Avaan koneen uudelleen ja uudelleen, tuijottaakseni tyhjää näyttöä. Sanoja ei tule. Lopulta aloitan kirjoittamaan, sanat tuntuvat tutulta. Avaan kirjoittamani tekstit eteeni ja hetken selattua pysähdyn lukemaan ”uusinta” kirjoitustani muutaman kuukauden takaa. Olen edelleen samassa tilassa, samoissa tunteissa. Jotain on kumminkin…
Tänä päivänä minun kehoni viesti on voimakas, se kertoo minulle, ettei mikään minussa enää jaksa suorittaa nykyistä arkea. Minulle on täysin selvää, että muutoksen on tultava. Arjestani oli tulossa suorittamista. Heräsin jokainen päivä turhautuneena, väsyneenä siihen, mitä edessä oli. Kuin olisin kantanut raskasta reppua…
Lepään hiljaa paikoillani. Makaan ruohikolla, aurinko paistaa. Minä säteilen kilpaa polttavan auringon kanssa, kirkas valo tulvii ympärilläni. Tuuli hivelee ihoani ja annan itselleni luvan levätä, tuulen tuiverruksen hellässä syleilyssä. Upotan varpaani ruohikon sekaan, annan mielikuvitukseni kasvattaa jaloistani juuret syvälle maahan, maan ytimeen. Samalla kurkotan…