Tämä on mun ensimmäisen blogini ensimmäinen postaus. Jännittää, ja samalla olo on innostunut. Julkaisen uutukaisessa blogikodissani runoja ja muita tekstejä, mietteitä ja tuntemuksia elämästä itsessä ja elämästä ympärillä.
Itselleni kirjoittaminen on jotain sellaista, jonka avulla hahmotan ja oivallan asioita. Paperille tipahtelevat sanat tuovat vastauksia, niiden avulla pääsen syvällisemmin yhteyteen oman sisimpäni kanssa. Olisipa ihanaa, jos blogin tekstit voisivat jollain tavalla olla avuksi myös sinulle.
Jossain vaiheessa voisin esitellä itseäni hieman tarkemmin, jos sellainen tuntuu tarpeelliselta. Nyt ajattelin kuitenkin mennä suoraan asiaan – tässä siis heti alkajaisiksi muutama runo. Kiehtovaa nähdä, mihin suuntaan tämä uusi ilmaisukanava lähtee elämään, mahtavaa kun olet mukana matkassa!
Intuitio, rakas
intuitioni
sinä viisas ja varma
joka
aina osaat kertoa
mihin suuntaan astua
mitä ovia kolkutella ja
mihin autoon nousta ja miltä asemalta
Sinä joka
aina suojelet ja varjelet
autat siirtämään leveyksiä korkeuksia
annat avoimena
niitä vastauksia
joista vielä
en osannut udella
ja sinä
kerroit jo varhain
etten turhaan ehtinyt uupua
Ja sinä minut
johdatit
kuningattareksi arvokkaaksi jumalattareksi
oman itseni salaiseen
valtakuntaan
Saat minut haaveilemaan
unelmia
joihin tarvitsin sinulta rohkeutta
Sinä minut nostit
kun
kasvosi opin tuntemaan ja
pelastit hetkellä kun
toinen jalkani jo
irronneena uponneena
Intuitio, rakas
intuitioni
kun
sinä löydyit minusta
löydyin minäkin
uudestaan
valtoimenaan
Sitä helposti pelkää, että mitä jos en kestäkään, että mitä jos hajoan
että mitä jos kaikki onkin liikaa
painaa liikaa
repii liikaa
raapii liikaa
liikaa – liikaa
häiritsee, hakkaa, hajottaa, heittelee
mieli pelkää
ja mieli haluaa suojella
ohjata pois kivusta ja tuskan uhkasta
mutta sitten sydämen ääni sieltä jostain
aluksi vaimeana, hiljalleen voimistuvana
ja uteliaana kulkemaan uudenlaista polkua
antaakin sydämen sävelten ohjata
sointujen, sykähdysten, sykkeiden
ja saa huomata, ettei mikään voinut koskaan painaa liian paljon liikaa
että vain sen verran minulle annetaan, kuin minä jaksan
eikä mikään kestä loputtomasti
paitsi rakkaus
rakkaus kestää
on loputon
rakkaus on loputon
Päätän nauttia
tästä hetkestä
kun silmät eivät näe
ja voin vain helliä
sydämeni viisauden
ihmettä
Tuntui hyvältä
avata kovaa kuortaan
olla siinä toisen edessä
ja pehmeä
Kuvat ylimmästä alimpaan: Thomas Hafeneth, Austin Ban, Ester-Marie Doys, Jakob Owens.
