Toksinen henkisyys
Toksinen henkisyys on ihmisyyden ohittavaa. Se on neuvoja silloin, kun niitä ei kysytä tai kaivata. Se on läsnäolon puutetta ja kauniita korulauseita. Tilannetajuttomuutta. Todellisuuden siloittelua. Se on kipukohtien peittelyä ja ohittamista. Empatian puutetta. Toksinen henkisyys on ohituskaista tärkeille varjopaikoille.
Varjopaikat ovat niitä, joissa kuuluu pysähtyä, olla läsnä ja valaista se paikka. Valaa rakkautta. Hienoja sanoja siellä harvoin tarvitaan. Siellä kaivataan läsnäoloa, kuuntelua, empatiaa. Ihmistä ihmiselle. Varjopaikat pyytävät katsomaan ihmisyyden kipuja, todistamaan. Ohituskaista pitää varjon paikallaan ja piilossa.
Unet paljastavat minulle sen, että ohituskaistaa on käytetty. Unissani en pärjää ihmisyyden temppuradalla, jään auttamatta jälkeen ja tunnen kykenemättömyyttä. Minussa on kartoittamattomia ihmisyyden osa-alueita, jotka kammoavat hienoja sanoja mutta kaipaavat rakkautta ja hyväksyntää. Pienen lapsen hätä minussa janoaa nähdyksi tulemista, ja sen ympärille on hienosti rakentunut henkinen ohituskaista, joka nyt säröilee. Ihmisosa lojuu hylättynä maassa. Olen huomannut sen vasta nyt.
Meidän syvimmät kipumme kaipaavat peiliä ihmiseltä, joka tuntee sen saman syvyyden, on käynyt siellä. Siellä syvyyksissä henkiset opit punnitaan käytännön tasolla. Osaatko kohdata ihmisen? Osaatko asettua toisen asemaan ja toimia niin, kuin Rakkaus toimisi? Osaatko pysähtyä ja kunnioittaa toisen polkua sellaisenaan? Minä en ole aina osannut, olen pahoillani siitä. Olen päässyt vain siihen kohtaan, johon asti olen itseni kohdannut. Näin se menee. Olen luullut kohdanneeni itseni valtavan syvältä, mutta voi kuinka olen ollut vasta puolitiessä. Olen unohtanut ihmisyyden.
Kun kirjoitan kipujani auki, nousee ensin häpeä, sitten rakkaus. Sitä pientä kohtaan, maailman kaikkia pieniä kohtaan, jotka ovat matkan varrella saaneet osumaa. Koska niin se on, että yksikään ei osumatta selviä. Nekin kuuluvat ihmisyyteen. Ehkä jopa olennaisena osana.
Rakas ihminen! Niin kauan kun ohitat ihmisyyden, et voi olla kokonainen. Vaikka me hengen tasolla olemme kaikki yhtä ja samaa, niin ihmisinä olemme erillisiä. Erillisyyden kipuja emme voi perustella pois ykseydellä. Kipu joka on syntynyt yhteydestä tai sen puutteesta, voi parantua vain yhteydellä toiseen. Sitä ei mielen voimalla ,meditoimalla tai rukoilemalla voi parantaa, ei yksin muuntaa toiseksi. Tarvitaan ihminen, joka kuulee ja on läsnä.
Siis rauhoitu, rakas ihminen, kaikki on hyvin. Olet rakastettu, turvassa ja suojassa. Voit hengähtää. Pysähdyn sun kanssa varjopaikoille ja kestän sut kokonaan. Sitä unessani toivoin. Rakas minä: Kestän mut kokonaan. Opettelen rakastamaan itseäni kokonaan. Niin kokonaan, että uskaltaudun turvalliseen yhteyteen, syvempään kuin koskaan ennen. Ohituskaistojen aika on ohi.
