Mikä rauha onkaan siinä, että kaaoksen keskellä hyväksyy sen, ettei tiedä. Kun mieli yrittää pontevasti keksiä ratkaisuja ratkaisemattomiin asioihin, istuukin alas ja vain on. Rentoutuu ja hyväksyy täysin sen, mikä on. Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Ei ole tarvetta ratkaista…
On tärkeää keskustella itsensä kanssa päivittäin. Kysyä esimerkiksi: Kuka olen tänään? Mitä minussa liikkuu juuri nyt ja annanko sen liikkua? Kuinka ilmennän itseäni tänään? Miten paljon sallin itselleni, mikä on mahdollista nyt? Kuinka voin parhaimmalla tavalla palvella elämää juuri…
Kevään aurinko tekee toisinaan mielen ja kehon levottomaksi, ja tekee mieli pistää pää pensaaseen. Kun valo on liian räikeää ja kehossa kuplii muutamatuhat muurahaista etsien tietään ulos, voi aavistella että jokin sieltä vain pyrkii pois. Mieli on mainio, se yrittää…
Tuntuu, että kaikki särkyy. Olen matkalla kohti nollapistettä. Haluan tarttua kiinni mureneviin reunoihin. On ajatus, pienen mieleni kysymys, enkö saisi pitää edes pientä murusta? Pitääkö puhelimenkin näytön särkyä säpäleiksi, lohkeilla hiljalleen, kunnes lopulta se särähtää käyttökelvottomasti. Ja kaikki muu mikä…
Vihan nieleminen sairastuttaa ja sulkee luukut, josta elämä virtaa sisään. Raivon rajoittaminen tekee voimattomaksi ja saa elämänvoiman valumaan lattiakaivosta alas. On pelottavaa tuntea raivoa, jos se on jäänyt vieraaksi tunteeksi. On pelottavaa olla raivonsa kanssa näkyvä. Tulla nähdyksi kokonaan. Raivo…
Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vai voimallista muutosenergiaa? Pian on jälleen ytävänpäivä. Voimme juhlia ystävyyttä ja nähdä sen arvon toinen toisissamme. Voimme myös muistaa niitä lähimpiämme, jotka ovat kenties yksin, joutuneet syrjään ja potevat yksninäisyyttä syystä tai toisesta. Meillä on…
Sarastuksia, pimeydestä valoon ” Syvällä itsessäni voin kurottautua valon sarastuksia kohden antaen valon ja elämän syventyä. ” Joulukuun pitkinä iltoina kaamos syvenee omaan pimeyteensä. Joulun tuhannet valot leikittelevät iltojen mustuutta vasten kertoen kaipuustamme tuoda valoa ja tunnelmaa pimeyteen. Pimeys kutsuu…
Pelkäsin tätä syksyä, aavistin jonkin olevan tulossa. Ja niin kävi: kun syksyn ensimmäiset kirpeät aamut koittivat, vyöryi pyörremyrsky vakaasti kyselemättä päälleni. Kesän leppoisuus oli vain muisto, kun tunsin sisuskalujeni vapisevan ja jonkin kauan sitten sisälleni rakennetun olevan romahdusvaarassa. ”Tornitalo huojuu….
Sisäisen lapsen äärellä on hyvä olla vaiti ja kuunnella. Se säikähtää kovin helposti ja häipyy kulman taa pienimmästäkin äkkiväärästä liikkeestä. Kun tuon lapsen havaitsee lähellään, voi melkein onnitella itseään, että on päässyt lähietäisyydelle tämän harvinaisen vieraan kanssa. Paitsi ettei se…
Ilo laajenee sisälläni, sydän kuplii ei-mistään ja kaikesta. Siitä että olen, siitä että elän. Siitä että elämä on tuonut tähän hetkeen, jossa sydän saa levätä rauhassa ja kauneus on se, mitä silmä enimmäkseen näkee. Rakastan. Ihmisen matka on niin hieno….
Jostain syystä ajattelemme usein, että henkisyys on jotain kovin mystistä ja ylevää. Tuon maagisen tilan saavuttaakseen on ehkä lähdettävä joogaretriitille Balille tai ashramiin Intiaan tai myllättävä koko elämä uusiksi: jätettävä tuttu ja turvallinen puoliso tai työ ja syöksyttävä uusiin, hurjiin…
Häpeä on salakavala. Se osaa mennä pensaiden ja puiden taakse piiloon ja väittää ettei ketään ole paikalla. Häpeä häpeää itseään, siksi se vetää ylleen mitä eriskummallisimpia roolivaatteita. Häpeä osaa taitavasti leikkiä piilosta, sillä se on erinomainen naamioituja. Se voi hiippailla…
Mieleni poistuu paikalta herkästi. Takaovesta se livahtaa ulos ja kääriytyy puutarhan perällä olevan torkkupeiton uumeniin. Väsymys on verho, jonka takana se kai kokee olevansa suojassa. Mitä on menossa nyt? Tummat tunnot pyrkivät iholle ohuina säikeinä. Ne kietoutuvat kehooni kuin huutomerkkeinä,…
Minä olen keskeneräisyyden ammattilainen. Olen jättänyt muutamia kouluja, ihmissuhteita ja useita lauseita kesken. Ajatus on katkeillut, työt ovat pätkineet ja usein olen uuvahtanut kesken kaiken. Olen aloittanut, lopettanut ja jättänyt aloittamatta. Asiat ovat jääneet roikkumaan ja maaliviivat ylittämättä. Olen ollut…
Kohti kevään valoa ja avarampaa mieltä Kevään ensi kirpeys poskillani, lumen narskuessa hanki kimaltelee tuhansin timantein, pakkaspuiden huurteinen hohde vasten sinitaivasta. Kaikkialla tulvii satumainen kauneus, joka asuu myös meissä. Juuri nyt elämän täyttää lempeä hymy. Sarjasta Empire: Lumi…
Miten sinä voit? Onko lähipiirissäsi ihminen tai ihmisiä, jotka aidosti kysyvät kuulumisiasi ja ovat kiinnostuneet siitä, miten voit? Oletko onnekas ja omaatko aitoja ystävyyssuhteita? Saatko tukea ja ymmärrystä itsellesi? Pyrkimyksillesi? Elämällesi ja valinnoillesi? Koetko että tulet kuulluksi omana itsenäsi?…
Olen viime aikoina nähnyt käytettävän paljon termiä toksinen positiivisuus ja tämä hieman särähtää omaan korvaani, sillä itse näen positiivisen elämäntavan erittäin hyvänä asiana. Ymmärrän kyllä täysin, mitä sillä termillä tarkoitetaan, mutta en usko positiivisuuden kuitenkaan olevan se ydinongelma. Toksisella positiivisuudella…
Miltä sinusta tuntuu seuraava ajatus: On helppo olla positiivinen kun elämässä on kaikki hyvin ja asiat rullaavat. Mutta entä sitten, kun tuntuu ettei mikään toimi ja etene niinkuin haluaisit? Kun kaikki tuntuu olevan latistunutta, ärsyttävää, ja puudutavaa? Tuntuuko sinusta silloin…
Tämä on kirjoitus äidistäni. Meillä kaikilla on äiti ja me kaikki tiedetään, ettei ole mitään parempaa kuin äidin rakkaus. Kaikki ei valitettavasti sitä saa koskaan kokea, mutta meillä kaikilla on tarve saada tuntea se. Äidin rakkaus on aitoa, lämmintä ja…
Hei rakkain säihkysielu, Minä olen Ida. Olen syntynyt tänne maan päälle kevätpäiväntasauksen aamuna vuonna 1991 ja kasvanut mitä kauneimmassa ja rakastavassa perheessä. Lapsuudestani muistan erityisesti luonnon, välkehtivän auringon, rakkaan koirani ja oman erityisen maailmani. Erityisen maailmani, jonka takia jo…