Unettomuuden viestit

Tulipa nukuttua huonosti ja katkonaisesti, kuullostaako tutulle? Uni ei vaan meinaa tulla silmään ja asiat pyörivät ympyrää päässä, kuullostaako tutulta? Näin oli minullakin. Vaan ei ole enään. Mikä siis on muuttunut, kun uni tulee ja nukun kuin pieni lapsi, täysin sikeästi läpi yön. Illalla ummistan silmät ja seuraavan kerran herään tietoisuuteeni vasta aamulla. Viitisen vuotta sitten olin vielä varma, että en enään koskaan pysy nukkumaan ns.normaalisti, sillä niin vaikeaa se oli rauhoittaa mieltä ja olla pelkäämättä jo etukäteen seuraavaa unetonta yötä. Oli lääkkeitä apuna, vaan uni hajanaista ja häiriöitä täynnä. Syyllistin itseäni, että en pystynyt nukkumaan. Se oli todella tuskallista aikaa.

Nyt jälkeenpäin, kun katson tuota aikaa elämässäni, niin en ihmettele, että uni ei saapunut. Olihan siinä niin paljon kaikkea stressiä, jännitystä, pelkoja ja turvattomuutta. Juuri ne tunteet sen unen veivät teille tietämättömille. Uni voi laskeutua vain rauhan maahan, jossa sille on tilaa. Mun päässä ei ollut tilaa, sillä se kuhisi kaikkea. Kaikkea piilotettua, käsittelemätöntä,tukahdutettua ja kohtaamatonta.

Oikean terapeutin löydettyäni asiat alkoivat vähitellen selkiytyä ja rauhoittua. Päällimmäisenä koen olleen kaksi asiaa: ympäristö ja sen aiheuttama stressi ja turvattomuus, suorituspaineet sekä oman itsetuen puute, arvottomuuden ja häpeän tunteet. Ensin oli alettava miettimään, että kuinka voisin luoda ulkoisesti elämästäni mahdollisimman minua tukevan ja suojaavan. Rutiinit olivat siinä merkittävin asia. Rutiinit luovat turvaa. Isompi ja haastavampi osuus oli alkaa käsittelemään ja kohtaamaan sitten tunteita. Ensin tiedostamaan ne, sitten rohkeasti kohtaamaan ja hyväksymään niitä. Terapian suojassa sain kohdata itseäni ja pala palalta kasvoi minua. Kuka minä olen alkoi hahmottua ja ääriviivani piirtyä voimakkaammin.

Nyt kun olen saanut molemmat osa-alueet suht hyvän balanssiin, niin uni on voimaannuttavaa ja palauttavaa. Olo on päivisin energinen ja ennen kaikkea huoli seuraavasta yöstä on poissa. Toki edelleen pitää olla tarkkana, että en lähde kuormittamaan itseäni yhtään liikaa. Pidän parasta huolta ihmissuhteistani. Pidän kaikista eniten huolta omasta itsestäni, yhteyden säilymisestä päivittäin sydämeeni, tunteisiini ja tarpeisiini. Paras unilääke on oman hyvinvoinnin varjelu, vastuunottaminen minusta. Toki lääkkeet voivat tuoda ensiavun, mutta ne eivät paranna. Toipuminen lähtee sisältäsi ja sinulla on oikeus voida hyvin, nukkua lapsen unta.

Lisää kirjoittajalta Tunteiden kohtaamista rakkauden ilmapiirissä

Näkymättömästä voi kasvaa näkyväksi, vai voiko?

Vastaus kysymykseeni selviää seuraavan 7kk aikana. Haluan jakaa tänne matkaani näkymättömyyden pelosta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.