Moni liian kiltti suorittaja on lapsesta saakka laittanut toisten tarpeet omiensa edelle ja joustanut elämässään joka suuntaan. Tiedätkö mitä käy kuminauhalle, jota venytetään ääripisteeseen ja yli päivä toisensa jälkeen? Se joko napsahtaa poikki tai jää venyneeksi lerpakkeeksi palaamatta enää itsensä…
Uupuminen saa aikaan muutoksia solutasolla saakka ja siitä toipuminen onkin pitkä polku. Mitä pitempään on uupuneena sinnitellyt ja puskenut eteenpäin, sitä kauemman aikaa toipuminenkin yleensä ottaa. Kiltti, itsekriittinen suorittaja voi sinnitellä vuosia niin, että jaksaminen on ohuen langan varassa. Ihminen…
Moni meistä on kasvanut suorituksia, tekemistä ja aikaansaavuutta arvostavassa kasvatusympäristössä. Erityisesti sotien ja jälleenrakentamisen aikana tämä oli olosuhteiden sanelemana tyypillinen tapa elää ja ohjata jälkikasvua. Lapsena luemme ja otamme oppia paljolti myös rivien väleistä. Kaikkea ei siis tarvitse sanoa ääneen;…
Minun on lapsesta saakka ollut vaikeaa luottaa siihen, että elämä kantaa. Olen ponnistellut, ollut sisukas, tehnyt paljon – yleensä enemmän kuin olisi edes tarvinnut. Olen kouluttautunut paljon, tehnyt sisätöitä selkä hiessä. Vaikka olisin saavuttanut tavoittelemani päämäärän, tai jokin etukäteen pelkäämäni…
Miten löytää merkityksellisyyttä, joka ravitsee sielua ja tuottaa meille iloa? Mikä lopulta on tärkeää elämässä? Ihan elämän viimeisinä päivinäkin voimme iloita siitä, mitä vielä on jäljellä, mitä olemme saavuttaneet ja kokeneet. Elämä voi osoittaa merkityksellisyytensä vielä silloinkin. Aina se ei…
Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vai voimallista muutosenergiaa? Pian on jälleen ytävänpäivä. Voimme juhlia ystävyyttä ja nähdä sen arvon toinen toisissamme. Voimme myös muistaa niitä lähimpiämme, jotka ovat kenties yksin, joutuneet syrjään ja potevat yksninäisyyttä syystä tai toisesta. Meillä on…
Kohti kevään valoa ja avarampaa mieltä Kevään ensi kirpeys poskillani, lumen narskuessa hanki kimaltelee tuhansin timantein, pakkaspuiden huurteinen hohde vasten sinitaivasta. Kaikkialla tulvii satumainen kauneus, joka asuu myös meissä. Juuri nyt elämän täyttää lempeä hymy. Sarjasta Empire: Lumi…
Kuinka vaikeaa se onkaan, myöntää itselleen, että on uupunut? Minulle se oli, sillä en halunnut uskoa, että olisin, uupunut. Minullahan on kaikki hyvin, paremminkin. Olen saanut sen mistä haaveilin, enemmänkin. Lapset ovat terveitä, meillä on ihana koti ja olen aloittanut…
Kaipaus Tänään kaipaan sinua taas enemmän, enemmän kuin eilen. Kaipaus repii minua sisältä rikki, kuin jossain kohtaa rintaani olisi suuri riekaleinen aukko. Aukko, jossa on sinun paikkasi. Tunne rinnassa on repivä, rikkinäinen, puutteellinen. Kuin tyhjiö, jota en yksin saa täytettyä….
Niin kaunis, eheä ja täydellisen upea nainen, katsoo minua suoraan silmiin. Ihastellen katson tuota herkkää ja silti niin voimakasta ihmistä, joka antaa minun katsella itseään, paljaana ja läsnä olevana, sellaisena kuin juuri nyt on, ehjänä kaikessa keskeneräisyydessään. Puna leviää poskilleni…
Tänään herään, uuden tietoisuuden äärellä. Valo sisälläni on kirkastunut ja rakkaus on saavuttanut uuden vapauden. Olen saapunut kotiin! Tunnen rinnassani, kuinka sydän laajenee ja tihentyvin sydämenlyönnein tunnen, kuinka tuo vahva lihas pumppaa uudenlaista verta, koko kehooni. Tutun kappaleen sanat tulevat…
Avaan koneen uudelleen ja uudelleen, tuijottaakseni tyhjää näyttöä. Sanoja ei tule. Lopulta aloitan kirjoittamaan, sanat tuntuvat tutulta. Avaan kirjoittamani tekstit eteeni ja hetken selattua pysähdyn lukemaan ”uusinta” kirjoitustani muutaman kuukauden takaa. Olen edelleen samassa tilassa, samoissa tunteissa. Jotain on kumminkin…
Joskus on mentävä kauas, nähdäkseen lähelle. Lähemmäs, syvälle sisälle. Sydämeen. Ei ole itsestään selvää saada kokea pyytteetön hyväksyvä Rakkaus. Minulle ei ollut. Ja kun sen koin, en tunnistanut sitä. En ensimmäisellä kerralla, enkä ihan vielä seuraavallakaan. Tarvitsin monta tönäisyä,…
Valitsin jo aikoja sitten, tien syvempään itsetuntemukseen. Se matka ei ole helppo ja kun jotain aloitan, haluan viedä sen loppuun. Itsensä rakastaminen, hyväksyminen ja itsenä itselleen tietoisena oleminen, on pitkän oppikoulun tulos, jota kohti kipuan. Ajoittain tunnen päässeeni huipulle, kunnes…
Niin se lopulta loppui, meidän tarinamme. Vihdoin saan hymyillen, varmana päätöksestäni sulkea kirjan, joka kätkee sisäänsä tarinan sinusta ja minusta, sen kaikkine osineen. Voin hyvästellä sinut ja jatkaa matkaani kohti Rakkautta, kohti suurempaa muutosta, jossa jokainen päivä, on uusi mahdollisuus….
Jokainen muutos tarvitsee pysähdyksen, ennen kuin se on sisäistetty, opittu, hyväksytty. Viimeinen vuosi elämästäni on ollut täyttä muutosta, jatkuvaa muutosta. Kuin istuisin junassa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Sitäkö tämä elämä tosiaan on, jatkuvaa muutosta? Kun on antanut muutokselle mahdollisuuden, kun…
Tänä päivänä minun kehoni viesti on voimakas, se kertoo minulle, ettei mikään minussa enää jaksa suorittaa nykyistä arkea. Minulle on täysin selvää, että muutoksen on tultava. Arjestani oli tulossa suorittamista. Heräsin jokainen päivä turhautuneena, väsyneenä siihen, mitä edessä oli. Kuin olisin kantanut raskasta reppua…
Lepään hiljaa paikoillani. Makaan ruohikolla, aurinko paistaa. Minä säteilen kilpaa polttavan auringon kanssa, kirkas valo tulvii ympärilläni. Tuuli hivelee ihoani ja annan itselleni luvan levätä, tuulen tuiverruksen hellässä syleilyssä. Upotan varpaani ruohikon sekaan, annan mielikuvitukseni kasvattaa jaloistani juuret syvälle maahan, maan ytimeen. Samalla kurkotan…
”Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu. Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa. Luovutaan toisistamme hiljaa.. ” Mä en voi enää muuta, mun on päästettävä…
Niin monet kerrat, olen käynyt sen keskustelun itseni kanssa. Mitä haluan? Mikä on oikea suunta? Ja miksi en löydä sitä? Mitä en huomaa? Mitä en kuule? Ja kumminkin koko ajan tiedän, että kuulen, kun pysähdyn ja hiljenen. Olenhan matkannut jo…