Pyhällä äitiyden polulla

Kaikki elämä on lähtöisin Äidistä (kyllä, isä on aivan yhtä olennainen ja tärkeä, yhtään isän tehtävää nyt vähättelemättä). Mutta meistä jokainen viettää elämänsä ensimmäiset noin yhdeksän kuukautta äitinsä kohdussa, jonka jälkeenkin olemme vielä hyvin riippuvaisia äidistämme. Äiti tarjoaa meille ensimmäisen kotimme tähän ihmiselämään tullessamme, äiti edustaa meille ihmisyyttä ja äidin kautta me peilaamme sitä keitä me olemme. Etenkin ensimmäiset elinvuotemme äiti on elämämme kiintopiste, ja häneltä saamme kokemuksemme rakkaudesta.

Se, miten äiteinä & naisina kasvatamme, synnytämme ja hoivaamme lapsiamme on suora vaikutus maapallon ja ihmisten hyvinvointiin ja kukoistamiseen. Ei äidiksi syntyminen tee meistä sen pyhempiä, kuin kukaan tai mikään muukaan. Mutta äitinä, meidän on mahdollista ilmentää tuota pyhyyttä, joka on syntymäoikeutemme, DNA:ssamme sykkivä tietoisuus siitä, kuinka varjella ja kasvattaa ihmislajiamme rakkaudella, vaalien rauhaa ja yhteyttä kaikkeen elävään. Pyhä äitiys on tietoisuutta siitä, että me todella olemme ne, jotka tuovat jälleen esiäitiemme viisauden näkyviin ajalta ennen patriarkaatin valtaa, me olemme tuon Suuren Äidin ilmentymiä ja kanavia sille rakkaudelle, joka alkulähteestäkin kumpuaa.

Kirjassa ”Uskonnollinen kokemus” William James on kuvannut pyhyyden käsittävän seuraavat piirteet:

  • Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta.

  • Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään.

  • Ääretön haltioitunut vapauden tunne.

  • Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan.

Puhuessani ‘Pyhästä äitiydestä’ en kuitenkaan itse viittaa uskonnolliseen kokemukseen. Vaikka pyhyyden käsitys on liitetty vahvasti uskontoon, ei se kuitenkaan ole siihen sidoksissa. Toisaalta äitinä oman henkisen yhteyden ylläpitäminen auttaa luomaan tunnetta ‘ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään’, ja muistuttamaan meitä siitä, että me todella olemme tuettuja omalla äitiyden polullamme, kuin Suuren Äidin suojeluksessa. Pyhä äitiys ei ole arjesta irrallaan olevaa, jotakin yliluonnollista tai pyhimysmäistä yllä muiden olemista. Se on oikeastaan hyvin konkreettista, maanläheistä ja luonnollista. Pyhyys minulle tarkoittaa merkitystä, arvostusta ja kunnioitusta. Pyhyys ei ole irti tästä todellisuudesta, vaan se on tämän todellisuuden näkemistä pyhänä, huomion suuntaamista merkityksellisyyteen, katsomista ja kokemista sydämellään. Uuden ihmisen synnyttäminen on pyhää. Sielun tuominen maan päälle, kasvattaminen kohdussaan, ravitseminen ja hoivaaminen on pyhää. Se on rakkauden ilmentymistä konkreettisimmillaan ja jokainen synnyttävä nainen on yhteydessä tähän Elämän Verkkoon, näkymättömään voimaan, joka punoo sielun kehoksi ja joka on mielen ulottumattomissa, mutta jonka voi hiljaa sydämessään tuntea.

Äitiys ja sen merkitys on elänyt monia vaiheita tällä planeetalla ja nykyaikana elämme jälleen tietynlaista murros-aikaa. Naisilla on enemmän vapautta ilmentää omaa äitiyttään eri tavoilla, mutta samalla äitiyden arvostus yhteiskunnassamme on hyvin vähäistä ja tiukassa ollut ‘äitimyytti’ vaikuttaa yhä. Äidiksi tullessamme joudumme väistämättä luopumaan jostakin, vähintäänkin vanhasta identiteetistämme. Aika tyttären roolissa päättyy ja vanha kuori irtoaa, kun nainen syntyy itse äidiksi. Tämä ei suju usein ilman kasvukipuja, eikä sen ole tarkoituskaan. Äitiydessä on fyysisen roolinsa lisäksi myös vahva henkinen ulottuvuus. Se on elämänmittainen kasvumatka, joka kehoittaa meidät kohtaamaan itsemme syvällisesti ja tarkastelemaan arvojamme. Voimme unohtaa jo ‘täydellisen äidin’- myytin ja hyväksyä ihmisyytemme. Lapsemme eivät tulleet vaatimaan meiltä täydellisyyttä, ulkoisia kulisseja tai liikaa kontrollointia. He tulivat muistuttamaan meitä omasta viattomuudestamme, autenttisuudestamme ja sisäisestä kasvustamme. Heille arvokkainta on se, että me olemme läsnä, yhteydessä itseemme ja omiin tunteisiimme ja sitä kautta yhteydessä paremmin myös heihin. Äitiyden ei tarvitse tarkoittaa uhrautumista, uhriutumista tai suorittamista. Se ei ole kilpailu äitien kesken, kuka tekee mitäkin ‘paremmin’. Pyhällä äitiyden polulla kulkevat ovat valmiita kohtaamaan itsensä keskeneräisinä mutta samalla niin voimakkaina, hyväksymään varjonsa ja omistamaan valonsa. Pyhällä äitiyden polulla kulkevat ovat armollisia itselleen ja toisilleen. He tietävät että ‘täydellisyys’ on illuusio ja ovat valmiita oppimaan virheistään ja kasvamaan yhdessä lastensa kanssa.

Äitiyden lisäksi me olemme myös naisia, ihmisiä, omine haluinemme, toiveinemme, kokemuksinemme, haavoinemme. Äitiyden ja ”muun elämän” yhdistäminen saattaa välillä tuntua haastavalta ja saatamme myös äiteinä asettaa itse itsellemme suuret odotukset ja paineet. Pyhällä äitiyden polulla ei kuitenkaan tarvitse uhrata kaikkea äitiyden nimessä, sillä äitiyden lisäksi me tiedämme, että tarvitsemme myös sielunruokaa, oman elämäntehtävämme toteuttamista muillakin osa-alueilla, olkoonkin äitiys niistä yksi suurimmista. Me olemme jokainen osaltamme purkamassa sukupolvia kestäneitä traumoja, uskomuksia ja ”sanattomina sääntöinä” pidettyjä käytösmalleja. Olemme luomassa omaa polkuamme olla äitejä lapsillemme, kuuntelemassa omaa sydämen ääntämme yhä vahvemmin ja uskaltaen toimia vastoin ”virallisten mallien” , jos ne sotivat sisäisen totuutemme kanssa. Pyhä äitiyden polku pohjautuu täyteen luottamukseen ja arvostukseen äitiyden voimaa kohtaan, joka kykenee kasvattamaan, synnyttämään ja ravitsemaan elämää. Se pohjautuu sisäiseen tietoon, syvään viisauteen ja luottamukseen siitä, että me äiteinä tiedämme mikä on lapsillemme parhaaksi.

Pyhällä äitiyden polulla olemme valmiita riisuutumaan egomme asettamasta ansasta, katsomaan pelkojamme silmästä silmään, ja tehden päätöksemme rakkauteen pohjaten. Me tiedämme, että äiteinä me olemme juuret, joista Suuri Elämänpuu kasvaa. Me olemme se maaperä, josta ihmiskunta kasvaa. Me tunnemme arvomme, me arvostamme itseämme ja pidämme hyvinvoinnistamme huolta, koska kuten maaperän hyvinvointi vaikuttaa hedelmän laatuun, niin myös meidän hyvinvointimme vaikuttaa lapsiimme ja tuleviin sukupolviin.

Me sanomme täysin rinnoin koko sydämemme pohjasta ” Me olemme äitejä, ja meidän työmme on pyhää”, koska niin se on, ilman arvottamista, ilman suorituspaineita, sellaisenaan kuin se jokaisessa arkisessa hetkessä ilmenee. Me olemme tulevaisuuden esiäitejä, elämää luovia sekä sitä ylläpitäviä olentoja. Me näemme muut äidit lempeydellä ja myötätunnolla, yhteistä tulevaisuutta punomassa, jokainen tekemässä oman parhaansa mukaan. Me olemme kuulleet kutsun äitiyden polulle, joka on ultimaattinen kasvun polku, rakkauden siementen vaalimisen polku, antautumisen ja elämän palveluksessa olemisen polku.

— ♡ —

Kanssakulkijanasi äitiyden pyhällä polulla,

Maria

www.juurimama.fi

Kuvat minusta ja tyttärestäni ottanut Iida Liimatainen

Lisää kirjoittajalta Äiti Maan Ääni

Pyhällä äitiyden polulla

Kaikki elämä on lähtöisin Äidistä (kyllä, isä on aivan yhtä olennainen ja...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.