RAHATTOMUUDEN HÄPEÄ

Mun on ollut tosi vaikeaa myöntää itselleni, että oon köyhä. Taloudellisesti, siis.
Tein sen ensimmäistä kertaa tuossa parisen viikkoa sitten, ja huh miten vapauttavalta se tuntui! Mun ei tarvitsekaan enää yrittää olla jossain toisessa pisteessä missä mä oon ja elää runsauden mindsetissä ja tunteessa. Kun en elä.
Tai tavallaan elän kyllä, koska laajenevalla ja syvenevällä tavalla koen elämän antoisana ja ihmeellisenä kokemuksena, rikkaana ja runsaana erilaisine elementteineen ja sateenkaaren väreineen ja hienovaraisine sointuineen. Elämäni on todella rikasta ja yltäkylläistä joillain mittapuilla – ja hei, mun sisäisyydessä ei ole koskaan puutetta Elämästä ihtestään.
No mutta takaisin rahaan, tai siis rahattomuuteen.
Vittu miten tuskastuttava, turhauttava ja kipeä aihe!
Saatana mikä häpeä!
Oon osallistunut kaiken maailman runsauden manifestaatiokursseille, tehnyt mielikuvaharjoituksia, kohdannut uskomuksia liittyen rahaan, käynyt energiahoidossa purkamassa sukulinjastolta saamaani puutteen kokemusta, tuntenut perustavanlaatuisen turvattomuuden ja hädän tunteita, hokenut itselleni että “mulla on rahaa, raha virtaa luokseni helposti, elän runsaudessa”, ja niin edelleen.
Vaan että tässä sitä ollaan!
Vieläkin. Vaan nyt aidosti.
Vittu köyhänä! Köyhänä. Saatana.
Kuva: Micheile Henderson
Ja joo, tiedän olevani rikas elämänlaadullisesti ja jopa taloudellisesti maailman mittapuulla, että on monia asioita mistä kiittää ja iloita. Mistä myös kiitän ja iloitsen. Mutta suhteessa suomalaiseen niin sanottuun hyvinvointiyhteiskuntaan sitä ei ole kieltäminen, että olen köyhä, elän köyhyysrajan alapuolella ja koen perustavanlaatuista huonommuutta ja häpeää asian suhteen.
Oon soimannut ja sättinyt itseäni asiasta, että köyhyyteni johtuu yksinkertaisesti jollain tapaa omasta saamattomuudesta, laiskuudesta, vähä-älyisyydestä, osaamattomuudesta, voimattomuudesta, heikkoudesta, vääristä valinnoista ja siitä että oon vääränlainen ja huono ihminen. Että en ansaitse olla rikas ja kokea runsautta sen kaikissa muodoissaan.
Tiedän, että asia ei ole niin mustavalkoinen tai näennäistotuudellinen kuin edellä kirjoitan, tai että tilanteeni olisi yksinomaa tietoisen mieleni luomaa. Kokonaiskuvaan vaikuttaa moni piilossa oleva asia, sekä suuret yhteiskunnalliset rakenteet kollektiivista arvomaailmaa myöten.
Nähdäkseni uskomus omasta arvottomuudesta on yksi merkittävimmistä tekijöistä köyhyyteni ytimessä, ellei jopa merkittävin.
Kun en arvosta itseäni, en kykene myöskään arvostamaan niitä lahjoja, joita mulla on annettavana. Näin ollen energia ei virtaa, raha ei liiku. Vaikka oon yrittänyt tulla toimeen taiteellani, äänimatkoillani, hoidoillani, korttitulkinnoillani, sekä muilla erinäisillä sivutoimilla, jokin isommanlaatuinen traumablokki tuntuu syövän tekemiseltäni pohjaa.
Lisään vielä tähän väliin mua vähemmän tunteville, että oon saanut tehdä töitä itseni, tunteideni ja traumojeni kanssa intensiivisesti viimeiset vuodet ja energia on mennyt ja menee käytännössä tähän duuniin. Ja tästä duunista ei muuten makseta rahallista palkkaa, vaikka kokopäivätyötä on. Puran settiä niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisellakin tasolla, vapautan tiedostamattomuutta ja patoja sukulinjastoni ja biologisen perheeni puolesta. Mutta käytännössä, mulla ei ole ollut energiaa tehdä töitä muille – tai sen koommin kiinnostusta! Mussa on niin palava halu ja suorastaan TARVE tehdä omaa uniikkia juttua, että kehokin pistää jossain vaiheessa stopin jos tekemiseni ei inspiroi ja ravitse.
Sitten tässä on vielä tämä fyysinenkin puoli, kuten pitkään naurettavan alhaalla kiikkuneet ferritiinilukemat… Onneksi mussa on tahtoa pitää hyvää huolta itsestäni useimpina hetkinä, ja hoidankin itseäni erinäisin tavoin ja eri tasoilla.
Helppoa ei ole ollut, eikä erityisen helppoa ole vieläkään. Työ on alkanut kuitenkin kantamaan hedelmää, ja niin kuin kirjoitin aikaisemmin, koen elämäni varsin runsaana, kauniina ja ihmeellisenä kaiken masentuneisuuden, ahdistuneisuuden, pelon ja synkkyyden jälkeen – myös niiden keskellä.
Ja nyt vapautan tätä häpeää liittyen köyhyyteen, jee! Hyvä minä!
Tämän virtauksen myötä koen luonnollisena pyytää tukea, oli se sitten yhteistyöehdotusten, kannustusten, rakentavien keskusteluiden tai rahan muodossa. Tulkoon kaikki hyvä ja palveleva, mikä on tullakseen!
Kuulen mielelläni ajatuksiasi aiheeseen liittyen. 🙂
Rahaa, rakkautta ja rauhaa sinulle!
Lisää kirjoittajalta Sydämen Alkemia

RAHATTOMUUDEN HÄPEÄ

Mun on ollut tosi vaikeaa myöntää itselleni, että oon köyhä. Taloudellisesti, siis....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.