Mikä rauha onkaan siinä, että kaaoksen keskellä hyväksyy sen, ettei tiedä. Kun mieli yrittää pontevasti keksiä ratkaisuja ratkaisemattomiin asioihin, istuukin alas ja vain on. Rentoutuu ja hyväksyy täysin sen, mikä on. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Ei ole tarvetta ratkaista…
Ilo laajenee sisälläni, sydän kuplii ei-mistään ja kaikesta. Siitä että olen, siitä että elän. Siitä että elämä on tuonut tähän hetkeen, jossa sydän saa levätä rauhassa ja kauneus on se, mitä silmä enimmäkseen näkee. Rakastan. Ihmisen matka on niin hieno….
Olin vuosikaudet aivan hukassa sen suhteen, mitä minun pitäisi tehdä työkseni tai mitä haluaisin tehdä työkseni. Tunsin itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi, kun en kestänyt paineita ja muiden ihmisten energiat veivät voimani. Uuvuin vääränlaisissa, minulle sopimattomissa töissä ja tilanteissa. Mitä enemmän…
Mikä se on, mitä me jatkuvasti kaipaamme ja jonka kaipuu saa mitä erilaisempia maallisia muotoja? Kaipaamme ensin yhtä asiaa ja sitten toista. Ja sen jälkeen kaipaamme taas jotakin muuta. Uskomme, että ”kun vain saan tuon asian/ihmisen/tavaran/olosuhteen/muutoksen elämääni, niin olen onnellinen”….