Taistelun päättäminen

Vaali ja kunnioita herkkyyttäsi aina. Se on lahja. Vaikka kuin olet saanut kuulla että olet liian sitä ja tätä ja tuota, niin muista että tunteesi ovat lahja tälle maailmalle. Tämä maailma tarvitsee enemmän herkkyyttä, pehmeyttä, lempeyttä ja rakkautta. Tämä maailma tarvitsee kipeästi herkkyyttä ja ihmisiä, jotka uskaltaa tuntea syvästi. Masennus syntyy mm. tukahdutetuista tunteista, ja usealla ei ole muuta keinoa kestää tätä maailmaa kuin alkoholi tai muut riippuvuudet. Useat erityisherkät miehet erityisesti sairastuu alkoholismiin sen vuoksi etteivät koe soveltuvan tänne yhteiskuntaan eivätkä jaksa normitöissä ja tunteiden kohtaaminen on haastavaa. Heillä ei ole muuta keinoa purkaa tunteita kuin alkoholi, mutta alkoholihan tukahduttaa tunteet, niinkuin muutkin aineet ja riippuvuudet.

Tunnen suurta myötätuntoa ihmisiä kohtaan, joille tunteiden kohtaaminen on niin vaikeaa. Tunnen suurta myötätuntoa miehiä kohtaan, jotka eivät pysty muutakuin juomaan ja ylläpitämään vahvan miehen roolia, koska tämä vahvan miehen rooli on niin syvällä. On niin syvällä ne tunteet ja se tuntuu että romahtaa ja musertuu, jos uskaltaisi avautua haavoittuvuudella ja heikkoudelle. Jos uskaltaisi polvistua ja kokea syvän surun, itkeä. Itkeminen on monelle miehelle ja monelle ihmiselle vaikeaa. Surun kokeminen puhtaasti on vaikeaa.

Dokumentti miehistä vankilassakin tv-areenassakin kertoi siitä kuinka paljon iso mies voikaan tarvita turvaa, jotta uskaltaa kohdata tunteita. Se oli syvällistä katsottavaa ja tunsin suurta kunnioitusta miehiä kohtaan, jotka auttoivat ja tukivat toisiaan. Ja se myötätunto heräsi entisestään kuinka vaikeaa miehen on sukeltaa heikkouteen ja suostua olla heikko muiden edessä. Niin miehet kuin naiset ansaitsevat toisiltaan myötätuntoa. Siellä sisällä on se pieni haavoittunut lapsi, joka tarvitsee rakkautta, hyväksyntää ja turvallista syliä, jossa saa rauhassa eheytyä kokemistaan traumoistaan. Kun sinä pystyt hyväksymään oman heikkoutesi, pystyt vasta hyväksymään toisen heikkouden. Emme voi kohdata toisessa sitä, mitä emme ole kohdanneet itsessä. Emme voi hyväksyä toisessa sitä, mitä emme hyväksy itsessämme. Siksi tämä matka on aina sisäinen matka ja katsomme ulkoista maailmaa aina sisältä ulospäin, ei koskaan ulkoa sisäänpäin.

Tässä ajassa myös meidän täytyy tulla yhteen. Meidän täytyy lopettaa naisten ja miesten väliset taistelut. Viha, hyökkääminen ja puolustaminen ei auta. Vanhojen patriarkka mallien täytyy hajota. Meidän täytyy jokaisen kantaa oma vastuumme, eikä projisoida tunteita toisiimme syyttämällä ja tuomitsemalla toisiamme. Taistelun on päätyttävä. Maailman on muututtava. Muutos lähtee meistä itsestämme, siitä että kannamme vastuumme ja kasvamme ihmisinä lempeydellä, ei enää kurilla ja ankaruudella. On aika pehmentää sydäntä näkemään, että kaikki me ihmiset olemme samanlaisia. Kaikissa meissä on kyky hyvään, mutta myös kyky väkivaltaan. Joten on aika antaa anteeksi sekä itselle, että muille.

Tässä ajassa on myös tärkeää tasapainottaa omaa feminiinistä ja maskuliinista energiaa. Meissä kaikissa ovat nämä puolet, ja ne ovat tasavertaiset keskenään. Kumpikin on tärkeä. Maskuliini tuo turvaa ja suojaa, ja auttaa toimimaan ja saattamaan projektit loppuun. Feminiini on herkkää, pehmeää ja lempeää, luovaa energiaa. Me tarvitsemme näitä kumpaakin luodaksemme uutta, ja synnyttääksemme uutta. Feminiinienergia tarvitsee turvaa, jotta se voi tuoda uutta tähän fyysiseen maailmaan.

Meidän täytyy myös jokaisen lopettaa sisäiset taistelut itsemme kanssa. Suurimmat taistot joita käymme, käymme sisäisesti. Ja tämän vuoksi ulkoinen maailma peilaa sisäistä draamaamme. Siksi on tärkeää tehdä sovinto itsensä kanssa rakkauden ja anteeksiannon kautta. On tärkeä hyväksyä itsessä olevat puolet, tunteet ja haavat. Me eheydymme askel kerrallaan, tässä ei ole kiirettä minnekään. On hyvä kysyä itseltä, mihin oikeasti on hoppu? Miksi koko ajan on kiire tulevaan saada sitä ja tai tätä? Miksi pitää juosta menneisyyttä karkuun? Miksi ei voisi kohdata sitä ihan täydellisessä rauhassa, ja antaa kehollemme rauhaa eheytyä. Meidän keho on rakas keho, ja se ei vaan jaksa siinä vauhdissa, jota vaadimme siltä. Keho väsyy.

Eläimetkin säästävät energiaa silloin kun ei ole aika syödä, jotta jaksavat taas saalistaa. Me ihmiset emme ole siinäkään mielessä erilaisia kuin eläimet. On aika levätä, ja on aika toimia. Ja aika lepoon tulee luontaisesti, kun sille antautuu. Ja myös aika toiminnalle tulee luontaisesti, kun ei puske eikä suorita elämää vaan menee virran mukana kuunnellen ja kunnioittaen omaa sisäistä rytmiä. Miksi et kuuntelisi ja kunnioittaisi omaa rytmiä? Yhteiskunta ja maailma on opettanut, että ihminen on arvokas vain kun on reipas ja tekee koko ajan jotain. Ihmiset pelkäävät pysähtyä. Mitä jos kuolen, kun pysähdyn? Mitä jos elämä lakkaa toimimasta, jos en tee mitään? Mitä jos pahaa tapahtuu, jos en kontrolloi ja huolehdi? Meidät on opetettu huolehtimaan, ihankun se olisi rakkautta. Mutta ei se ole. Luottamus on rakkautta. Vapaus on rakkautta. Antaa muiden oppia omalla ajallaan ja tavallaan, kompastella ja olla inhimillisiä ihmisiä ja suo myös itselleen sen vapauden. Asiat tapahtuvat joka tapauksessa huolehdimme tai emme. Maailmassa on väkivaltaa ja sairautta huolehdimme ja pelkäämme tai emme.

Herkkyys on tätä maailmaa muuttava voima. Se, että uskallamme tuntea kivun ja tuskan, avaa sydäntämme myötätunnolle ja purkaa tuomitsemiseen liittyvät ohjelmistot ja mallit. On tärkeää tuntea kaikki tunteet sellaisenaan kuin ne ovat. Ne ovat viestintuojia ja todellisuudessa yksikään tunne ei tapa. Vaikka meille on iskostettu päähämme ihan eri todellisuus. Tunnemme välillä kuolevamme häpeään. Se tuntuu todelta. Tiedän miltä tuntuu kun tuntee kuolevansa häpeästä. Mutta oikeasti tunteet eivät tapa, ne ovat neutraaleja. Se miten reagoimme tunteisiin, on se vaikuttava tekijä ja mitä uskomuksia meillä on eri tunteisiin liittyvää: Esimerkiksi, viha on paha, miehet ei saa itkeä, itkeminen on heikkoutta jne. Nämä uskomukset voi kuitenkin purkaa ja muuttaa eri menetelmin, esim theta healing menetelmällä. 

Pysähtyminen ja lepääminen on elämässä kaikkein tärkeintä, jotta jaksamme toimia. Jotta voimme hyvin, jotta pysymme terveinä ja olemme hyvä itsellemme ja muille ja jaksamme kasvattaa terveitä lapsia, niin meidän tarvitsee pysähtyä. Kehomme tarvitsee sitä kipeästi tässä ajassa. Keho alkaa viestimään oireilla, sairauksilla, jännitystiloina ja stressinä jos sitä kohtelee kaltoin. Meidän kuuluu hyväksyä kehomme rajallisuus ja silti muistaa kuinka voimakkaita olemme. Pysähtyminen itsensä ja kehonsa äärelle on paras lahja, jonka voi koskaan lahjoittaa itselle, muille. Ja opettaa lapsille, että on turvallista pysähtyä ja kuunnella hiljaisuuden viestejä.

Some ja maailma kuormittavat aistejamme niin paljon, että on hyvä välillä pitää taukoa ja kuunnella pelkästään luonnon ja hiljaisuuden ääniä. Armollisuus itseä kohtaan on niin tärkeää. Jokainen tekee parhaansa, se todella riittää. Sinä riität just nyt.

Riittää, kun kantaa vastuun omista tunteista, reaktioista ja elämästä, eikä anna omaa voimaa ja vastuuta muille syyttämällä muita. Tätä kautta elämä muuttuu parempaan suuntaan. Ja jos vastuun kantaminen on vielä haastavaa ja vaikeaa, senkin voi hyväksyä parhaan kykynsä mukaan ja askeltaa askel kerrallaan.

Tämä hetki on ainut olemassaoleva hetki. Tuodaan siis parhaamme mukaan täysi fokuksemme ja energiamme tähän hetkeen ja omaan kehoon, jotta myös mieli ja keho voi palautua. Kun palataan takaisin tähän hetkeen, eteemme paljastuu ihan uudenlainen maailma, koska näemme asiat ihan uusin silmin, koska ne asiat joita emme ole aiemmin huomanneet, koska emme ole olleet läsnä, paljastuukin ihan eri tavalla.

Tervetuloa tähän hetkeen. Tähän. Nyt. Ainut hetki, jota koskaan tulee olemaan. – Echart Tolle.

 

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Taistelun päättäminen

Vaali ja kunnioita herkkyyttäsi aina. Se on lahja. Vaikka kuin olet saanut...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.