Synnyttäjän siirtymäriitti sekä uuden sukupolven saama hoiva ansaitsee kunnioitusta

Merkityksellisyys. Kunnioitus. Armollisuus.

Ne ovat tärkeimmät askeleet jokaisen äidin polulla. Se, mitä jokainen äiti ansaitsee kuulla ja kokea. Ja millaisessa ilmapiirissä jokainen lapsi ansaitsee kasvaa.

Äiti on kohdussaan kantanut ja kasvattanut, sekä synnyttänyt maailmaan uuden elämän. Sukuunsa ja yhteisöön uuden sukupolven. Samalla hän tuo maan päälle sen energian, hoivaavan, parantavan, rakkaudellisen energian, joka pitää kaikkea pystyssä. Että äiti jaksaa ylläpitää sitä, hän tarvitsee merkityksellisyyttä, kunnioitusta ja armollisuuta.

Olemme unohtaneet arvostaa ja tukea siirtymäriittiä, sekä uusien sukupolvien saamaa hoivaa.

On vaikeaa elää luonnollisesti epäluonnollisessa ympäristössä. On helppo hukata itsensä. Ajatella itsensä äitinä eri-ihmisenä, kuin ennen siirtymää. Kuvitellä, että olisi oltava samanlainen kuin ennen lapsia.

Älä uppoa äitiyteen. Liiku itsesi nopeasti kuntoon, älä rupsahda ja jää sohvan nurkkaan. Liiku, elä, ota vapaata ja omaa aikaa. Palaa pian töihin.”

Äitiys on voimallisuudessaan raskas. Moni pelästyy äitiyden mustimpia hetkiä, hormonien syvimpiä vesiä ja väsymyksen pohjattomimpia kuoppia, omien tarpeiden unohtumisen tukahduttavuutta. Se kipu kuluttaa ja kasvattaa.

Ja se, joka tekee maailman arvokkainta työtä ansaitsee kuulla miten häntä arvostetaan.

 

Myös keho kasvaa myös matkalla henkisessä kasvussa

Naisen keho on syklinen. Se käy elämänsä aikana läpi monia siirtymiä. Pienempiä, kuten kuukautiskierron vaiheiden vaihtuminen. Suurempia, kuten raskaus, synnytys, imettäjä. Nämä vaiheet voivat olla tärkeitä kanavia tarkkailla omaa hyvinvointiaan sekä olla suuria sysäyksiä henkisessä kasvussa ja kehityksessä.

Raskauden aikana sekä keho että mieli käyvät läpi suuria muutoksia. Synnytyksessä syntyy aina lapsen lisäksi myös äiti.

Miksi ihannoimme synnyttämättömän naisen kehoa? ”Raskaus pilasi kehoni” on kuin sanoisimme ”opiskelu pilasi tietämättömyyteni”. Kehittyminen kuuluu elämään. Äidiksi kasvaminen on osa kasvua ihmisenä ja naisena. Raskauden merkit eivät tee kehosta rumaa tai viallista. Miksi kaivata elämältä pysähtymistä, kehittymisen unohtamista, kehon voiman mitätöimistä?

Kehomme pystyy ihmeisiin. Se venyy äärimmilleen, toimii kasvualustana uudelle elämälle. Miten ihmeessä se valtavan suuri, voimakas ja arvokas työ, jonka keho on tehnyt, voisi kääntyä haitaksi? Miten ihmeessä tämän luomistyön jälkeen minkään pitäisi olla ennallaan?

Keho kantaa itsessään elettyä elämää ja opittuja asioita. Siirrymme vaiheesta vaiheeseen. Synnytyksen jälkeen seuraava suuri siirtymä on vaihdevuosien verimysteeri. Myös mummoutuminen on osa henkistä kasvua.

 

Äiti, sinä olet lähettänyt uudet kehot matkalleen

Kaikkien kolmen lapseni kohdalla läheisyys, lapsentahtisuus ja luonnollisuus ovat olleet minulle tärkeitä arvoja. Olen halunnut nukkua perhepedissä, imettää pitkään, kuunnella lapsen tarpeita. Vaikka välillä se on raskasta. Pieni lapsi sitoo, vaatii huomiota vuorokauden ympäri. Välillä haluaisi vain lukittautua vessan lattialle nukkumaan rauhassa, itkeä väsymystään tai juoda lämmintä kahvia. Niinä päivinä, kun toivoisi olevansa missä tahansa muualla, helpottaa kun tietää että lapselle se kaikki on ollut kullan arvoista.

Kun katson, miten taapero hoitaa nukkeaan, kyynelet nousevat silmiin liikutuksesta. Hän toimii, kuten on oppinut että vauvalle on parasta.

“Tule tänne minun viereen nukkuu”

“Tule ottaa tissimaitoo”

Ja samalla antaa tarkoituksen omalle työlleni äitinä. Lapsen saama hoiva ja läheisyys ovat olleet hänelle tärkeitä. Ja parasta, mitä hän voi antaa eteenpäin. Se tulee tukemaan häntä oman elämänsä vaikeuksissa, omien tunteiden käsittelyssä, omassa turvallisuuden tunteessaan.

Näen itseni esiäitien ketjussa, ja lapseni, mahdollisesti joskus tulevaisuudessa, hoitamassa omaa lastaan. Niillä eväillä, joita hän on omassa lapsuudessaan saanut. Se taso kasvussassamme, josta lähdemme liikkelle, on se jolla vanhempamme ovat olleet. Se, johon olemme lapsina kasvaneet. Siitä alkaa elämänmittainen matka tuoden jotain uutta ja hyvää omaan sukulinjaan. Tunnen antaneeni tuleville sukupolville jotain kaunista.

Kokonaisvaltainen muutos näyttää oman tavan toimia

Ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa toimia äitinä. Uskon, että tärkeintä on hyväksyä itsensä ja paikkansa. Äitiys on merkityksellinen ja voimakas tila. Elämän ei kuulu olla samanlaista kuin ennen. Naisen ei kuulu olla samanlainen. Äidiksi syntyminen on suuri siirtymäriitti. Koko maailman kuuluukin keinahtaa paikoiltaan.

Kun yhteisönä asetamme muut arvot elämän edelle, kadotamme sen voiman, joka on tärkein elinehto. Se saa meidät häpeämään raskauskiloja ja pelkäämään julki-imetystä. Unohtamaan sekä luonnon että tietoisuuden itsessämme.

Nainen matkaa maailmojen välillä kadottaen ja löytäen itsensä uudelleen kokonaisvaltaisen muutoksen jälkeen. Kasvaminen on sitä, kun odotuksista ja paineista huolimatta löytää oman tapansa toimia poikasensa kanssa.

 

On okei, että vatsa näyttää tältä raskauksien jälkeen. Se on kaunis ja tehnyt hyvää työtä.
Vauvat viihtyvät kantoliinassa, äidin lähellä, tietää taapero. Kun lasta on kantanut 9kk, ei ole kiire irroittautua.
Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Kiia Kakko

Naisen nahanluonti

Käärmeen väen takana on sen läheinen yhteys maan voimaan ja sitä kautta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.