Tarvitsetko toista ihmistä, kokeaksesi voimakkaan yhteyden (tai paremmin – ykseyden) tunteen?

Yhteys. Se on päivän sana. Se on myös ihmisen yksi perustavanlaatuisista tarpeista. Jos emme koe yhteyttä, alamme oireilemaan. Suurin osa meistä oireilee, sillä kokemamme yhteys on vain oireen hoitoa.

Olemme oppineet hakemaan yhteydentunnetta jostain meidän ulkopuolella olevasta. Haemme sitä ruoasta, peleistä, treenistä, ihmissuhteista, työstä ja myös henkisyydestä. Tavat voivat olla tuhoisampia tai rakentavampia. Mutta niin kauan, kuin haet yhteyden tunnetta jostain ulkoisesta, oli se sitten vaikka syvä suhde kumppanisi kanssa sinua tullaan herättelemään.

Sillä yhteys ei loppupeleissä olekaan se, mitä etsimme. Se on ykseys.

Ykseys on sinun suhteesi korkeampaan. Voit sanoa sitä Jumalaksi, alkulähteeksi, korkeammaksi voimaksi.  Yhteys taas liittyy enemmän ihmisen persoonan tarpeisiin. Toki voit tulkita näitä sanoja ihan omalla tavallasi, mutta tämä on oma määrittelyni tällä hetkellä, joka voi toki muuttua.

Voimme saada upeita kokemuksia yhteydestä ja ykseydestä ollessamme toisen kanssa vahvasti yhteydessä niin fyysisesti, emotionaalisesti ja/tai henkisesti. Voimme kokea, että tässä on tapahtunut jotain elämää suurempaa. Tämä on jotain Jumalallista. Sielujen sidettä, vahvaa harmoniaa, ainutlaatuista yhteenkuuluvuutta. Ja se onkin totta siinä hetkessä.

Illuusio.

Oma sielunpolkuni on käsittänyt vahvasti teeman kontrastien kautta vapaaksi. Henkinen heräämiseni tapahtui rytinällä ja sain kokea ja tuntea paljon valoa pitkäkestoisen sumussa elämisen jälkeen.

Kun valo oli vahvistanut ja valaissut tarpeeksi, oli aika katsoa taas syvemmälle varjoihin. Seurasi hyvin synkkää aikaa monella tasolla – ja samalla koska valo oli valaissut ja tehnyt tilaa sisälleni – osasin tai ainakin opettelin navigoimaan tuolla pimeydessä. Vaihe vaiheelta ymmärtäen, että vain pimeys kohtaamalla ja tuntemalla, pääsen entistä suurempaan valooni.

Kun tietyt oppikoulut ja varjot olivat käyty läpi, oli taas valon aika. Vain siksi aikaa, että pääsin jälleen kerran syvemmälle mönkimään. Ulkoiset tapahtumat, draamat, jotka olivat tunnetasolla kaikkea muuta, kuin ”henkistä ja tietoista” toimivat triggerinä herättämään uinuneet pelot ja sen, missä vielä en luottanut.

Ne herättivät eloon sen, missä vielä tarvitsin toista – jotain itseni ulkopuolella olevaa – tuomaan minulle kaipaamaani luottamusta elämään ja yhteyttä – Jumalaan.

Viimeiset kaksi vuotta sieluni on halunnut näyttää minulle, että minussa on se kaikki. Ihan kaikki, mitä olen etsinyt jostain muualta. Minussa on:

Se nainen (ja tyttö), joka haluaa tulla huomatuksi, nähdyksi ja kuulluksi
– Kyky antaa tälle naiselle hänen tarvitsema huomio
Se nainen, joka haluaa vain olla, rentoutua ja nauttia
– Kyky antaa tälle naiselle hänen tarvitsema
Vahva sisäinen ja jämäkkä mies, joka tietää mitä tahtoo ja uskoo itseensä ja kykyihinsä
Vahva sisäinen mies, joka tietää rajansa ja osaa kommunikoida ne ympäristöön
Äiti, isä ja sisäinen lapsi, kaikki keskenään perheenä, oikeissa rooleissa tilanteen mukaan
Ihminen, joka haluaa kokea ainutlaatuista yhteyttä itseään suurempaan
Kyky kokea tätä yhteyttä tässä ja nyt

Ja nämä kaikki edellämainitut ovat vahvistuneet pakon edessä, sillä olen joutunut vetämään itseni niin äärirajoille jaksamisen, elämään luottamisen sekä itseeni uskomisen kanssa.

Enkä sano, että olisin edelleenkään täydellinen. Joka hetki kaikki olisi täyttä balanssia ja harmoniaa. Ei. Sitä elämä ei ole, enkä usko, että kukaan näin ajatteleekaan. Enkä siihen edes pyri.

Suuntaviittani on totuus.

Ykseys

Totuus on, että me emme ole täällä yksin. Mutta olemme uskoneet, että olemme yksin. Joudumme puurtamaan, tekemään hulluna töitä, fyysistä kuin henkistä..aina vaan. Haasteita haasteiden perään. Ja minun pitää vain jaksaa ja jaksaa….Helppo sun on sanoa…

Vain yksin olemisen ja pärjäämisen harha estää meitä kehittymästä täyteen potentiaaliimme. Luoja ei ole luonut meitä erillisiksi olennoiksi, kilpailemaan keskenämme siitä, kuka on paras ja vahvin tai henkisesti kypsin.

Luoja on luonut meidät, jotta ymmärtäisimme olevamme yhtä. Toki myös toistemme kanssa, mutta ensisijassa hänen kanssaan.

Kun alamme ymmärtää, että nykyiset olosuhteet ovat meidän kannaltamme parhaat mahdolliset. Kun alamme ymmärtää, että tässä kaikessa piilee jokin suurempi suunnitelma.

Kun alamme ymmärtää, että kyse ei ehkä olekaan siitä, kuinka paljon minun pitää kestää, suorittaa, jaksaa, pinnistää…

Kun alamme ymmärtää, että kyse onkin ehkä vain irtipäästämisestä ja luottamisesta.

Ihmismieli haluaa viimeiseen asti kontrolloida elämää. Hän tekee sitä hyvin alitajuisesti, tiedostamatta. Ja kontrollointia voi olla myös näennäinen elämän kontrolloimattomuus.

Kaikki elämässäsi oleva on heijastusta siitä, millainen suhde sinulla on Korkeampaan itseesi sekä uskoosi ja kykyysi luottaa elämään ja itseesi osana elämän kaunista luomisprosessia. Ne asiat, missä sinulla on epävarmuutta, epäuskoa- ja luottamusta näkyvät ja niissä sinua pyydetään kasvamaan ykseyteen. 

Entä jos annatkin kontrollin itseäsi suuremmalle? Entä jos olet häneen yhteydessä joka päivä ja JUURI NYT ja alat kuuntelemaan ohjausta?

Jossain kohtaa, kun kuuntelu alkaa tuottamaan tulosta, voit huomata, että Luoja ei olekaan erillinen sinusta. Luoja luo, tekee ja puhuu sinun kauttasi. Ja tällöin erillisyyden harha katoaa. Pelot häviävät. Pinnallisemmat tarpeet häviävät. Tällöin käytössäsi on upeita lahjoja ja kykyjä, jotka ovat tarkoitettu juuri sinun polullesi.

Ja tällöin, myös ulkoiset olosuhteet tuovat sinulle kaiken, mitä tarvitset. Tai – ne tuovat jo nyt, mutta näet sen selkeämmin. 

♥♥♥

Liity mukaan uutiskirjelistalleni ja saat paluupostissa pääsyn: Löydä Naisen Voima 5 päivän ilmaiskurssille:

 


Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Tarvitsetko toista ihmistä, kokeaksesi voimakkaan yhteyden (tai paremmin – ykseyden) tunteen?

Yhteys. Se on päivän sana. Se on myös ihmisen yksi perustavanlaatuisista tarpeista....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.