Kevään aurinko tekee toisinaan mielen ja kehon levottomaksi, ja tekee mieli pistää pää pensaaseen. Kun valo on liian räikeää ja kehossa kuplii muutamatuhat muurahaista etsien tietään ulos, voi aavistella että jokin sieltä vain pyrkii pois. Mieli on mainio, se yrittää…
Keskustelu, jossa jokainen puheenvuoro pyrkii ymmärrykseen, ei oman mielipiteen esiintuomiseen, sen perusteluun tai pyrkimykseen vaikuttaa toisen mielipiteeseen, on melkein rakasteluun verrattavissa olevaa syvää vuorovaikutusta. Kaunista ja lempeää. Koska olet voinut viimeksi sanoa, että erimielisyyksistä keskusteleminen on kaunista ja lempeää? Voitko…
Vihan nieleminen sairastuttaa ja sulkee luukut, josta elämä virtaa sisään. Raivon rajoittaminen tekee voimattomaksi ja saa elämänvoiman valumaan lattiakaivosta alas. On pelottavaa tuntea raivoa, jos se on jäänyt vieraaksi tunteeksi. On pelottavaa olla raivonsa kanssa näkyvä. Tulla nähdyksi kokonaan. Raivo…
Ystävällisyys elämänasenteena – vaaleanpunaista huttua vai voimallista muutosenergiaa? Pian on jälleen ytävänpäivä. Voimme juhlia ystävyyttä ja nähdä sen arvon toinen toisissamme. Voimme myös muistaa niitä lähimpiämme, jotka ovat kenties yksin, joutuneet syrjään ja potevat yksninäisyyttä syystä tai toisesta. Meillä on…
Sarastuksia, pimeydestä valoon ” Syvällä itsessäni voin kurottautua valon sarastuksia kohden antaen valon ja elämän syventyä. ” Joulukuun pitkinä iltoina kaamos syvenee omaan pimeyteensä. Joulun tuhannet valot leikittelevät iltojen mustuutta vasten kertoen kaipuustamme tuoda valoa ja tunnelmaa pimeyteen. Pimeys kutsuu…
Kaksi voimassaan olevaa Kaksi kaikkensa antavaa Kaksi nöyrää ja kunnioittavaa Kaksi vahvaa ja vaativaa Kaksi vapauttaan vaalivaa Kaksi arvonsa tuntevaa Luomassa yhtä liittoa Kaikkialla, kaikessa, kaikissa toistuvaa, silti täysin ainutlaatuista. Tämän tanssin tanssin laskeutuen polvilleni, taivaisiin kohoten. Kuinka voikaan samaan…
Elämän ydin, elämä itse, on aaltoilua, laajentumista ja supistumista. On aika kurottaa ja aika vetäytyä. Katso mitä tahansa…vuorokauden ja vuodenaikojen tanssia, hengityksesi rytmiä, vesiä, taivasta ja maata, aurinkoa ja kuuta. Tästä tanssista elämä hakee voimansa, aalto valuu takaisin itseensä kurottaakseen…
Olen juhlapäivänäni läheisimpieni keskellä. He ovat tulleet viettämään kanssani rakkauden, yhteyden ja ykseyden juhlaa. Niin kutsussa lukee. Paikalle ovat saapuneet juuri ne ihmiset, kenen kanssa koen, että voin olla täysin oma itseni, vilpittömästi ja aivan auki. Olen päättänyt, että haluan…
Pelkäsin tätä syksyä, aavistin jonkin olevan tulossa. Ja niin kävi: kun syksyn ensimmäiset kirpeät aamut koittivat, vyöryi pyörremyrsky vakaasti kyselemättä päälleni. Kesän leppoisuus oli vain muisto, kun tunsin sisuskalujeni vapisevan ja jonkin kauan sitten sisälleni rakennetun olevan romahdusvaarassa. ”Tornitalo huojuu….
Tiiättekö miksi meitä ihmisiä kollektiivisesti pelottaa antautua ja kokea tunteita syvästi pintaraapaisun sijaan (joka tosin ei suinkaan monesta tunnu pintaraapaisulta koska ei vain tiedä muusta)? Ja miksi me ei olla valmiita astumaan epämukavuusalueelle ja siitä eteenpäin, vaan elämme hillitysti ja…
Sisäisen lapsen äärellä on hyvä olla vaiti ja kuunnella. Se säikähtää kovin helposti ja häipyy kulman taa pienimmästäkin äkkiväärästä liikkeestä. Kun tuon lapsen havaitsee lähellään, voi melkein onnitella itseään, että on päässyt lähietäisyydelle tämän harvinaisen vieraan kanssa. Paitsi ettei se…
Ilo laajenee sisälläni, sydän kuplii ei-mistään ja kaikesta. Siitä että olen, siitä että elän. Siitä että elämä on tuonut tähän hetkeen, jossa sydän saa levätä rauhassa ja kauneus on se, mitä silmä enimmäkseen näkee. Rakastan. Ihmisen matka on niin hieno….
Luonnon elävöittävä voima – elämänoppaamme Lemmikkini ilo on sanoinkosketeltavaa innostusta ottaessani sen hihnan esille ja lähtiessämme tuiki tavalliselle aamulenkille. Kierrämme tälläkin kertaa tutun lenkin, joka kulkee keskustasta hieman sivuun ja vilkkaasti liikennöidyn lähikaupan ohi. Muutaman risteyksen päästä käännymme tielle, jossa…
Elän villinä maailmassa, joka on unohtanut villinsä. Olen itsekin elänyt unohtaneena. Olen villini tukahduttanut, sen äänen vaimentanut, sitä pelännytkin ymmärtämättömyyttäni. Kehoon voi upottaa roskaa, sen voi pukea pukuihin, sitä voi kuljettaa läpi betoniviidakkojen ja istuttaa ruudun äärellä. Sen viestit voi…
Häpeä on salakavala. Se osaa mennä pensaiden ja puiden taakse piiloon ja väittää ettei ketään ole paikalla. Häpeä häpeää itseään, siksi se vetää ylleen mitä eriskummallisimpia roolivaatteita. Häpeä osaa taitavasti leikkiä piilosta, sillä se on erinomainen naamioituja. Se voi hiippailla…
Mieleni poistuu paikalta herkästi. Takaovesta se livahtaa ulos ja kääriytyy puutarhan perällä olevan torkkupeiton uumeniin. Väsymys on verho, jonka takana se kai kokee olevansa suojassa. Mitä on menossa nyt? Tummat tunnot pyrkivät iholle ohuina säikeinä. Ne kietoutuvat kehooni kuin huutomerkkeinä,…
Minä olen keskeneräisyyden ammattilainen. Olen jättänyt muutamia kouluja, ihmissuhteita ja useita lauseita kesken. Ajatus on katkeillut, työt ovat pätkineet ja usein olen uuvahtanut kesken kaiken. Olen aloittanut, lopettanut ja jättänyt aloittamatta. Asiat ovat jääneet roikkumaan ja maaliviivat ylittämättä. Olen ollut…
Kohti kevään valoa ja avarampaa mieltä Kevään ensi kirpeys poskillani, lumen narskuessa hanki kimaltelee tuhansin timantein, pakkaspuiden huurteinen hohde vasten sinitaivasta. Kaikkialla tulvii satumainen kauneus, joka asuu myös meissä. Juuri nyt elämän täyttää lempeä hymy. Sarjasta Empire: Lumi…
Villinainen. Tuo nainen liikkuu kuin kukaan ei katsoisi. Lanteillaan piirtää ilmaa ja nostaa hymyilevät kasvonsa kohti taivaita. Hän on avannut suunsa. Hän on avannut sydämensä. Hän on avannut itsensä. Totuus on se, joka hänen kieleltään tanssii. Hän ei pelkää sanojaan,…
Istun ja katson edessäni avautuvaa mieleni maisemaa. Olen taas kerran ikuisen kysymyksen äärellä, kuka minä olen? Mietin elämääni aikajanalla, kokemuksiani ja sitä kaikkea mikä on tehnyt minusta sen naisen, joka tänään olen. Olen kuorinut kymmeniä kerroksia, opittuja malleja, uskomuksia, pelkoja….