”Voimme löytää kaiken läheltä, elämästämme ja luonnosta” Pääsiäisen juhlapyhät katkaisivat mukavasti arkisten päivien virran suoden useamman päivän levon, ja perheille yhdessä olon aikaa. Pääsiäisellä on toki oma kristillinen sisältönsä ja merkityksensä, joka on kulttuurissamme syvälle juurtunut. Tässä kuitenkin tarkastelen enemmän…
Kohti rauhaa ja valoisampaa huomista ”Uutisoinnin välityksellä olemme nähneet sekasortoa, tuhoa, viattomien ihmisten kärsimystä, epätoivoa, kuolemaa, mutta myös lujaa luottamusta ja taistelutahtoa oikeuden puolesta.” Sitä päivää ei moni unohda. 24.2.2022 saimme kokea jotakin, mitä emme osanneet odottaa. Venäjä aloitti julman…
Varjo väistyy valon tieltä! Me synnymme tähän maaelämään oppiaksemme jotain itsestämme. Elämä on oppikoulu. Imemme oppeja ympäristöstämme, miten tätä elämää kuuluisi elää ja niillä opeilla lähdemme maailmaan. Elämänkokemuksiamme ei voi verrata, koska jokaisen polku on henkilökohtainen matka. Kaikella on tarkoituksensa….
Tämä on kertomus elämäni suurimmasta taakasta. Tämä on kertomus kaikille, jotka tuntevat itsensä jollain tapaa vääränlaiseksi. Tämä on kertomus siitä, että voit saavuttaa rauhan ja hyväksynnän itseäsi kohtaan. Olen elänyt suurimman osan elämääni ajatellen, että olen vääränlainen. Vääränlainen, koska käteni…
Elämässäni on ollut muutamia kuoleman kokemuksia. Siis sellaisia täydellisiä psykologisia kuolemia, jolloin kaikki vanha ropisee pois. Tiedostamaton psykologinen kuolema on melko kaaoottinen kokemus, joskin kaiken muuttava “lopussa kiitos seisoo”- tapahtuma. Kuoleminen voi tapahtua myös tiedostaen. Sallien tapahtua sen, joka vääjäämättä…
Kasvotusten, saman taivaan alla Mikä tekee elämästä kaunista ja mielekästä? Mikä herättää meidät eloon ja saa laskemaan suojakuoremme? Milloin uskallamme olla avoimia, haavoittuvia ja jälleen eläviä? Minä olen arvokkainta, mitä minulla on. Elämän lahja on kaunein ja arvokkain lahja, mitä…
Vanhan ja uuden välissä on tyhjyys. Kuolema. Vanhaa ei enää ole, eikä uusi ole vielä syntynyt. Olo on hatara. En ole varma, missä on kotini ja sydämeni, paitsi minussa. En ole varma mistään, ja se saa olla niin. Antaudun. Hakeudun…
Mikä rauha onkaan siinä, että kaaoksen keskellä hyväksyy sen, ettei tiedä. Kun mieli yrittää pontevasti keksiä ratkaisuja ratkaisemattomiin asioihin, istuukin alas ja vain on. Rentoutuu ja hyväksyy täysin sen, mikä on. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Ei ole tarvetta ratkaista…
On tärkeää keskustella itsensä kanssa päivittäin. Kysyä esimerkiksi: Kuka olen tänään? Mitä minussa liikkuu juuri nyt ja annanko sen liikkua? Kuinka ilmennän itseäni tänään? Miten paljon sallin itselleni, mikä on mahdollista nyt? Kuinka voin parhaimmalla tavalla palvella elämää juuri…
Kevään aurinko tekee toisinaan mielen ja kehon levottomaksi, ja tekee mieli pistää pää pensaaseen. Kun valo on liian räikeää ja kehossa kuplii muutamatuhat muurahaista etsien tietään ulos, voi aavistella että jokin sieltä vain pyrkii pois. Mieli on mainio, se yrittää…
Vihan nieleminen sairastuttaa ja sulkee luukut, josta elämä virtaa sisään. Raivon rajoittaminen tekee voimattomaksi ja saa elämänvoiman valumaan lattiakaivosta alas. On pelottavaa tuntea raivoa, jos se on jäänyt vieraaksi tunteeksi. On pelottavaa olla raivonsa kanssa näkyvä. Tulla nähdyksi kokonaan. Raivo…
Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vai voimallista muutosenergiaa? Pian on jälleen ytävänpäivä. Voimme juhlia ystävyyttä ja nähdä sen arvon toinen toisissamme. Voimme myös muistaa niitä lähimpiämme, jotka ovat kenties yksin, joutuneet syrjään ja potevat yksninäisyyttä syystä tai toisesta. Meillä on…
Sarastuksia, pimeydestä valoon ” Syvällä itsessäni voin kurottautua valon sarastuksia kohden antaen valon ja elämän syventyä. ” Joulukuun pitkinä iltoina kaamos syvenee omaan pimeyteensä. Joulun tuhannet valot leikittelevät iltojen mustuutta vasten kertoen kaipuustamme tuoda valoa ja tunnelmaa pimeyteen. Pimeys kutsuu…
Pelkäsin tätä syksyä, aavistin jonkin olevan tulossa. Ja niin kävi: kun syksyn ensimmäiset kirpeät aamut koittivat, vyöryi pyörremyrsky vakaasti kyselemättä päälleni. Kesän leppoisuus oli vain muisto, kun tunsin sisuskalujeni vapisevan ja jonkin kauan sitten sisälleni rakennetun olevan romahdusvaarassa. ”Tornitalo huojuu….
Sisäisen lapsen äärellä on hyvä olla vaiti ja kuunnella. Se säikähtää kovin helposti ja häipyy kulman taa pienimmästäkin äkkiväärästä liikkeestä. Kun tuon lapsen havaitsee lähellään, voi melkein onnitella itseään, että on päässyt lähietäisyydelle tämän harvinaisen vieraan kanssa. Paitsi ettei se…
Ilo laajenee sisälläni, sydän kuplii ei-mistään ja kaikesta. Siitä että olen, siitä että elän. Siitä että elämä on tuonut tähän hetkeen, jossa sydän saa levätä rauhassa ja kauneus on se, mitä silmä enimmäkseen näkee. Rakastan. Ihmisen matka on niin hieno….
Jostain syystä ajattelemme usein, että henkisyys on jotain kovin mystistä ja ylevää. Tuon maagisen tilan saavuttaakseen on ehkä lähdettävä joogaretriitille Balille tai ashramiin Intiaan tai myllättävä koko elämä uusiksi: jätettävä tuttu ja turvallinen puoliso tai työ ja syöksyttävä uusiin, hurjiin…
Häpeä on salakavala. Se osaa mennä pensaiden ja puiden taakse piiloon ja väittää ettei ketään ole paikalla. Häpeä häpeää itseään, siksi se vetää ylleen mitä eriskummallisimpia roolivaatteita. Häpeä osaa taitavasti leikkiä piilosta, sillä se on erinomainen naamioituja. Se voi hiippailla…
Mieleni poistuu paikalta herkästi. Takaovesta se livahtaa ulos ja kääriytyy puutarhan perällä olevan torkkupeiton uumeniin. Väsymys on verho, jonka takana se kai kokee olevansa suojassa. Mitä on menossa nyt? Tummat tunnot pyrkivät iholle ohuina säikeinä. Ne kietoutuvat kehooni kuin huutomerkkeinä,…
Minä olen keskeneräisyyden ammattilainen. Olen jättänyt muutamia kouluja, ihmissuhteita ja useita lauseita kesken. Ajatus on katkeillut, työt ovat pätkineet ja usein olen uuvahtanut kesken kaiken. Olen aloittanut, lopettanut ja jättänyt aloittamatta. Asiat ovat jääneet roikkumaan ja maaliviivat ylittämättä. Olen ollut…