Tunne luontosi ja anna sen tahdille tilaa

Tänä keväänä pihallamme pesi mustarastaita. Kerrottakoon, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Mustarastaat ovat tehneet useana vuonna pesän kuistin nurkkan. Joka kerta orava on käynyt tyhjentämässä sen ennen munien kuoriutumista.

Tällä kertaa oli parempi tuuri. Ihailimme ikkunasta rastaiden kasvua, vanhempien tuomia matolähetyksiä ja lopulta ensilentoa. Iloitsimme niiden selviämisestä. Samana iltana varis kävi nappaamassa pihan nurkasta yhden poikasen, muiden säksättäessä vieressä.

Muut suunnittelivat kostonhimoisena varispaistia. Itse vajosin lapsuuden automatkoihin.

Meilläkin olisi mahdollisuus elää luonnon rytmiä kuunnellen ja mukaillen

Lapsena luettelin äidille eläimiä, ja äiti kertoi mikä tehtävä sillä eläimellä on luonnon kiertokulussa. Joku pitää pienempien kantaa kurissa, yksi puhdistaa vettä ja toinen levittää kasvien siemeniä, ja on samalla ruokaa ravinto ketjun yläosille. Miten ihmeellisen hieno ja hyvin suunniteltu järjestelmä! Kunnes päästiin ihmiseen. Ei, ihminen ei ole osa tätä kiertoa. Ei omaa tehtävää tai paikkaa.

Aloin siis ajatella, että ihminen on turha, ylimääräinen, taakka, tuhoaja. 

Nyt kyseenalaistan tätä vähän. Se pitää paikkansa, niin tällä hetkellä, kuin 20 vuotta sittenkin. Mutta meilläkin olisi mahdollisuus elää luonnon rytmiä kuunnellen ja mukaillen.

Ottaa vain se, mitä tarvitsemme

Luopua ajatuksesta, että jokin kuuluu meille, ja että sen ottaminen on itsensäänselvää. Tai aluksi, miettiä mitä todella tarvitsemme? Voimmeko saavuttaa sen ilman, että se on pois luonnolta tai muilta ihmisiltä?  Vastaako tarpeemme saada uudet housut, kaikkea sitä, mitä niiden valmistukseen on käytetty? Voimmeko hyvittää sen jotenkin?

Tämä ei ole yksinkertaisia, koska tuotantoprosessit ovat pitkälti näkymättömissä sekä ruokien että vaatteiden ja muiden hyödykkeiden osalta, ja kun niitä lähtee tarkastelemaan, ei lopputulos ole kaunis. Emme tiedä mistä tavara tulee ja kenen selkänahasta se on revitty, puhumattakaan korvaako kaupassa maksamamme hinta sen. Sertifikaatit, lähituotanto ja mahdollisimman lyhyt (tai olematon, kuten parsakaalilla) ainesosaluettelo selkeyttävät tätä vähän. 

 

Kuunnella kehoamme

Lopettaa oman ilmaisumme tukahduttaminen, ja kehon toimintojen hallitseminen ja häpeäminen.  Me naiset olemme siitä onnekkaita, että koemme kuun rytmin, vuodenaikojen rytmin, kehossamme, ja voimme elää sen mukana. Kiertomme on kehomme ja mielemme hyvinvoinnin mittari, sekä kartta maan -ja luonnonläheiseen elämään. Kierron tukahduttaminen on kuin yhden aistin poistaminen.

Olemme ihmeellinen kokonaisuus, kuten muutkin luonnon palaset. Kehomme kykenee uskomattomiin asioihin, ja on suunniteltu hienosti. Ehkä jos kohtelisimme itseämme kuin ymmärtäisimme sen, olisi helpompaa tuoda omaan elämäänsä rahtunen luonnon viisautta ja järjestystä. 

Meidän on oltava tasapainossa voidaksemme hyvin. Syötävä tarpeeksi paljon puhdasta ravintoa, levättävä, altistettava itseämme mahdollisimman vähän haitallisille kemikaaleille. Ympäristömme on oltava tasapainoinen voidakseen hyvin. Olemme osa sitä, yhtenä sen elämänvoiman muodoista.

Vaadimme suorituksia ja menestystä

Huono epävarmuuden kestokyky saa meidät tavoittelemaan pysyvyyttä. Vaadimme suorituksia ja menestystä, vaikka kyse on vain hetkestä. Emme ole tottuneet näkemään syntymää ja kuolemaa, alkuja ja loppuja. Elämästä on karsittu paljon luonnollisia asioita, joiden hyväksyminen on epämukavaa, mutta kohtaaminen, joka pakon edessä tapahtuu kuitenkin, on entistä draagisempaa kun meillä ei ole työkaluja ja tuttuja rituaaleja siihen.

Sama pätee elämän pyhiin siirtymävaiheisiin. Rituaalit ja arvostus on unohdettu, ja se näkyy sekä yleisessä ilmapiirissä että yhteiskunnan arvoissa ja panostuksen kohteissa. Vain talous saa kasvaa. Samalla unohdamme tukea lapsiamme itsensä hyväksymisessä, vaistojensa kuuntelussa ja omien tunteiden käsittelyssä. Suru ja ahdistus on vaikea kohdata ilman työkaluja, muuttuva ja kasvava keho aiheuttaa häpeää juhlan sijaan ja elämän suunta on vaikea löytää. Miten voisimme hyväksyä, että mikään ei ole pysyvää? Ei suru ja ahdistus, ei saavutukset ja voitot. Hyväksyä oman keskeneräisyytemme, sekä syntymän ja kuoleman osana elämää.

Pysähtyä hetkeksi karistamaan vaatimukset ja odotukset siitä, mitä meidän pitäisi olla, ja keskittyä tuntemaan, kuka minä olen

Mikä minä olen? Mistä olen tullut? 

Mitä elämä tahtoo tehdä? Mikä saa puut kasvamaan, kalat kutemaan, linnut pesimään ja kukat kukkimaan? Se elämänenergia, joka tätä kaikkea pyörittää. Mitä se tahtoo tehdä sinussa? Mihin suuntaan se sinua vie?

Nykyinen maailmanjärjestys ei anna tilaa muille kuin omalle rytmilleen. Se on jatkuvasti kasvava, suorittava ja kaiken elävän hyvinvoinnista piittamaton voima. Kuitenkin, keho kulkee sykleissä, niin myös vuodenajat, aikakaudet, elämänvaiheet. Myös elämä on sykli.

Se vaatii vaivaa

Ei ole valmiita vastausia. On mentävä itseensä, etsittävä vastaukset sieltä. Muodotettava omat arvonsa, se, minkä eteen on valmis näkemään vaivaa. Yhdelle on helpompaa kiinnittää huomiota ruoka-aineisiin, toisen päivärytmiin. Omaa totuuttaan ja sisäistä viisauttaan ei löydä, kuin etsimällä.

Mikä sinulle on pyhää?

Kun susi tappaa aitauksesta lampaan, on helpompaa vaatia sudelle tappolupaa kuin rakentaa parempi petoaita, ja tehdä itse asioita oman selviytymisensä eteen. Ymmärtää oman oikeuden ja muiden oikeuden tasavertaisuus. Oman paikkansa voi ottaa kunnioituksella, ratkaisukeskeisesti ja kestävästi.

Kukaan ei ole sinulle velkaa mitään. Kukaan muu ei ole vastuussa tunteistasi, ratkaisuistasi ja reaktioistasi. Sinä muodostat sellaisen suhteen itseesi, luontoon ja ihmiskuntaan kuin itse koet parhaaksi. Se on valinta.

Parhaiten voimme vaikuttaa omaan toimintaamme

Tehdä itse joka päivä valintoja, jotka tukevat paitsi omaa hyvinvointiamme, läheistemme ja ympäristön hyvinvointia. Aina ei voi valita, mutta silloin kun voi, on aina mahdollisuus tehdä parempi valinta.

Monimutkainen suo, jossa lopulta toivoo, että olisi vain ampunut sen variksen. Tai sitten löytää tavan ajatella ja toimia , joka takaa hiukkasen enemmän sisäistä rauhaa.

Maailma jossa elämme on uskomattoman kaunis kokonaisuus. Kun painaudut vasten sammalta, ja tunnet sen, maan ja juurten elävän ja hengittävän allasi, ymmärrät miksi haluat enemmän kuin mitään muuta hengittää niiden kanssa samaan tahtiin.

Luottamusta ja viisautta polullesi,

Kiia

www.vakevaakka.fi

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Kiia Kakko

Tunne luontosi ja anna sen tahdille tilaa

Tänä keväänä pihallamme pesi mustarastaita. Kerrottakoon, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.