minä

Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vaiko voimallista muutosenergiaa?

Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vaiko voimallista muutosenergiaa?

Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vai voimallista muutosenergiaa? Pian on jälleen ytävänpäivä. Voimme juhlia ystävyyttä ja nähdä sen arvon toinen toisissamme. Voimme myös muistaa niitä lähimpiämme, jotka ovat kenties yksin, joutuneet syrjään ja potevat yksninäisyyttä syystä tai toisesta. Meillä on…

Ehjäksi särkynyt

Ehjäksi särkynyt

Kaipaus Tänään kaipaan sinua taas enemmän, enemmän kuin eilen. Kaipaus repii minua sisältä rikki, kuin jossain kohtaa rintaani olisi suuri riekaleinen aukko. Aukko, jossa on sinun paikkasi. Tunne rinnassa on repivä, rikkinäinen, puutteellinen. Kuin tyhjiö, jota en yksin saa täytettyä….

Pyydä mitä tarvitset

Pyydä mitä tarvitset

Oletko ajatellut, että fiksujen ihmisten pitäisi osata toimia niin kuin heidän kuuluu toimia? Ja varsinkin jos he rakastavat sinua, heidän pitäisi ymmärtää sanomattakin, mitä tarvitset? Oletko pahoittanut mielesi siitä, kun he eivät toimikaan toivomallasi tavalla? Onko sinusta tuntunut siltä, että…

Ehjä!

Ehjä!

Niin kaunis, eheä ja täydellisen upea nainen, katsoo minua suoraan silmiin. Ihastellen katson tuota herkkää ja silti niin voimakasta ihmistä, joka antaa minun katsella itseään, paljaana ja läsnä olevana, sellaisena kuin juuri nyt on, ehjänä kaikessa keskeneräisyydessään. Puna leviää poskilleni…

Kehoni on kotini

Kehoni on kotini

Tänään herään, uuden tietoisuuden äärellä. Valo sisälläni on kirkastunut ja rakkaus on saavuttanut uuden vapauden. Olen saapunut kotiin! Tunnen rinnassani, kuinka sydän laajenee ja tihentyvin sydämenlyönnein tunnen, kuinka tuo vahva lihas pumppaa uudenlaista verta, koko kehooni. Tutun kappaleen sanat tulevat…

Etsijä!

Etsijä!

Avaan koneen uudelleen ja uudelleen, tuijottaakseni tyhjää näyttöä. Sanoja ei tule. Lopulta aloitan kirjoittamaan, sanat tuntuvat tutulta. Avaan kirjoittamani tekstit eteeni ja hetken selattua pysähdyn lukemaan ”uusinta” kirjoitustani muutaman kuukauden takaa. Olen edelleen samassa tilassa, samoissa tunteissa. Jotain on kumminkin…

Rakkaus

Rakkaus

Joskus on mentävä kauas, nähdäkseen lähelle. Lähemmäs, syvälle sisälle. Sydämeen.   Ei ole itsestään selvää saada kokea pyytteetön hyväksyvä Rakkaus. Minulle ei ollut. Ja kun sen koin, en tunnistanut sitä. En ensimmäisellä kerralla, enkä ihan vielä seuraavallakaan. Tarvitsin monta tönäisyä,…

Valon puolella

Valon puolella

Valitsin jo aikoja sitten, tien syvempään itsetuntemukseen. Se matka ei ole helppo ja kun jotain aloitan, haluan viedä sen loppuun. Itsensä rakastaminen, hyväksyminen ja itsenä itselleen tietoisena oleminen, on pitkän oppikoulun tulos, jota kohti kipuan. Ajoittain tunnen päässeeni huipulle, kunnes…

Kohti Lepoa

Kohti Lepoa

Jokainen muutos tarvitsee pysähdyksen, ennen kuin se on sisäistetty, opittu, hyväksytty. Viimeinen vuosi elämästäni on ollut täyttä muutosta, jatkuvaa muutosta. Kuin istuisin junassa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Sitäkö tämä elämä tosiaan on, jatkuvaa muutosta? Kun on antanut muutokselle mahdollisuuden, kun…

Muutoksen aika.

Muutoksen aika.

Tänä päivänä minun kehoni viesti on voimakas, se kertoo minulle, ettei mikään minussa enää jaksa suorittaa nykyistä arkea. Minulle on täysin selvää, että muutoksen on tultava. Arjestani oli tulossa suorittamista. Heräsin jokainen päivä turhautuneena, väsyneenä siihen, mitä edessä oli. Kuin olisin kantanut raskasta reppua…

Rohkeuden vallankumous

Rohkeuden vallankumous

Oman autenttisen totuuden kertominen voi pelottaa. Se vaatii rohkeutta. Mutta vain olemalla aidosti oma itsensä ja kertomalla oman totuutensa on mahdollista luoda syviä, rehellisiä ja aitoja ihmissuhteita. Kyseessä on Rohkeuden Vallankumous. Tarinani on tyypillinen. Minut kasvatettiin olemaan kiltti tyttö: älä…

Hengitän, Pysähdyn, Olen!

Hengitän, Pysähdyn, Olen!

Lepään hiljaa paikoillani. Makaan ruohikolla, aurinko paistaa. Minä säteilen kilpaa polttavan auringon kanssa, kirkas valo tulvii ympärilläni. Tuuli hivelee ihoani ja annan itselleni luvan levätä, tuulen tuiverruksen hellässä syleilyssä. Upotan varpaani ruohikon sekaan, annan mielikuvitukseni kasvattaa jaloistani juuret syvälle maahan, maan ytimeen. Samalla kurkotan…

Aamunkoi

Aamunkoi

Pimeintä on aina ennen aamunkoittoa, voisiko aurinko jo nousta? Sisälläni soi repeatilla Apulannan kappaleesta ”Odotus” vain yksi kappale: Tahtoisin näyttää sulle auringon, kantaa sut taakse mustan verhon. Sun täytyy vaan irroittaa. Tuntuu, kuin hakkaisin päätäni oveen. En mihinkään tasaiseen välioveen,…