Kun kiinnostuin aikoinani henkisyydestä, törmäsin pian irtipäästämisen käsittteeseen. Se kuulosti jo sanana hieman hämärältä, mahdollisesti epäilyttävältä new age -hömpältä (ja sitä paitsi kömpelöltä käännökseltä). Ehkä myös pieni sisäinen kontrollifriikkini nosti jo silloin hermostuneena päätään tulevia ongelmia aavistellen: käsitteen todeksi eläminen onkin sittemmin…
Tämä on hullua, sanoo ääni sisälläni. Pyydän ääntä olemaan hiljaa, jotta voin jatkaa kirjoittamista, sillä sormeni kirjoittavat kovaa vauhtia läppärini näppäimistöllä, teksti tulee vihdoin ulos minusta. Teksti, jonka kirjoittamista olen pidätellyt, miksi? Koska minua on pelottanut. Minä olen pitänyt ovea…
Joskus (usein) sitä yrittää kovasti kontrolloida: itseään, toisia ihmisiä, elämää. Kun kaikki sujuu suunnitelmien mukaan töissä ja kotona, olo on rauhallinen. Kun homma ei tunnu olevan hanskassa, turhaudumme ja hermostumme. Tämä jännittävä aika, jossa homma ei tunnu olevan oikein kenelläkään…
Kuinka monta kertaa ihminen saakaan rikkoa itsensä ja koota jälleen tunteakseen olevansa ehjä? Kuinka rikkinäisen rosoinen voi olla samalla eheä ja kaunis, täynä elämän iloa, valoa ja naurua. Ja seuraavassa hetkessä hajota polvilleen antaen kyyneleiden virrata vapaina ja avoimina, pudoten…
Maailma voi mullistua hetkessä, elämä muuttua tutusta ja turvallisesta tuntemattomaksi ja pelottavaksi silmänräpäyksessä. Epävarmuudessa on silti omanlaistaan taikaa ja varmuuden voi löytää itsestään silloinkin, kun mikään ei tunnu varmalta ja pelko nostaa päätään. Kokosin sinua kirjoituksia, jotka auttavat kohtaamaan epävarmuuden…
Maailma on hurjassa muutoksessa. Muutos on tarkoituksenmukainen ja lopulta hyväksi meille kaikille, mutta juuri nyt planeetalla vellovat pelko, epävarmuus ja huoli. Monilla nousee nyt pintaan sellaisia tunteita ja ajatuksia, jotka normaalissa hektisessä arjessa pysyvät piilossa, ja se on ihan OK….
Salli itsesi juuri sellaisena kuin olet. Salli elämä sellaisena, kuin se on. Salli kokonaisuutesi, kaikki itsessäsi. On helppo kehottaa sallimaan, mutta mitä salliminen oikeasti on? Miten sallia itsensä, elämä, kokonaisuutensa ja kaikki itsessään? Olemme monikerroksisia, moniulotteisia, ihmeellisiä olentoja, jotka kokevat…
Meistä jokainen on syntynyt tähän maailmaan täydellisenä ja runsauden keskelle. Vastasyntyneellä vauvalla on kaikki tarvittava äidissään, joka täyttää kaikki hänen tarpeensa ravinnosta lähtien. Meillä jokaisella on syntyessämme vakaa luottamus siihen, että meistä pidetään huolta ja tarpeemme täytetään. Se kuuluu meille….
Niin kaunis, eheä ja täydellisen upea nainen, katsoo minua suoraan silmiin. Ihastellen katson tuota herkkää ja silti niin voimakasta ihmistä, joka antaa minun katsella itseään, paljaana ja läsnä olevana, sellaisena kuin juuri nyt on, ehjänä kaikessa keskeneräisyydessään. Puna leviää poskilleni…
Tänään herään, uuden tietoisuuden äärellä. Valo sisälläni on kirkastunut ja rakkaus on saavuttanut uuden vapauden. Olen saapunut kotiin! Tunnen rinnassani, kuinka sydän laajenee ja tihentyvin sydämenlyönnein tunnen, kuinka tuo vahva lihas pumppaa uudenlaista verta, koko kehooni. Tutun kappaleen sanat tulevat…
Olen elänyt useamman vuoden yksin ja keskittynyt sillä ajalla täysin itseeni. Olen ajatellut, että yksin ollessani minulla on mahdollisuus parantaa omia haavojani ja kasvaa täyteen mittaani. Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että olen voittanut omia pelkojani ja löytänyt jonkinlaista…
Epäilin pitkään salaa, että muille jaettiin heti tänne synnyttyä jonkinlainen elämän käyttöohje, joka minulle unohdettiin antaa. Tai ehkä alussa pidettiin infotilaisuus, jonka missasin. Miksi muuten kaikki olisi välillä ollut niin kamalan vaikeaa? Jotenkin kummasti toiset tuntuivat aina tietävän, missä mennään…
Kuinka monta kertaa täytyy hukata itsensä löytääkseen perille? Löytääkseen sydämeensä? Kuinka monta väärää rakkautta tarvitaan löytääkseen sen oikean? Itsensä! Kuinka paljon vaaditaan, että voi olla kokonainen? Ei enää yksinään yksinäinen. Olen lähellä, olen saapumassa tämän tien päähän. Seuraavaan risteykseen. Tieto…
Joskus tuntuu siltä, että homma ei kerta kaikkiaan toimi. On kuin maailma olisi sotajalalla meitä vastaan ja elämä päivästä toiseen yhtä taistelua. Syynä tahmeuteen on usein tarve kontrolloida elämää. Tätä on joskus vaikea myöntää edes itselleen. Kuka nyt haluaisi olla…
Toistuvasti kuulen ihmisten puhuvan, eletään hetkessä. Annetaan elämän viedä. Kellutaan ja nautitaan siitä, mitä elämä milläkin hetkellä eteen tuo. Heittäydytään! Tartutaan tilaisuuteen. Mutta mitä tämä kaikki konkreettisesti tarkoittaa? Elä hetkessä! Itse olen harjoitellut tätä useamman vuoden ja joka päivä havahdun enemmän…
Lepään hiljaa paikoillani. Makaan ruohikolla, aurinko paistaa. Minä säteilen kilpaa polttavan auringon kanssa, kirkas valo tulvii ympärilläni. Tuuli hivelee ihoani ja annan itselleni luvan levätä, tuulen tuiverruksen hellässä syleilyssä. Upotan varpaani ruohikon sekaan, annan mielikuvitukseni kasvattaa jaloistani juuret syvälle maahan, maan ytimeen. Samalla kurkotan…
Viime viikot olen ollut tietoisessa unessa. Olen tiedostanut kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu, olen kellunut elämän virrassa, antanut asioiden olla ja tapahtua omalla painollaan. Hyväksymällä tämän tilanteen ja olemalla vain tässä hetkessä, tämän hetkisten tunteideni kanssa. Tämä hetki ei ole ollut…
Niin monet kerrat, olen käynyt sen keskustelun itseni kanssa. Mitä haluan? Mikä on oikea suunta? Ja miksi en löydä sitä? Mitä en huomaa? Mitä en kuule? Ja kumminkin koko ajan tiedän, että kuulen, kun pysähdyn ja hiljenen. Olenhan matkannut jo…
Moni elämääni sivusta seurannut saattaisi sanoa, että minulla on ollut vaikea elämä. Näin varmasti onkin, jos huomioi pelkästään ulkoiset merkit ja elämän tapahtumat. Viiden lapsen yksinhuoltajuus, useat eroon päättyneet parisuhteet, ammatillinen etsintä, jatkuva muuttaminen (jopa maasta toiseen) yms. luovat monelle…