runo

Tähtimeren takana mieleni muuttuu näkymättömässä suuren koppakuoriaisen töminässä siellä jalkanikin kuntoutuu sammalta kasvaa ja naavautuu haavautuu ja syntyy varpaissani etenee vuoksen väli sääreni vuotaa vapautta sääntöni kuolee ja paljastuu alavatsani energia erittyy reisiäni runkoani kaarnaani kastaa jalkapohjieni humuksen härmehuntu heiluu…