Vääränlainen minä osa 1/2

Tämä on kertomus elämäni suurimmasta taakasta. Tämä on kertomus kaikille, jotka tuntevat itsensä jollain tapaa vääränlaiseksi. Tämä on kertomus siitä, että voit saavuttaa rauhan ja hyväksynnän itseäsi kohtaan.

Olen elänyt suurimman osan elämääni ajatellen, että olen vääränlainen. Vääränlainen, koska käteni tärisevät. Kuinka hävettävää ja noloa! Tämän kirjoittaminen saa minut palaamaan muistoissa menneisyyden kokemuksiini.

Käsivarteni jännittyvät ja alkavat liimautumaan kiinni kehooni, jotta niiden tärinä ei näkyisi. Suojamekanismi. Leukaluunikin jännittyvät ja hermostoni virittyy peläten mitä seuraavaksi tapahtuu. Katseeni pälyilee ympärilleni miltä nyt pitäisi suojautua. Missä olisi turvallinen paikka olla, jotta olisin mahdollisimman näkymätön. Kasvoni hymyilevät suojana itselleni, etten vain paljastaisi sisäistä pelkoani siitä, että ihan varmasti kohta kaikki näkevät kuinka tärisen ja kuinka huono ihminen olen. Kuinka noloa on, kun jännitän tärinää. Muut saavat todisteen vääränlaisuudestani ja nauravat minulle.

Olen jännittänyt elämäni aikana ihan kaikkia tilanteita mitä voit kuvitellakaan, jossa julkisesti käytetään käsiä tai on edes mahdollisuus sille. Ihan kaikkia! Pahinta on ollut tilanteiden ennakkoon jännittäminen. Usein itse tilanteet ovat olleet ennakkopelkoa helpommat. Olen menettänyt yöuniani ja jättänyt menemättä paikkoihin pelkoni takia.

Mistä kaikki alkoi

Kaikki alkoi ollessani kuudennella luokalla tai oikeastaan jo paljon aiemmin. Synnyin erityisherkäksi tytöksi tähän maailmaan aikana, jolloin erityisherkkyydestä ei tiedetty vielä mitään. Olen aina aistinut ja kokenut ympäristöni herkemmin kuin monet muut. Lapsena aistin elinympäristöstäni, etten ollut hyväksytty sellaisena kuin olen.

Kuudennella luokalla eräs poika kerran näki, kun käteni tärisivät. Hämärän muistikuvani mukaan minulla taisi olla tuona hetkenä rytmihäiriö päällä, joten ei ihme, että tärisyttää. Minulla on ollut yksi rytmihäiriö syntymästä asti, joka alkoi häiritä enemmän aikuisiällä, jolloin se saatiin katetriablaatiolla pois. Syntymästä asti ollutta asiaa pitää täysin normaalina…

Tuosta hetkestä lähtien poika alkoi kiusaamaan minua. Aina ja kaikkialla poika haukkui minua tärisijäksi. Luokkakuvaushetkelläkin muistan, kun kävellessäni kuvattavaksi poika huusi isoon ääneen kaikkien kuullen, että Minna tärisee, vaikken välttämättä edes tärissyt. Onneksi muut eivät lähteneet mukaan haukkumiseen, paitsi kerran kuulin toisen pojan sanovan minua vanhaksi täriseväksi vuoheksi.

Kiusaaminen loppui siihen, kun vihdoin sanoin pojalle, että kerron opettajalle, jos vielä kerran kiusaat. Opettaja kyllä jo tiesi kiusaamisesta, mutta asia jäi sitten siihen. Kiusaaminen kesti lähes koko kuudennen luokan. Olisin tarvinnut tuossa hetkessä enemmän tukea, mutten saanut sitä.

Olin tottunut jo pienestä pitäen pärjäämään elämässä ja niin tein tuolloinkin. Kiusaaminen vahvisti vääränlaisuuteni. Pelko jäi asumaan sisälleni, jota kaikin mahdollisin keinoin koitin peittää. Esimerkiksi seitsemännellä luokalla en kertaakaan juonut ruokailussa, koska juodessa käteni helpoiten tärisivät. Tärinä oli mielestäni hävettävä todistus muulle maailmalle siitä, että olen vääränlainen.

Elämää pelon kanssa

Vuosia vieri ja opin elämään pelkoni kanssa. Opin peittämään pelkoani ja tärinääni. Ajoittain ainainen pelko kävi liian raskaaksi. Ollessani noin 25 -vuotias kävin psykologilla kolme kertaa juttelemassa jännittämisestä ja tärinästä. Hänen mukaansa en ollut jännittäjätyyppiä, mutta määräsi kuitenkin minulle Propralia, joka lievittää jännitysoireita. Tämä tarkoitti sitä, että ongelma lakaistiin maton alle enkä saanut oikeasti apua, jonka avulla trauma olisi käsitelty.

Propralin avulla selvisin jännittävistä tilanteista ja samalla lääke piti yllä pelkoa. Opin elämään niin. Se oli minun elämääni. Koko ajan alitajuisesti häveten itseäni ja ollen aina huonompi kuin muut. Tästä luonnollisesti seurasi muiden miellyttämistä, elämän suorittamista ja hyväksynnän hakemista ulkopuoleltani.

Onneksi elämässäni oli paljon hyvääkin, enhän muuten olisi selvinnyt.

Muutoksen ensiaskeleita

Elämä opettaa! Stressaannuin ja uuvuin ensimmäistä kertaa työelämässä ollessani noin 30 -vuotias. Samoihin aikoihin rytmihäiriöni pahenivat. Huono henkinen ja fyysinen olo herätti halun muutoksesta.

En enää halunnut, että ulkopuoliset asiat määrittelivät onnellisuuteni. Laajensin näkökulmaani ja kiinnostuin vaihtoehtoisista katsantokannoista elämään, mm. itämaisesta filosofiasta. Uudenlaiset ajatukset resonoivat minulle ja toivat helpotusta. Vuonna 2008 menin ensimmäiselle energiahoitokurssille. Tämä toi kauan kaivattua rentoutusta jatkuvassa jännityksessä olevalle keholleni.

Monenlaisia muutoksia tuli elämääni. Vaihdoin työpaikkaakin, mutten oikeasti miettinyt mitä haluaisin tehdä. Menin töihin, jota oli helppo saada. Työstressi ei hävinnyt mihinkään vaan paheni taas ajan myötä. Rytmihäiriöt vaivasi tasaisin väliajoin, eihän keho kestä lähes jatkuvaa stressiä, pelkoa ja jännitystä.

Keväällä 2012 stressi oli tosi pahana. 17.7.2012 sydämeni pysähtyi pyöräillessäni töistä kotiin. Paikalle ”sattui” tulemaan kolme naista. Kaksi heistä olivat sairaanhoitajia ja yksi lääkäri. He saivat elvytettyä minut. Sydämeni oli pysähtyneenä noin 6 min. Sydänpysähdys oli rytmihäiriölääkkeen aiheuttama. Ei ollut minun aikani lähteä!

Sydänpysähdyksen jälkeisenä yönä olin suuren rakkauden tilassa. Löysin rakkauden sisältäni ja yhteyden Korkeimpaan Voimaan. Niin suuren rakkauden, joka täyttää kaiken, on kaikki!

Sydänpysähdys oli iso herätys minulle! Hei haloo, herää näkemään mikä on oikeasti tärkeää ja, että minussa on jo kaikki!

Sydänpysähdyksen jälkeen asiat lähtivät pikkuhiljaa muuttumaan isommin, askel kerrallaan. Sisälleni tuli vahva halu siitä, että haluan hyvän olon itseeni. Hyvä olo löytyi hakemalla ja mutkien kautta. Sellaistahan se isojen muutosten tekeminen on.

Tärinän jännittäminen oli koko ajan läsnä, mutta sen voima alkoi pikkuhiljaa heikkenemään. Maaliskuussa 2014 muutin pohjoisesta Helsinkiin. Tein edelleen samaa työtä, josta en pitänyt. Siitä sai rahaa elämiseen. Vaihdoin työpaikkaakin toiveissa muutos. Olin liian sitkeä!

Eheytyminen pelosta

Vuonna 2018 rytmihäiriöt alkoivat jälleen pahentua ja sydän ei enää sietänyt mietojakaan lääkkeitä, ei Propraliakaan. Tuosta alkoi eheytymiseni tärinän jännittämisestä ja pelosta. Minun oli pakko kohdata kaikki tilanteet aitona minuna. Oli pakko kohdata pelkoni ja päästää siitä irti. Tämä oli pelastus.

Pelon voi selättää vain kohtaamalla se.

Helmikuussa 2020 päättyi työsuhteeni palkkatöissä, kun irtisanoin itseni. Seuraavana syksynä aloin opiskelemaan ravintoterapiaa. Koko aikuisikäni olen ollut kiinnostunut hyvinvointiin liittyvistä asioista.

Keväällä 2022 valmistuin diplomiravintoneuvojaksi ja nyt yritykseni Nadashree tarjoaa ravintoneuvonnan lisäksi energiahoitoja. Ensi vuonna valmistun diplomiravintoterapeutiksi ja ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä muutosta!

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet ihanaa muutoksen ja eheytymisen aikaa! Sydämeni ja hermostoni ovat rauhoittuneet. Pelko on väistynyt. En enää jännitä tärinää. Jos tärisyttää enemmän, sille on aina jokin selkeä syy. Käsien ollessa kohoasennossa voi helposti tärisyttää ilman jännitystäkin. Sellaiset rakkaat käteni ovat.

Ravintomuutoksella ja energiahoidoilla olen rauhoittanut kehoani sekä mieltäni. En häpeä enää itseäni. Olen hyväksynyt itseni ja rakastan itseäni sellaisena kuin olen. Olen samanarvoinen kuin kaikki muutkin.

Olen antanut anteeksi itselleni ja kiusaajalleni. Olen saanut rauhan menneisyyteni kanssa. Ilman elettyä elämääni en olisi saanut kaikkia niitä elämänoppeja, joita olen saanut. Kaikella on tarkoituksensa!

Aiemmin häpeämäni käteni ovat nyt ihanat parantavat kädet, joilla voi auttaa muita saamaan rauhaa kehoon ja mieleen. Rauhaa olla aito ihana oma itse! <3

 

Seuraavassa osassa kerron mitä kaikkea olen tehnyt matkallani siihen kuka nyt olen.

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.