Sisko, suorista kruunusi ja kävele!

Kuuntelemalla omaa intuitiivista johdatusta, on aina oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Intuitiivinen johdatus on yhtä kuin sydämen ääni, kehon kuunteleminen, hiljentyminen omien tuntemusten ja ideoiden ääreen. Joskus voimme huomata tuon johdatuksen selvänäköisyytenä, -kuuloisuutena tai -tietämisenä.

Meitä haastaa ulkoinen informaatiotulva, joka hukuttaa oman äänemme, oman totuutemme. Jokaiselle meille tekee välillä hyvää sulkea kaikki mahdolliset ulkoiset kanavat, kääntyä sisään päin ja virittäytyä omalle sydämen taajuudelle. Oikeastaan se alkaa olla tässä maailmassa hyvinvointimme ehto. On yllättävän iso haaste olla olematta kenellekään tai millekään. Siinä saa huomata, kuinka paljon energeettisiä sidoksia meillä onkaan ympäristöömme. Vakka on harvoin tasapainossa ja kuormitumme itse, kun olemme niin ehdollistuneita olemaan muuta maailmaa varten ja etsimään vastauksia muilta. Oma äänemme ja voimamme on luovutettu pois jo hyvin varhaisina vuosinamme.

Ensin tuo itsensä äärelle hiljentyminen voi olla haastavaa, sillä olemme piilottaneet itseemme paljon sellaista, mitä emme ole olleet valmiita kohtaamaan. Kukaan ei voi, eikä kenenkään ole tarkoituskaan, päästä täyteen kehoyhteyteen heti, vaan kuljemme takaisin kohti itseämme askel kerrallaan. Kohtaamme tuolla matkalla sisäiset esteemme, patoutumat, kivut, traumat ja pelot ja joudumme antamaan niille juuri niin paljon aikaa kuin ne tarvitsevat avautuakseen. Mutta meidän on astuttava tuolle matkalle, jokaisen toki omalla ajallaan, sillä vain sisältämme voimme löytää viisauden, joka ohjaa eteen päin juuri sillä ainutlaatuisella polullamme, joka meihin on kirjoitettu. Sille polulle, mistä löydämme täyttymyksemme ja tarkoituksemme. Helpotuksen, keveyden, armon ja anteeksiannon.

Olemme ehdollistuneet kuuntelemaan ulkopuolisia auktoriteetteja. Sille on aikansa ja paikkansa – kyllä me tarvitsemme toisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan peileiksi itsellemme. Tarvitsemme rakennetta elämäämme, jotta emme eläisi täällä kuin villi-ihmiset. Mutta on toinen asia kietoutua jonkun muun narratiiviin. Silloin olemme irti omasta totuudestamme. Kuitenkin juuri oman ainutlaatuisen totuutemme pitäisi olla peilauspisteenä ja parhaassa tapauksessa ulkopuolinen tarina tai näkemys kirkastaa sisimpäämme ja auttaa meitä itsetuntemuksen polulla.

Minulle shamanisti henkisenä keijukaisena luonnon kiertokulku on täällä pohjolassa apuna hahmottamassa koko ihmiselämän syklisyyttä. Talvi on minulle sisäänpäin kääntymisen ja integroimisen aikaa. Etsin aktiivisesti turvaa, harmoniaa ja tasapainoa elämääni. Olen huomannut, että silloin on hyvä päästää irti kaikista mahdollisista ulkoisista vaikuttimista. Ei niin, että aivan konkreettisesti tarvitsisi sulkea koko maailmaa pois, vaan kyse on mentaalisesta fokuksen asettamisesta. Teen affirmaatioita, mielikuvaharjoituksia ja lyhyitä meditaatioita päivittäin, joissa päästä irti ylimääräisistä kytköksistä ja kutsun luokseni sitä energiaa, joka minulle kuuluu synnyin oikeutenani. Puhdistan energiakenttääni ajatukseni voimalla. Energia palvelee meitä juuri siinä määrin, kun annamme sen tapahtua.

Jäljelle jää minä ja minun totuuteni. Se, mikä on minun oma ääneni ja minun oma polkuni. Kun virittäydyn säännöllisesti tähän tilaan, voin huomata, että toimiessani ulkomaailman kanssa, pysyn yhä vakaammin siinä, minkä tunnen itselleni todeksi. Kaunista siinä on se, että omassa voimassa elämä ja sen tapahtumat virtaavat mitä kauniimmassa synkroniteetissa, ja siitä johdannaisena myös ulkoiset asiat ja tapahtumat alkavat ottaa kiltisti omaa paikkaansa. Sisäinen harmonia, tasapaino ja fokus alkaa ylettyä myös ympärillä oleviin ihmisiin, kohtaamisiin ja vaikuttaa siihen, kuinka koemme maailmaa. Täällä on miljoonia ja miljoonia vaihtoehtoja, näkeyksiä, odotuksia ja tarinoita, joihin voimme helposti virittäytyä. Mutta mikä on juuri se minun ainutlaatuinen todellisuuteni? Ketkä ovat ne ihmiset, kenen kanssa voimme rakentaa tuota todellisuutta ja ketkä ovat täysin eri taajuudella?

Covidin aikoihin on helpompi kuin koskaan virittäytyä pelon maailmaan. Siellä näkyy todellinen pimeys, valhe ja manipulaatio. Se on kuin henkinen testi – missä kohdassa sinä seisot, kuinka vakaasti ja mitkä ovat sinun arvosi ja periaatteesi? Ei ole väärää tarinaa, vain monta erilaista. Mikä palvelee minun hyvinvointiani? Näinä aikoina, meidän on suoristettava kruunumme ja käveltävä vakain askelin. Osattava sanoa “ei” ja uskallettava rohkeasti toimia itsemme hyväksi. Näin palvelemme myös parhaalla tavalla sitä, mikä on ympärillämme meille rakasta ja tärkeää. Eikö olekin totta, että voimansa ja tasapainonsa löytänyt ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin ja elämän koettelemuksiin aivan eri tavalla kuin erilaisiin tarinoihin sotkeutunut, kuin hämähäkin verkkoihin itsensä kietonut ja omaa energiaansa ympäriinsä vuodattanut ihminen? Tämä näkyy ja kuuluu ja tuntuu kauemmas, kun osaamme ajatella. Sisäinen maailmamme todella määrittelee ulkoisen todellisuutemme.

Kukaan ei ole “täydellinen”, siitä ei ole kysymys omassa voimassa ja tasapainossa. Päin vastoin, uskallatko olla sinä itse, vaikka keskeneräisyytesi ja elämän jättämät rosoiset jälkesi paistavat kilometrien päähän? Siinä on kyse omasta voimasta – haavoittuvuudesta, autenttisuudesta. Oma voima on valintojen ja päätösten tekemistä itsensä ja rakkaidensa hyväksi, vaikka se näyttäisi muille aivan hullulta tai radikaalilta. Vaikka se herättäisi toisissa vahvoja tunteita – ihan niissä lähimmissäkin. Vaikka sillä olisi vain epäsuoria vaikutuksia, joista ei kiitoksia satele, vaan päinvastoin. Uskallatko ottaa riskin, että tulet tuomituksi ja väärinymmärretyksi rakkauden nimissä? Onneksi voimme aina valita kääntyä pois draamasta ja kääntää katseemme kohti keveyttä ja rauhaa. Kyllä elämä koettelee tätä valintaamme, mutta periksiantamattomuudella nämä koettelemuksesta kyllä kävellään läpi ja ne vain vahvistavat perustaamme jolle elämäämme rakennamme.

Me itse, olemme oman elämämme luojia. Me valitsemme suunnan ja askeleet. Jos annamme muiden ohjailla päätöksiämme, elämme muiden elämää, emme omaamme. Päätä elää itsellesi ja hänelle, joka seisoo vierelläsi, tapahtuu elämässäsi mitä tahansa ja ovat valintasi mitä tahansa. Kutsu se ihminen rinnallesi. Teet sen tekemällä rohkeita päätöksiä ja katsomalla, kuka on mistäkin motiivista elämässäsi, kuka lähtee, kuka jää. Kuuntelemalla sydäntäsi. Kulkemalla läpi pimeiden laaksojen. Luopumalla. Luottamalla, että uusi aurinko nousee. Ottamalla vastaan elämän lahjat. Tervetuloa totuus, hyvästi illuusio!

***

Jatkan levon vaihettani. Kerään voimia seuraavaan kasvukauteen. Päästän irti, ja vielä kerran, päästän irti. Jäljelle jääköön kauneus, mikä on palkkio kovasta edellisen kauden sadonkorjuutyöstä. Ei, se ei ollut pelkkää gloriaa. Raadantaa, hikeä ja kyyneleitä. Epätoivoisia hetkiä ja kysymyksiä, milloin on minun vuoroni levätä. Ehkä ensi kerralla hieman kevyemmin, josko raadantaa vaihtuisi hieman lempeämpiin tuuliin… Vaikka ulkoinen elämä haastaa, olemmeko oppineet, kuinka rauha onkin sisällämme ja kyse on siitä, miten vastaanotamme. Vastaanottamisen kyky.

Kauneutta elämääsi. Rohkeita askeleita. Toteutuneita unelmia. Itsetuntemusta. Rauhaa. Rakkautta. Sitä toivon sinulle juuri nyt.

Tule kuuntelemaan meditaatioitani YouTube kanavalleni.
Juuri nyt siellä elellään rauhallisempaa kautta, mutta jokainen meditaatio on ajaton. Pian julkaistava sydänvalon kirkastaminen vie meidät voimaannuttavien ja valoisien tunnelmien äärelle. Tervetuloa kanavan tilaajaksi. Kuullaan siellä!

Karoliina

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Oodi vapaudelle

Sisko, suorista kruunusi ja kävele!

Kuuntelemalla omaa intuitiivista johdatusta, on aina oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Intuitiivinen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.