Saan kiksejä, kun asiat etenevät ja valmistuvat

Myönnän heti kärkeen, että olen suorittaja.

Suorittaja määritellään sellaiseksi henkilöksi, joka tekee pakonomaisesti asioita eikä ole ikinä tyytyväinen mihinkään. Suorittajalle ei riitä mikään. Hän on iloton puurtaja.

Tätä määritelmää vasten minä olen ehkä ennemmin toipuva suorittaja, jos sellainen termi on olemassa. Tai sitten tiedostava suorittaja, koska tunnistan ja tunnustan vaaranpaikat.

Suorittaja on usein työssään ylitunnollinen ja pikkutarkka. Hän voi olla samaan aikaan jopa perfektionisti. Tämä on jo hurja yhdistelmä.

Itse en ole perfektionisti, koska minulle on tärkeämpää saada asioita valmiiksi kuin hinkata jotain yksityiskohtaa loputtomiin. Tämä on saattanut pelastaa minut uupumiselta.

Työssä en ole palanut loppuun senkään takia, että lapset ja perhe ovat tuoneet tarvittua vastapainoa. Lapsiperhearki ei tietenkään ole aina pelkkää rentoa ja auvoista yhdessäoloa, koska lasten kasvattaminen ja heistä huolehtiminen käy ihan työstä sekin.

Minulla oli pakonomainen tarve päästä melkein joka ilta jumppasalille.

Liikasuorittamista olen kokenut myös harrastuksissa. Olen esimerkiksi jumpannut liikaa. Olin vaativassa päivätyössä ja minulla oli kolme pientä lasta. Minulla oli pakonomainen tarve päästä melkein joka ilta jumppasalille. Ihana jumpparyhmä antoi myös niin paljon voimaa, että oli vaikea ymmärtää, miksi ei enää kunnolla jaksanut pomppia ja nostella painoja. Saatoin olla ylikunnossa.

Alkoi läikkyä yli

Aloin väsyä. Olin ahdistunut ja itkuinenkin. Sain paniikkikohtauksia. Olin hätääntynyt, enkä tiennyt, mistä kaikki johtui. Kun on syvällä suonsilmässä, on vaikea erottaa, mikä johtuu mistäkin.

Hain ja sain apua Rosen-terapiasta. Kehoterapiassa käsitellään jännittyneitä kehon osia. Ja niitä kuulkaa riitti. Terapeutti käy käsin ensin koko kehon läpi päästä jalkoihin ja kertoo samalla havaintojaan. Itse voi vastata terapeutin kysymyksiin, jos siltä tuntuu. Terapeutti pääsee siinä hoitopedillä ikään kuin suoraan sieluun kiinni. Kolmen vartin jälkeen seurasi samanmittainen keskustelu, jossa juteltiin vielä asioista, joita käsittelyssä oli noussut.

Mitään yhtäkkistä muutosta ei tapahtunut, mutta tietoisuuteni kasvoi. Aloin ymmärtää kipupisteitäni. Annoin itselleni aikaa.

Itsetutkiskelu on kiinnostanut minua aina. Olen lukenut vinon pinon erilaisia itsehoito-oppaita ja saanut niistä valtavasti hyviä neuvoja.

En tiedä, olenko tullut paremmaksi ihmiseksi, mutta jonkinlaisen tasapainon olen saavuttanut.

Olen kokeillut monia erilaisia harjoituksia, joista osa on toiminut, osa ei.

Itsetutkiskelu ei pääty varmaan koskaan, eikä valmistakaan tule tässä elämässä.

En tiedä, olenko tullut paremmaksi ihmiseksi, mutta jonkinlaisen tasapainon olen saavuttanut.

Tämmöinen toipuva ja tiedostava suorittaja osaa jo asettaa rajoja ja nauttii, kun asiat etenevät ja valmistuvat. Saan siitä valtavasti mielihyvää.

Kaikki lähtee suunnittelusta

Suunnittelu ja ennakointi ovat minun turvasatamani. Kun saan suunniteltua ja ennakoitua rauhassa työtehtäviä tai muita asioita, olo on seesteisempi.

Suunnittelussa käytän usein apuna paperista kalenteriani, johon merkkaan, mitä kaikkea on tehtävälistalla. Käytän ranskalaisia viivoja. Kun työ on tehty, merkkaan sen kohdalle plussan. Ja miten kivalta näyttääkään, kun kalenterissa on monta plussaa!

Tykkään listoista ja luetteloista, koska ne jäsentävät asioita. Pyörittelen paljon asioita myös päässäni, mutta kirjoitetut listat ja luettelot auttavat parhaiten pitämään asiat järjestyksessä.

Haluan ennakoida asioita.

Haluan ennakoida asioita. Jos tiedän deadlinen, yritän saada työn valmiiksi jo päivää ennen. Silloin jää aikaa vielä tarvittaessa oikoa jotain yksityiskohtaa.

Varaan myös riittävästi aikaa tehtävien tekemiseen. Aloitan ajoissa. Koska siitä ei ole ikinä haittaa, jos on liian aikaisin valmista. Silloin voi huokaista hetken.

Jonkun mielestä tämmöinen kuulostaa tylsältä ja puuduttavalta. Hän voisi neuvoa minua elämään hetkessä eikä tulevaisuudessa.

Tiedän ihmisiä, jotka ahdistuvat, jos joutuisivat tarkasti suunnittelemaan ja ennakoimaan tekemisiään. He saavat kiksinsä siitä, että koko ajan on lievä kaaos ja pääsee sammuttamaan tulipaloja.

Minä en ole sellainen ihminen. Olen huono kestämään keskeneräisiä asioita ja poukkoilevaa toimintatapaa.

Suorittamisen hyvät puolet

Suorittaja saa tekemästään työstä koko ajan palkintoja, koska asiat menevät eteenpäin ja ne myös valmistuvat. Tässä piilee tietysti se ansa, että kahmii itselleen lisää tehtävää.

Suorittaja on myös luotettava. Kun hänelle annetaan tehtävä, se tulee hoidettua. Suorittaja saattaa tietysti ylikuormittua, mutta pitää osata sanoa ei.

Sitä en osaa sanoa, olenko syntynyt suorittajaksi vai onko minut kasvatettu suorittamaan. Mutta suorittaja saa tietysti kehuja, kun on siivonnut huoneensa, tehnyt läksynsä tai hoitanut pikkuveljeään. Kukapa ei haluaisi kuulla kehuja?

Koska en ole täydellinen, niin minullakin on sellaisia asioita, joihin en jaksa tarttua tai jotka jäävät tekemättä.

Auton kanssa olen ollut vähän huolimaton. Olen vasta hiljattain opetellut tarkistamaan esimerkiksi rengaspaineet. En aina muista, milloin on seuraava katsastus. Huoltokutsukin saattaa tulla yllätyksenä.

Serkkuni ihmetteli, miten näinkin topakka ihminen on lepsu autoasioissa. Mutta eikö se tee ihmisestä inhimillisen, ettei ihan kaikki ole hallinnassa?

Lisää kirjoittajalta Onnenpilkahduksia

Ystävyys on parasta terapiaa

Oli sunnuntai-iltapäivä ja olin juuri lähdössä palauttamaan laina-autoa, kun puhelin soi. Siellä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.