteissa. Siinäkään ei ole tietenkään mitään pahaa, mutta herkästi kun “totumme” johonkin, se alkaakin ikäänkuin kahlitsemaan meitä. Kulkuneuvostamme tuleekin vankilamme, vaikka sen piti olla vain matkanteon väline. 

Millä tavalla sinä voisit haastaa omaa ajatteluasi, tapojasi, elämääsi? Mikä toisi sinulle avaruuden tunnetta, vapauden kokemusta, kirkasta ja kevyttä virtausta? Mikä tasapainottaisi sinun kokemusmaailmaasi? Mitä tarvitset, jotta voisit tuntea elämän koko kirjon? Mikä on sinun laatikkosi, symbolisi, elämäsi keskiö, ja tunnistatko sen? Missä muodossa voisit tuoda siihen laajennusta? 

 

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Luova Kuu

Rakas, olet tähtipölyä

Uskallatko rakastaa? En koskaan kokenut olevani tavallinen nuori, tunsin olevani aina outo...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.