Sain synnyin lahjakseni rakkauden, niin kuin kuka vain meistä voi sen valita. Meni aika kauan ymmärtää, mitä vaatii pysyä rakkaudessa ja sitähän saa opetella koko elämän. Oppiläksynä rakkaus, ei ole se helpoin. Luottamus, usko ja toivo, onko nekään nyt helppoja…
Tämä on hullua, sanoo ääni sisälläni. Pyydän ääntä olemaan hiljaa, jotta voin jatkaa kirjoittamista, sillä sormeni kirjoittavat kovaa vauhtia läppärini näppäimistöllä, teksti tulee vihdoin ulos minusta. Teksti, jonka kirjoittamista olen pidätellyt, miksi? Koska minua on pelottanut. Minä olen pitänyt ovea…
Niin kaunis, eheä ja täydellisen upea nainen, katsoo minua suoraan silmiin. Ihastellen katson tuota herkkää ja silti niin voimakasta ihmistä, joka antaa minun katsella itseään, paljaana ja läsnä olevana, sellaisena kuin juuri nyt on, ehjänä kaikessa keskeneräisyydessään. Puna leviää poskilleni…