Siivet auki!

Tapahtuipa mitä tahansa, olet valinnut oikein. Niin kirveleviä kuin seuraukset joskus olivatkin, ne olivat tarkoitettu tapahtuvaksi. Universumi ei tunne sanoja väärin, vääränlainen, huono, ei, paha. Vain ihmismieli lajittelee asioita ja tapahtumia näin. Kaikki kokemukset tuovat viisautta yksilöille ja heidän kauttaan koko kollektiiville. Kehitymme jatkuvasti. Ihmiskunta on jatkuvassa evoluutiossa.

On todellisuuden kieltämistä ajatella, että vaikeaa ja haastavaa ei pitäisi tai saisi olla. Että se ei kuulu elämään tai että siinä on jotain väärää. Haasteisiin ei kuitenkaan tarvitse suhtautua niin kuin olemme ehkä yleisesti tottuneet. Meidän ei tarvitse uhriutua, ei menettää toivoamme. Ei hautautua itsesääliin tai hakea turvaa vahingollisista asioista. Ei sulkeutua, ei kontrolloida. Ei luopua voimastamme.

Ei lopettaa elämästä.

Sen sijaan opimme ajan mittaan elämään näiden myrskyjen keskellä. Kyse on pitkälti mentaalisesta työstä. Kun fokusoidumme oikealla tavalla, saamme haasteista buustia elämäämme. Suru kääntää meidät sisäisyyttämme kohden ja avaa puhtaan yhteyden. Viha on elintärkeä eteenpäin vievä voima ja sen energialla voi tehdä hyvää. Haasteet opettavat meitä kohtaamaan ja käsittelemään tunteitamme. Löytämään oman voimamme.

Kun hyväksymme kärsimyksen osana elämää, alamme nähdä sen perimmäisen tarkoituksen. Sielu haluaa laajentua ja kehittyä jatkuvasti. Mikään elämä ei ole muuttumatonta tai paikoillaan seisovaa, vaan jatkuvasti kokevaa. Eteen päin virtaavaa. Erilaisia uomia hakien, se etsii, tutkii, kasvaa, kuihtuu, kohoaa, syöksyy, kuplii ja räiskähtelee ja jälleen leväten olemuksessaan kun on sen aika. Hiljaisuus ja pysähtyminenkään ei ole paikoilleen jumittumista tai jämähtämistä. Oikeastaan silloin tapahtuu eniten. Mutta siitä lisää toisena kertana.

Janoamme elämää, sisäisyytemme kutsuu vapautta. Syvin kaipauksemme on nauttia ja iloita, uskaltaa olla oma itsemme. Vapautuneesti. Kaipaamme kotiin itsessämme. Kaipaamme täyteen yhteyteen ja toisaalta näyttelemme erillisyydessämme, että kaikki on hyvin sillä emme kykene kohtaamaan tuota ammottavaa tyhjyyttä sisällämme. Myrskyt ja ristiriidat näyttävät meille tietä kohti vapautta.

Joten mitä jos antaisit elämälle luvan haastaa? Päättäisit että se ok. Kiittäisit. Ottaisit vastakkainasettelut suurena lahjana tietäen, että ne ovat uusien mahdollisuuksien ja henkisen kasvun ovia. Portteja laajempaan ymmärrykseen ja täysipainoisempaan elämään. Miksi et levittäisi siipiäsi ja kokeilisi mitä siitä seuraa. Miksi et ottaisi tästä hetkestä kaikkea irti, sillä tämä hetki on lopulta ainoa mitä sinulla on?

Usein vastaus löytyy vaikeuksien ja haasteiden karttamisesta. Niiden kieltämisestä ja sen tuskan pelosta, mitä tuo kaikki voi aiheuttaa. Emme halua kokea enää kipua, joka syntyy torjutuksi tai hylätyksi tulemisesta, hyljeksimisestä, ulkopuolelle jättämisestä. Pelkäämme että toisen sanat viiltävät liian syvään. Pelkäämme että kaadumme. Että kaikki romuttuu. Että menetämme jotain tärkeää ja että kadumme koko loppuelämämme.

Kaikkea tätä voi käydä, mutta todellisuus näyttäytyy näin vain silloin jos valitset niin. Katselet elämää pelkolasien läpi. Kannat armollisuuden sijasta syyllisyyden taakkaa. Soimaat itseäsi valinnoistasi tai jäät kokemustesi uhriksi. Kannat vanhoja kokemuksia ja kierrät samaa ympyrää. En tarkoita, etteikö olisi tarpeellista kokea vihan ja pettymyksen tunteita. Oppia käsittelemään niitäkin. Mutta valitsemme itse näkökulmamme, valitsemme itse tarinan jota kerromme. Saan olla surullinen, kun tulen torjutuksi, mutta sen ei tarvitse enää minua kaataa. Voin kokea pettymyksen tunteita, mutta niiden ei tarvitse lannistaa.

Onko sinun tarinasi voimaannuttava? Mikään muu ei ole kantamisen arvoinen.

Katso elämäsi tapahtumia myötätunnon näkökulmasta. Ymmärrä niiden siunaus. Mitä opit? Mihin nuo kokemukset ovat sinut tuoneet? Mitä siunauksia elämässäsi onkaan juuri nyt? Millaisia mahdollisuuksia edessäsi avautuu. Mitä voit välittää edelleen kokemuksistasi kerätyn viisauden myötä? Avaa rohkeasti ulos päin sitä, mitä olet käynyt läpi. Silloin annat tunnustusta itsellesi, kokemuksillesi ja tunteillesi. Sen lisäksi levität hyvää maailmaan – välität ilosanomaa siitä, kuinka kaikesta voi selvitä ja kuinka kärsimys onkin tienviitta kohti valoa. Kuinka kaikki kokemukset juurruttavat sinua itseesi ja elämään yhä syvemmin ja kuinka henkinen vahvuus lujittuu. Kuinka valo voittaa pimeyden…

Älä pelkää avata siipiäsi. Mitä se ikinä sinulle juuri tässä tilanteessa tarkoittaakaan. Mitä tahansa kohtaat, kaikki menee juuri oikein. Kaikki on rakkaudellista. Sillä ainoa asia mitä lopulta on… On rakkaus. Kohtaamalla haasteet rakkaudella ja myötätunnolla, tunnustaen kaikki tunteet mitä tuo sinussa nostaa, teet tärkeää henkistä työtä. Tuot itseäsi näkyväksi pala palalta. Sinä saat olla koko loistossasi sinä. Kaikki se on kaunista. Aitous on kaunista, näyttää se miltä tahansa. Ole uskollinen itsellesi. Älä elä muiden sanelujen mukaan, sillä silloin päädyt elämään muiden elämää ja liu’ut kauemmas itsestäsi.

Siipien avaaminen on haavoittuvaiseksi asettumista. Uudestaan ja uudestaan. On aina mahdollisuus, että jokin myrsky saapuu. Mutta Sinä et putoa. Olet vahva ja rohkea. Valoa. Ota loikka, anna elämän kuljettaa tuntemattomaan. Olet kaunis. Anna sen valjastua itsellesi askel kerrallaan. Olet suojattu. Kulje kohti kokemuksia, joiden kautta luottamus tähän vahvistuu. Heittäydy. Saat huomata että sinua kannatellaan.

Olet rakastettu. Salli elämän näyttää sen sinulle.

Lisää kirjoittajalta Oodi meille, eksyneille

Yksin ihmisten keskellä – mikä avuksi?

Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on meille kaikille tuttua, joillekin meistä päivittäistä elämää....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.