Sydäntilasta kumpuavaa

Hei ihana!

 

Ota itsellesi pieni hetki aikaa, ehkä 5-15 minuuttia. Mitä kiireisempi tai levottomampi olet, sitä pidempi.

~

Sulje silmät.

Hengitä syvään.

Anna hartioiden laskeutua maata kohti uloshengitysten rytmissä ja anna koko kehon seurata perässä.

Tuu sun kehoon. Tuu sun hengitykseen ja anna sen virrata vapaana, sellaisena kuin se nyt on, joka puolelle kehoa.

Tuu sun sydämeen. Mitä siellä on? Miltä siellä tuntuu? Onko siellä tilaa?

Istu sun sydämessä. Tunne sun sydän. Mitä löydät?

Huokaisten hellitä ja jatka matkaa. Anna sen kaiken jäädä mitä oli tai jäi puuttumaan. Päästä irti. Liikuta sun kehoa. Juuri niin, kuin tuntuu hyvältä. Kurkottele, taivuttele, pyörittele, keinu, mitä tahansa kehosi kutsuu tekemään, tee sitä. Pienesti tai isosti.

~

Tuntuuko vaivattomalta kuulla, miten sun arvokas keho haluaa liikkua ja purkaa kokemusta, ilmentää naiseutta ja sen voimaa?

Olen Vappu. Pienen 11kk ihmisenalun ja koiralapsen äiti, sekä avovaimo. Yrittäjä, erityisesti naisten fysioterapeutti ja joogaohjaaja. Ennen kaikkea olen minä. Huomaan pysähtyväni yhä enemmän sen äärelle, sallien ja itsemyötätunnosta käsin. Mitä enemmän olen viettänyt sydäntilassani aikaa, sitä helpompaa on löytää yhteys siihen aitoon, syvimpään minään, vaikka olisi kuinka hurjia muutoksia elämässä ja monta ihmistä tai asiaa, jotka vaativat huomiotani. Uskon, että meidän jokaisen kehossa asuu syvä viisaus ja voima. Sille täytyy tosin antaa tilaa tulla näkyviin ja kohdatuksi. Nautin syvällisistä pohdinnoista yksin ja yhdessä, vapaasta liikkeestä, musiikista ja piirtämisestä, sekä kirjoittamisesta. Olen oman tieni kulkija ja elämän ihmettelijä. Mun sydän on utelias, vahva, herkkä ja avoin.

Joitakin vuosia sitten olin ihan hukassa itseni kanssa, en tunnistanut itseäni tai toiveitani kaikesta hälinästä kovinkaan usein, olin jatkuvasti epävarma. Taistelin eteenpäin määrätietoisesti sivuuttaen sydämeni ja kehoni viestit ja tasapainoilin jatkuvasti suorittamisen ja uupumisten välillä. Kuinkahan monesti mietin, että eikö elämän pitäisi tuntua välillä helpommalta ja kevyemmältä. Vaikka koin älyttömän hienojakin hetkiä ja onnea, elämä tuntui jotenkin kuluttavalta. Nyt elämä tuntuu aika kevyeltä ja törkeen hienolta, tasapainoisemmalta. Miten kiitollista herätä aamulla innostuneena, vaikka välillä väsyttäisikin (imetän vielä öisin ja nukumme perhepedissä suurimman osan yöstä). Joka päivä, tai ainakin melkein on olo, että teen jotain merkityksellistä. Koen suurta ylpeyttä, että oon uskaltanut ottaa hiljalleen askeleita tähän suuntaan unelmiani kohti.

Mulle on tärkeää, että on suunnitelmia ja nautin niiden tekemisestä. Pidän siitä tunteesta, että olen vapaa menemään eteenpäin uutta kokemaan. Siksi mulle on ollut sitäkin tärkeämpää harjoitella pysähtymistä, ottaa hetkiä rauhoittumiselle etten liihottele vain tulevassa.

Oikeasti on vain tämä hetki.

Meidän kehot on aina tässä hetkessä. Ja sitä kautta olen itsekin harjoitellut ankkuroitumaan ja maadoittumaan tähän hetkeen. Mulle toimii parhaiten pieni liike tai tieto siitä, että olen vapaa liikkumaan. Vaikka olisin näennäisesti täysin paikallaan, keho on aina liikkeessä. Elämä virtaa joka ikisessä henkäyksessä. Hengityksen liikkeessä, sydämen sykkeessä, veren virtauksessa ympäri kehoa. Rakastan ohjata ja kertoa tästä muillekin. En ehkä muista pysähtyä päivittäin pitkiksi ajoiksi, mutta se pienen pienikin hetki tässä ja nyt, läsnä kehossa, on jo merkityksellinen. Se tuo lähemmäs syvintä itseä ja sydäntilaa. Muistathan ottaa itsellesi pienen tai vähän pidemmän hetken tänään, jonkin sellaisen parissa, joka tuo sulle iloa ja saa sydämen huokaamaan tyytyväisenä?

Onko sun sydämessä tilaa sulle?

Toivotan sut sydämen pohjasta asti tervetulleeksi blogiini.

♥ Vappu

 Valokuvaus Sini Sirén

 

 

Lisää kirjoittajalta Virtaus sinussa

Olen arvokas- Hyppy kevyempään arkeen

Olen arvokas.    Olen arvokas.  Olen arvokas.  Ja sinäkin olet.  Miltä tuntuu...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.