Sydämen valinnat valjastavat runsauden polun

Teemme elämässämme jatkuvasti valintoja. Osan valinnoista teemme pelosta. Osan sokeista pisteistämme käsin. Osan sydämestä. Olemme joka tapauksessa aina vastuussa valinnoistamme, siitä mitä luomme elämäämme.

Valinnan teemme aina sen hetkisen tietojemme ja parhaan ymmärryksemme mukaan. Helpointa ja mukavinta on tehdä samankaltaisia valintoja uudestaan ja uudestaan, huolimatta siitä että emme voi hyvin ja toimimme itseämme vastaan. Etenemme mielellämme totutuissa urissa ja ulkoa päin asetettujen odotusten suuntaisesti sen sijaan että astuisimme epämukavuusalueelle ja löytäisimme jotain uutta. Mutta jos kävelemme valmiiksi tallattuja polkuja, elämme toisten elämää, emme omaamme.

Rajoittavasta mielestä sydämen liittolaiseksi

Uskaliaimmat tekevät valintansa sisäiseen tietämykseensä nojaten. Silloin olemme virittäytyneitä kuulemaan sydäntämme, yksilöllistä viisauttamme, joka meissä kaikissa asuu ehdollistumien alla. Mikä tästä tekee rohkeutta kysyvää, on se, että näillä valinnoilla ei aina ole siinä hetkessä rationaalista selitystä eikä välttämättä ympäristön tukea. Mieli saattaa kyseenalaistaa sydämen valinnan ja on oltava valppaana milloin on äänessä mieli, milloin sydän. Parhaimmillaan mieli ja sydän toimivat kauniissa synkroniassa ja ovat neuvottelevat liittolaiset, mutta saamme huomata että usein mieli luo vastakkainasettelutilanteita.

Mieli suojelee meitä tekemästä valintoja, joissa piilee uhka. Kuitenkaan uhka ei ole monestikaan todellinen. Uhkakuva syntyy menneistä kokemuksistamme ja käsityksistämme. Uskomuksista, jotka ovat mustavalkoisia ja ehdottomia. Näiden uhkailujen mukaisesti eläminen pitää meidät pienessä kehässä ja todellisen potentiaalimme ulottumattomissa. Emme uskalla etsiä ja löytää, kokea elämää. Pelkäämme ehkä virheitä ja pettymyksiä tai että samat kipeät kokemukset toistuvat uudelleen ja uudelleen. Että meidät hylätään ja jäämme yksin.

Mutta mitä jos emme kaadukaan, vaan opimmekin lentämään?

Sydämen valinnat haastavat rajoittavat uskomukset

Sydämen ääni on avoimen joustava. Se on lempeä ja armollinen. Se ei ole koskaan ehdoton, vaan kuiskii meille suuntaa kuin lempeä kesätuuli. Se ei pakota, ei sano joko tai. Se ennemminkin ehdottaa ja antaa tilaa vapaan tahtomme toteutua. Olemmeko virittäytyneitä kuulemaan sydäntämme, sisäistä ohjaustamme? Uskallammeko poistua mukavuusalueetamme ja edetä tuon äänen viitoittamana?

Sydämen valinta tuntuu virtaavalta ja jollain tavalla helpolta. Askel on kevyt ottaa. Sydämen valinta usein haastaa mielemme. Onkin tarkoitus, että sydämen valinnat tuovat meissä elävät varjot valoon. Missä kohden minussa elää sellainen uskomus tai käsitys itsestäni tai elämästä, joka estää minua etenemästä sydämeni suuntaan – ilmentämästä aitoa itseäni?

Sydämen valintamme haastaa joskus myös vaikutuspiirissämme olevien ihmisten mielet. Heidän uskomuksensa, kokemuksensa ja käsityksensä. Katsomme kapeasti tiettyjä aiheita elämässämme, koska kerromme niistä itsellemme valheellista tai satuttavaa tarinaa. Heijastamme tuon pelkopohjaisen uskomuksemme hyvin inhimillisesti toisiin ihmisiin ja tuomitsemme heidät omien käsitystemme pohjalta. Tämä on tiedostamatonta käyttäytymistä ja kertoo siitä, että tuomitsemme myös itsemme. Ehkä tuomitsemme todelliset halumme ja toiveemme. Sisäinen puheemme on ankaraa ja emme salli itsellemme hyvää.

Myötätunnon kasvattaminen tuo meitä lähemmäs itseämme ja toisiamme

On itselle helpottavaa muistaa, että emme voi koskaan astua täysin toisen ihmisen tarinaan. Emme voi nähdä hänen koko elämänsä kokemusten kirjoa –  mitkä tapahtumat ovat muovanneet hänet juuri sellaiseksi kuin hän on ja tuoneet tähän hetkeen ottamaan juuri näitä askeleita. Kun muistamme tämän, emme enää hukkaa energiaa pohtimalla toisten ihmisten valintoja vaan opimme vetämään energian aina takaisin itsemme käytöön.

Näemme siis vain murto-osan  toisen ihmisen koko tarinasta ja inhimillisesti teemme usein siltä pohjalta päätelmiä, joissa arvotamme toinen toisiamme. Meillä on huomaamaton olettamus, että tiedämme toisen ihmisen totuuden ja että se on sama kuin meidän.

Lokeroimme ihmisiä ja arvioimme heidän toimiaan rinnastamalla heidän tarinaansa omiin kokemuksiimme. Ehkä tämä toinen ihminen herättää silloin meissä jonkin haavan. Muistuttaa traumasta, jonka olemme painaneet syvälle sisällemme. Jostain, mitä emme halua nähdä, muistaa ja käsitellä.

Näin tapahtuu, sillä olemme toinen toisillemme peilejä. Muista tämä aina silloin, kun toinen ihminen herättää sinussa jonkin vaikean tunteen. Joskus hän muistuttaa keskeneräisyydestämme, syvälle sydämeemme painaneestamme avohaavasta, toisinaan rajan vedon tarpeesta ja oman voiman kutsumisesta takaisin. Kuitenkin tämä on aina lahja, tilaisuus kasvaa ja laajentua yli omien rajoittavien uskomusten, ei syy tuomita toista. Kun oivallamme, miten opetamme täällä toinen toisiamme, alamme tunta syvää kiitollsiuutta niitä kohtaan, jotka herättävät meissä vaikeimmat tunteet.

Toinen ihminen voi myös peilata meissä asuvaa hyvää, kauneuttamme, minkä olemme unohtaneet. Meistä on ehkä tullut kyynisiä elämän koettelemusten myötä ja tarvitsemme toisia muistuttamaan todellisesta olemuksestamme. Mitä ihailemme toisessa, se asuu myös meissä.

Ainutlaatuiset tarinat ovat vahvuutemme

Hyvä ohjenuora on muistaa, että vaikka tekisimme toisen ihmisen kanssa saman valinnan samalla hetkellä tai olisimme samaa mieltä jostain asiasta, elämme kuitenkin erilaisia tarinoita. Toisen valinta saattaa lähteä pelosta, toisen rakkaudesta. Meidän on opittava kuulemaan omaa sydäntämme, ottamaan askelia oman sisäisen ohjauksemme suuntaan ja seisomaan oman tarinamme takana vaikka kukaan ei sitä ymmärtäisi, vaikka kukaan ei antaisi siihen hyväksyntää ja tukeansa. Aina löytyy kyseenalaistajia, tuomitsijoita, arvostelijoita. Kohtaa heidät sillä ymmärryksellä, että he toimivat omista haavoistaan käsin. Ole sinä silti vakaasti itsesi puolella.

Niin tärkeää kuin onkin seistä itsensä rinnalla, olla uskollisin kannustaja tuli mitä hyvänsä, yhtä tärkää on muistaa olla tuomitsematta toisen valintoja. Meidän ei tarvitse ymmärtää. Ei olla samaa mieltä. Mutta voimme muistaa, että meidän tehtävämme ei ole elää toisten elämää, vaan keskittyä omaamme. Samalla seisoen toistemme rinnalla, ehdottomasti hyväksyen. Ja kun hyväksymme sydämestä saakka, saattaa ymmärryskin avautua yllättävällä tavalla. Voimme oppia toinen toisiltamme, avartaa maailmankatsomustamme, tulla lähemmäksi toisiamme erilaisuudesta huolimatta.

Suuressa kuvassa olemme kaikki yhtä ja samaa, inhimillisistä monenkirjavista piirteistämme huolimatta. Kenenkään ei kuulu olla täydellinen ja täydellistä ei ole olemassakaan. Vain ainutlaatuisuutta. Niin monta tarinaa, kuin ihmistäkin.

Olemme täällä toisiamme varten, toinen toistamme opettamassa. Rinnakkain kulkemassa elämän opettavaista matkaa ja kaikilla lopulta syvin kaipuu samaan paikkaan. Kotiin itsessämme.

Sydämen valinnat avaavat runsauden portit

Sydämestä eläminen on minulle yhtä kuin runsaustietoisuutta. Avaudumme ja täytymme jatkuvasti sisältä käsin ja ilmennämme tätä ulkoiseen maailmaamme. Voimme kokea että koko maailma on meille auki ja kaikki sen mahdollisuudet edessämme kuktaisella tarjottimella. Kaikki on täynnä värejä, kaikki on täyteläistä.

Hiljenny kuuntelemaan, mihin sinua ohjataan juuri tässä hetkessä. Kaikki vastaukset löytyvät sisältäsi. Uskalla tehdä valintoja tuon sisäisen ohjauksesi viitoittamana, astu tuntemattomaan. Yksi pieni askel kerrallaan.

Erilaiset tietoisuusharjoitukset auttavat sinua virittäytymään sydämen taajuudelle. Hiljentyminen, tunteiden virtauttaminen puhumalla tai hengitysharjoituksin, luonnossa oleilu ja ruokavalion puhdistaminen voivat olla avuksi. Jos yksin meditoiminen ei kutsu sinua, ota avuksi ohjatut meditaatiot. Voit kysyä lisätietoa minulta.

Lempeitä kesätuulia Sinulle toivottaa, Karoliina

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Oodi vapaudelle

Taikavoimat käyttöön

Ajattelen, että elämässä on äärettömän monta asiaa, mitä tämän hetkisellä tietoisuuden tasollamme...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.