Synnytys on kehon ikiaikainen voima

Kyky luoda, uudistua ja parantaa on kaiken elämän edellytys. Se on kyky, joka kumpuaa kohdun voimasta. Silti kulttuurimme ylläpitää ajatusta, jossa naisen kehon ei uskota selviävän luomistyöstään ilman lääketiedettä. Monissa tilanteissa lääketiede pelastaa joko äidin tai vauvan hengen, mutta mihin johtaa sen pitäminen perusoletuksena? Naisilta viedään usko heidän omaan voimaansa ja luottamus omaan kehoonsa.

Luonnonkansat ovat nähneet hedelmällisyyden pyhyyden ja yhteyden luontoon. Verimysteerit, kuukautiset, synnytys ja vaihdevuodet, ovat naisen elämän merkityksellisimmät siirtymät. Kulttuurissamme ne ovat kukistettu kurjuudeksi, kärsimykseksi ja kuihtumiseksi. Naiset käännetään heidän omaa kehoaan vastaan.

Synnyttäjä ansaitsee kunnioitusta ottaessaan paikkansa esiäitien ketjussa

Oli synnytys millainen hyvänsä, lääkkeellinen tai lääkkeetön, sairaalassa tai kotona, synnyttäessään nainen ottaa oman paikkansa esiäitiensä ketjussa. Jokainen äiti ansaitsisi, että hänen ikiaikainen voimansa tulisi tunnistetuksi. Että syntyessään itse äidiksi, ja synnyttäessään lastaan, hän saisi kokea olevansa sekä voimakas ja pyhä, mutta myös turvassa, arvostettu ja rakastettu.

Synnytysvalmennus on usein kipulääkeluettelo: selvitä etukäteen, mitä teet kun et enää kestä. Synnyttäjän tuntemuksia voi helpottaa monin tavoin, esimerkiksi jo synnyttäjää rauhoittamalla ja hieromalla. Lääketieteelliset toimenpiteet ovat usein edelleen rutiininomaisia, eivät yksillöllisiä tarpeita. Toimenpiteet lisäävät komplikaatioiden riskiä. Synnyttäjille saatetaan kertoa niin lähipiirin kuin terveydenhuollon puolesta, että synnytykseen ei tarvitse valmistautua. Sairaalassa kerrotaan mitä sinun pitää tehdä. Sen selvemmin ei voi sanoa, että sinä et tajua, eikä sinun tarvitsekaan tajuta mitään kehosi luonnollisesta toiminnasta. Kätilö ohjaa miten ponnistetaan, ei tarvitse kuunnella itseään, omia tuntemuksiaan ja vauvaa. Ohjattu ponnistaminen saattaa lisätä repeämien riskiä. Oman kehon tunteminen, kuunteleminen ja rentouttaminen synnytyksessä auttavat sekä äitiä että lasta.

Ihmisen kääntämisellä hänen omaa kehoaan vastaan on valtava vaikutus. Sillä on vaikutusta siihen, miten ihminen ajattelee itsestään ja muista ihmisistä. Se vaikuttaa siihen, miten ihminen kokee itsensä osaksi ympäristöään. Sillä on merkitystä arvoihin, ja siihen mitä pitää tärkeänä. Sillä on merkitystä siihen, minkä arvon annamme äideille ja lapsille. Olemme onnekkaita, kun meillä on käytössämme sekä paljon uutta tietoa ja taitoa, mutta myös mahdollisuus ottaa oppia tuhansia vuosia vanhoista viisauksista.

On suuri turva luottaa siihen, että joku muu tietää ja hoitaa asiat puolestasi. Siihen perustuu hyvä lapsuus ja hyvä johtajuus. Tiedämme, että lapselle on pelottavaa saada liikaa vapautta ja liikaa valtaa, joutua vastuuseen liian suurista asioista. Se voi olla pelottavaa aikuisellekin. Se, että äiti ja hänen kehonsa kykenee luomaan kokonaan uuden elämän, ilman lääketiedettä – se pelottaa. Enkä tarkoita neuvolajärjestelmän lopettamista tai synnytyssairaaloiden sulkemista. Ne pelastavat henkiä, ja jokaisella on oikeus saada kaikki se tuki ja apu mitä kokee tarvitsevansa. Mutta jos lähtökohta on se, että keho ei selviä, se on voiman riistämistä.

Luomistyön voimaa pidetään pelottavana

Olemme tottuneet suhtautumaan kipuun aina negatiivisesti. Se on jotain viimeiseen asti vältettävää, jotain joka pitää poistaa nopeasti. Se ei kuulu normaaliin elämään, se on hälytysmerkki. Hallinnan puute, tuntemattomuus, kehon valta ja voimakkaat tunteet, hiki, huuto, eritteet. Tämä kaikki on jotain, mikä kulttuurissamme on pelottavaa, vaarallista, pahaa.

Se on synnytys. Se on voimallista, villiä, alkukantaista. Se saattaa olla synnyttäjän elämän ensimmäinen kosketus siihen, mikä määrä voimaa ja viisautta kehossa on. Kaikki ne elementit, joita olemme tottuneet pitämään vaarallisina, ovatkin merkityksellisiä ja tarpeellisia, taianomaista sielun tanssia läpi maailmojen. Matkaa läpi tietoisuuden eriasteiden, tuoden maailman uuden ihmisen. Työskennellen koko kehon ja mielen voimalla.

Lantio joustaa vauvan tehdessä tietään maailmaan, kudokset venyvät ja luut siirtyvät. Jokainen supistus valmistaa vauvaa kohtaamaan maailman. Turvallisuuden ja hyvänolon tunne lisää synnytyshormonien erittymistä, helpottaa synnyttäjän tuntemuksia. Myöhemmin, lapsen synnyttyä, se mahdollistaa maidontuotannon ja auttaa rakastumaan vauvaan. Keho hakeutuu itsestään tarvittaviin asentoihin, äänenkäyttö on kumpuaa oman tajunnan ulkopuolelta, keho reagoi tahdosta riippumatta ympäristöön.

Synnytys voi olla raakaa ja rosoista.Yhteys luontoon ja omaan kehoon ei aina ole luontevaa ja helppoa. Se matka ei ole helppo. Se on suurinta voimaa, mitä ihmiskehossa on. Ei ihme että naisia on vainottu noitina.

Villi initaatio omaan viisauteen

Synnytys tulee aina pysymään villinä initaationa oman voiman ja luonnon ymmärtämiseen. Riippumatta siitä, mitä synnytyksessä käy, miten se sujuu, oman voiman kohtaaminen on aina mahdollista. Synnytyksessä kohtaamme luonnon ja eläimen itsessämme. Vaistonvaraisuuden, kehollisuuden. Keho ei synnytä, jos aivot aistivat turvattomuutta ja pelkoa. Kuten ei eläinkään halua saattaa vastasyntyneitä poikasiaan vaaraan. Äitiys on luonnon ilmaisua.

Synnytys on äidille suuri transformaatio. Sen voiman unohtaminen ja epäkunnioitus tekee meistä riippuvaisia epäluonnollisesta auktoriteetista. Kunnioittamaan sitä auktoriteettia, siinä missä ennen palvottiin pyhän naiseuden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden voimaa. Uudistuvan, parantavan ja luovan voiman unohtaminen ja tukahduttaminen on suurin syy ihmiskunnan vaikeuksiin.

Koko heimo tarvitsee Äitiä

Oksitosiini, rakkaus ja synnytyshormoni, lisää empatiaa, yhteistyötä ja ihmisten luottamusta toisiinsa. Synnytys on aiemmin ollut matka, jolla naiset ovat tukeneet toisiaan. Uuden lapsen syntyminen heimoon on koko yhteisön asia. Synnytys on koko perheen asia. Naisen saama tuki raskauden, synnytyksen ja postpartumajan aikana tekee ehjempiä ja vahvempia naisia, ja onnellisempia perheita. Synnytyksen jälkeisen ajan tunnistaminen tärkeäksi osaksi raskautta on myös kunnioitusta tuota työtä kohtaan, minkä nainen on tehnyt kantaessaan ja synnyttäessään lapsen.

Synnytyksessä on tärkeää olla mukana ihmisiä, jotka uskovat synnyttäjään ja hänen kykyynsä synnyttää, tukevat ja turvaavat. Jokainen askel, joka lisää naisen uskoa omaan kehoonsa, äitiyden energiaa osaksi yhteiskuntaa ja luonnonvoimaa osaksi ihmisen arkea, on kaikkien etu. Jokainen synnyttäjä on tärkeä yhteisölle, kuten jokainen luonnon osa on tärkeää kiertokulun ja kokonaisuuden kannalta. On vaikeaa olla osa luontoa epäluonnollisessa ympäristössä. Jokainen nainen voi nousta noitavainoista kunnioittaen ja rakastaen itseään. Yhdessä olemme aina vahvempia.

Voimme ylläpitää kunnioitusta. Kaikki elävä on lähtöisin äidistä.