Tunnetyö keventää kuormaa – Miksi välttelemme sitä?

Tunteet ovat oleellinen osa ihmisyyttä. Tunteet kuuluvat elämään kaikissa sävyissään ja koko kirjossaan. Kuitenkin näyttää siltä, että elämme yhteiskunnassa ja kulttuurissa, jossa aidoille tunteille on kovin vähän tilaa. Määrittelemme toiset tunteet myönteisiksi ja toiset negatiivisiksi. Myönteistenkään tunteiden ilmaiseminen ei aina ole sosiaalisesti suotavaa.

Tunteiden vältteleminen ja piilottaminen opitaan usein jo varhain. Siitä muodostuu niin automaattinen selviytymiskeino elämässä, ettemme usein tiedosta sitä, kunnes se alkaa aiheuttaa meille merkittäviä ongelmia.

Mitä on tunnetyö?

Tunnetyö on tutustumista omaan itseensä tunteiden valossa. Tunnetyö tapahtuu tässä hetkessä. Se on avautumista omille tunteille, jotka ilmenevät juuri nyt. Tunnetyö suuntautuu tavallaan myös menneeseen, jolloin löydämme tässä hetkessä tunteita, jotka olemme aiemmin piilottaneet itseltämme.

Tunnetyö johdattaa meitä omaan itseemme. Tunteet kertovat jotakin siitä, kuka minä olen ja mitä minussa tapahtuu. Minä en kuitenkaan ole yhtä kuin tunteeni eivätkä tunteet ole ainut ulottuvuus minua. Sen sijaan, että nimeän olevani surullinen, voin sanoittaa kokevani surun tunnetta. Kun koen surun tunnetta, voin antaa sen laajentua jokaiseen soluuni ja kokea sen kaikilla olemassaoloni tasoilla. Tunteet ovat energiaa, joka haluaa tulla nähdyksi ja koetuksi. Näin energia vapautuu järjestelmästämme ja vapaudumme sen otteesta.

Miksi tunnetyö on tärkeää?

Jos torjumme tunteen itsessämme, sen energia jumittuu järjestelmäämme. Kun jumiutuneita energioita alkaa olla runsaasti, rasittavat ne väistämättä meitä. Kuormitus voi ilmetä ihmisestä riippuen joko mielen tai kehon tasolla. Useimmat ihmiset tunnistavat itsessään systeemin ”heikoimman kohdan”. Yhdelle on tyypillistä reagoida vatsallaan, toinen kärsii helposti päänsärystä. Joku reagoi ahdistumalla ja toisen yöuni häiriintyy.

Kuten huomaat, näistä oireista puhutaan yleisesti stressioireina, mikä kuvaakin hyvin tunnekuorman fysiologiaa. Usein tyydytäänkin toteamaan, että ihminen kärsii liiallisesta stressistä ja kuormituksen vähentäminen on ratkaisu. Voisimmeko kuitenkin kiinnostua ilmiöstä syvällisemmin?

Miksi tunnetyö on vaikeaa?

Olemme omaksuneet moninaisia keinoja vältellä itseämme ja tunteitamme. Pakenemme someen, televisio-ohjelmiin, peleihin, päihteisiin, syömiseen ja muihin aktiviteetteihin, jotka täyttävät kehomme ja mielemme. Kun olemme täynnä muuta, onnistumme ehkä pitämään tunteemme sivummalla ja poissa tietoisuudesta.

Vaatii paljon rohkeutta ja tilaa kiinnostua siitä, mitä tunteita kokemamme kuormituksen taustalla on. Mitä puolia itsessäni kiellän? Mitä tunteita en halua kohdata? Usein näiden tunteiden aito ja syvällinen kohtaaminen johdattaa meitä tekemään isoja ja radikaalejakin muutoksia elämässämme. Ja muutokset ovat aina pelottavia, vaikka ne veisivät meitä lähemmäksi itsemme näköistä, merkityksellisempää elämää.

Monille tunnetyön tekeminen on vaikeaa työ- ja perhe-elämän puristuksessa. Tunnetyö vaatii usein niin paljon tilaa ja voimavaroja, ettei niitä yksinkertaisesti voi järjestää oravanpyörässä juostessaan, vaikka tiedostaisikin tarpeen. Työskennellessäni psykologina kuntoutustutkimusyksikössä kysyin usein uupuneilta ja monin tavoin oireilevilta naisilta, mitä pitäisi tapahtua, jotta he voisivat jäädä työstään sairauslomalle. Hätkähdyttävän moni vastasi, että heidän pitäisi sairastua niin vakavasti, että joutuisivat sairaalahoitoon. Silloin voisi antaa itselle luvan hellittää, ei aiemmin. Näin meidät on ohjelmoitu; ohittamaan kehomme ja mielemme viestit, olemaan kuuntelematta tunteitamme, määrittelemään oma arvomme suorittamisen kautta.

Kohtaa rohkeasti itsesi

Osallistuin aikoinaan kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevalle kurssille, jossa opettelimme erilaisia kehon ja mielen terveyttä tukevia harjoitteita. Harjoitteita suositeltiin tehtäväksi päivittäin. Kurssilla oli sekä terveitä että sairastuneita naisia. Ne, jotka olivat jo sairastuneet, olivat ymmärrettävästi motivoituneita ja erittäin kiinnostuneita siitä, miten tukea paranemistaan. Heillä oli myös aikaa tehdä harjoitteita, koska he olivat sairauslomalla. Me, jotka olimme terveitä ja työelämässä, jouduimme toteamaan, ettei päivittäinen harjoitteiden tekeminen ollut mahdollista työn- ja perheen puristuksessa. Mitä se kertoo arvoistamme?

Voimmeko löytää keinoja kääntyä itseemme ja kiinnostua tunteistamme? Uskallammeko kohdata sen, mitä olemme työntäneet piiloon itseltämme, jotta meidän ei tarvitsisi tehdä muutoksia elämässämme?

Ympäröivä yhteiskuntamme ja maksimaaliseen tuottavuuteen tähtäävä systeemimme ei välttämättä tue tai tarjoa edellytyksiä tai puitteita kiinnostua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Itse asiassa yleensä tilanne on aivan päinvastainen. Meidän on itse kiinnostuttava hyvinvoinnistamme ja itsestämme. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestamme. Tila oman prosessin tekemiselle näyttää kuitenkin tarjoutuvan, kun teemme tietoisia valintoja luoden omaa todellisuuttamme.

Miten sinä luot tilan omalle tunnetyöskentelyllesi? Toivon sinulle rohkeutta ja voimia arvokkaalle matkallesi.

Lisää kirjoittajalta Eheysvirtaa

Tunnetyö keventää kuormaa – Miksi välttelemme sitä?

Tunteet ovat oleellinen osa ihmisyyttä. Tunteet kuuluvat elämään kaikissa sävyissään ja koko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.