Tiesitkö, että kärsimys syntyy siitä, että kiinnitymme asioihin, tilanteisiin, kokemuksiin – tarinoihin? Koemme ulkopuolisuutta, epäonnistumista, riittämättömyyttä, hylkäämistä ja torjumista vain siksi, että kerromme itsellemme tarinaa, joka on menneestä kotoisin, ja joka tässä hetkessä näyttäytyy menneen uusintana? Me voimme aina valita…
Yhä käy selvemmäksi, mikä on ihmisen tie. Se on unohduksen ja väärinkäsityksien sumuisia alhoja. Me ollaan unohdettu, kuinka jumalallisia ja upean delikaatteja ollaankaan. Meidän keho on lisäksi ihmeellinen. Sitä me ei olla ehkä ymmärretty koskaan. Kehossa on ihan mieletön kapasiteetti…
”Enää en pakene pimeyttäni, sillä olen oppinut rakastamaan itseäni.” Varmasti jokainen meistä on jossain määrin ohjautunut etsimään vastauksia, muutosta tai hyvää oloa ulkopuoltamme. Etsimme itseämme tuolta jostain. Sellaisessa maailmassa kasvamme. Meitä vedetään moniin suuntiin ja tiedostamattomat kohtamme ohjaavat yllättävän usein…
Olin vuosikaudet aivan hukassa sen suhteen, mitä minun pitäisi tehdä työkseni tai mitä haluaisin tehdä työkseni. Tunsin itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi, kun en kestänyt paineita ja muiden ihmisten energiat veivät voimani. Uuvuin vääränlaisissa, minulle sopimattomissa töissä ja tilanteissa. Mitä enemmän…
Mikä se on, mitä me jatkuvasti kaipaamme ja jonka kaipuu saa mitä erilaisempia maallisia muotoja? Kaipaamme ensin yhtä asiaa ja sitten toista. Ja sen jälkeen kaipaamme taas jotakin muuta. Uskomme, että ”kun vain saan tuon asian/ihmisen/tavaran/olosuhteen/muutoksen elämääni, niin olen onnellinen”….