Tervehtynyt maskuliinienergia nostaa naisen pyhään feminiiniseen johtajuuteen

Meissä kaikissa elämää ja olemistamme luo sekä feminiini- että maskuliinienergia. Voidaan puhua sisäisestä isästä ja äidistä. Kun astumme eheytymisen tielle (kun kuulemme kutsun palata kotiin omaan voimaamme), kohtaamme näiden puolien epäterveet aspektit itsessämme. Olet saattanut käsitellä näitä aiheita äiti- ja isähaavojen käsitteillä.

Kun feminiinipuolen haavat, eli äitiaspektin säröt, on saatettu valoon itsessämme, toisin sanoen tuotu näkyväksi, jotta voimme rakastaa nuo vaillejäämiset ehjäksi, on maskuliinienergian tasapainottamisen vuoro.

Maskuliini meissä muodostaa sisäiset rajat. Se tarjoaa turvapaikan, suuren sylin, johon tulla turvaan kun maailma tuntuu liian suurelta ja pelottavalta paikalta. Epäonnistumisen ja pettymyksen tunteita voi laskeutua hoivaamaan tuohon suojattuun, parantavaan ”lampeen”.

Olen sitä mieltä, että isähaava on itseasiassa melkoisen syvällä yhteiskuntarakenteissamme ja tätä kautta suurienkin instituutioiden uskomusjärjestelmien taustalla. Olemme isän kaipuisia, alemmuudenarvoa kokevia, traditioksi muodostuneessa ”naisen asemassa” eläviä, sillä olemme eksyneet isäaspektista itsessämme.

Tämä isällinen syli ei ole päässyt meissä kypsymään varhaisten ja yli sukupolvien kulkeneiden hylkäämiskokemusten vuoksi. Yhteiskunnassamme vallitsee isän ja tyttären emotionaalinen etäisyys, johon sota-aika on vaikuttanut merkittävästi.

Isän ja tyttären suhteessa on nimittäin pohjimmiltaan aivan äärettömän kaunista herkkyyttä. Sulkeutunut emotionaalinen maailma, johon on vaikuttanut tietynlainen syvän tason läheisyyden demonisoiminen, sulkee herkkyyden kukan. Tuo kukan nuppu elää meissä kuitenkin, odottaen sitä hetkeä, että kykenemme laskemaan sydämiemme muurit ja antaa haavoittuvaisen, kauniin herkkyytemme avautua. Se tarvitsee turvallista ja suojattua tilaa.

Kun maskuuliinienergia on tervehtynyttä, sallii se feminiinipuolemme kukoistaa. Feminiinipuolemme tietää silloin, että on aina olemassa se ehdoton suoja ja turvan satama, mihin laskeutua ja joka suojaa kasvuun kurkottelua. Niinpä meissä puhkeaa herkkä, villi, alkukantainen feminiininen voima, joka on hyvin suojattua ulkoisen maailman ”hyökkäyksiltä”. Puhun hyökkäyksistä siksi, että maailmassa vallitsee dualistisuus, joka taas synnyttää vastakkainasetteluja. Se on elämän pelin perusta. Mutta tuo dualistisuus sulaa meissä ykseydeksi sitä myötä kun sisäinen äiti ja isä eheytyvät.

Tervehtynyt maskuliinienergia sallii naisen nousta itsensä johtajuuteen. Se luo puitteet jotka mahdollistavat täydellisen astumisen omaan pyhään voimaan. Oma voima on samalla herkkää ja antautuvaa, mutta myös rajansa piirtävää ja omaa energiaansa tätä kautta suojaavaa. Täydellinen hyväksyntä ja ehdoton rakkaus ovat läsnä. Pyhyys tulee siitä, että tuossa luovassa antamisen ja vastaanottamisen tilassa vallitsee taivaalliset piirteet ja arvot. Meistä tulee läpikuultavia, elämää sisään ja uloshengittäviä, kokonaisia, itsetietoisia, myötätuntoisia ja jumallallisen potentiaalimme omistavia ja sitä ilmentäviä.

Sallimme ilon ja elämän nautinnon johtaa – olemme sekä maallisia inhimillisiä olentoja, mutta myös sielumme ilmentymiä ja molemmat aspektiti ovat tasapainossa. Sallimme. Emme enää vastusta elämää itsessämme tai ympärillämme.

Olemme luoneet tasapainoisen sisäisen liiton.

Kun tämä liitto on tullut yhteen, muodostaa se meille tilan lipua elämän hitaassa, syleilevässä ja täyttymyksellisessä virrassa. Se sallii meidän liikkua orgaanisesti ja hengittää elämän sykleissä. Suorittaminen, työstäminen, tukahduttaminen ja puskeminen maallisten asioiden äärellä on mennyttä. Levollisuus on uusi todellisuutemme. Elämää synnyttävä voimamme on ilo ja nautinto. Enää ei ole suurempaa tarkoitusta kuin antautua elämälle ja kokea sen kaikki värit!

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.