Pelko vai rakkaus?

Mille tuntuu elää lähes jatkuvan pelon kanssa… Ja mille tuntuu selättää pelkojaan yksi kerrallaan…

Opin pienestä pitäen elämään peläten milloin mitäkin. Koulukiusaaminen vapisevista käsistäni oli merkittävä tekijä pelon tuomisessa elämääni.

Lapsilta usein kysytään uuden lukuvuoden alkaessa, että onko kiva, kun pian alkaa koulu. Vastaukseni tietysti oli aina, että on kiva. Tuota vastaustahan minulta odotettiin hymyn kera. Todellisuus oli ihan toinen!

Kesäloman alkuajat olivat parasta aikaa. Sain olla ja elää ihanan huoletonta lapsuus- /nuoruusaikaa. Nauttia kesästä niin kuin lapsen kuuluukin saada nauttia. Huolettomana.

Hyvissä ajoin ennen uuden lukukauden alkua, ehkä kesäloman puolessa välissä, pelko alkoi hiipiä mieleeni. Pelko siitä, mitä kaikkea tuleva vuosi toisi tullessaan. Mistä kaikesta joutuisin taas selviämään. Koin koulumaailman selviytymisenä. Lapsen ja nuoren eikä kenenkään elämä kuuluisi olla selviytymistä päivästä toiseen!

En ole avoimesti puhunut kenellekään siitä kuinka hallitsevaa pelko on ollut elämässäni. Eihän tuollaista voi paljastaa, koska silloin menettäisi ”kasvonsa”. Ja nyt kirjoitan näistä asioista julkisesti! Elämä on aika koomista, eikö vain. Helppous kirjoittamiseen tulee siitä, kun olen jo sinut kaiken kanssa.

Pelkoja elämässäni

Käsien vapinan ja huonommuuden paljastumisen pelkoni ovat olleet pitkäaikaisimmat pelkoni. Ja myös vaikeat selättää. Vapinan jännittämisen ja pelkäämisen selätin kohtaamalla pelkoni sellaisena kuin olen ilman vapinaa vaimentavaa lääkettä. Tämä tapahtui, kun sydän ei enää sietänyt tuota lääkettä. Kun sain rauhan mieleeni vapinan suhteen, itse vapinakin on lieventynyt jonkin verran ja käsialani on parantunut.

Käsieni vapina johtuu liikehäiriösairaudesta nimeltään essentiaalinen vapina. Sain vasta aikuisena tietää sairaudesta. Jos tieto olisi ollut saatavilla kiusaamisen aikaan, moni asia olisi voinut olla toisin… Mutta asiat menivät niin kuin on kuulunut mennä ja olen saanut käydä läpi ne kokemukset, jotka minun on kuulunut kokea. Kaikella on tarkoituksensa! Ilman kokemuksiani en nyt olisi kertomassa miten olen selättänyt pelkojani.

Tämä vapinasairaus on sellainen, että vapina ilmenee yleensä voimakkaampana sosiaalisissa tilanteissa. Vapina johtuu pikkuaivojen toiminnan häiriöstä. Vapina ei johdu jännittämisestä tai krapulasta, vaikka toki molemmat aiheuttavat vapinaa kenellä tahansa. Vapisen ihan yksinollessakin. Kun keho vapisee ilman pelkoa ja jännitystä, noista tunteista on ollut hyvin haastavaa päästää irti. Kehon vapina yhdistyy kenellä tahansa johonkin epämieluisaan tunteeseen. Kun olen pystynyt selättämään nuo elämää hallitsevat tunteet, voin hyvällä omatunnolla sanoa olevani melkoinen mestari.

Kouluajoista alkanut pelkääminen laajeni muihinkin asioihin kuin vapinan pelkoon. Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa, auktoriteettien pelkoa, kasvojen menettämisen pelkoa, hylätyksi tulemisen pelkoa, näkyväksi tulemisen pelkoa, kuoleman pelkoa, pelkoa siitä, että selviänkö erilaisista tilanteista…

Pahimmat pelkoni ovat liittyneet sydämeeni, kun olen pahan rytmihäiriön ollessa päällä pelännyt henkeni puolesta. Palaako rytmi kohdilleen vai päättyykö elämänmatkani tähän… Nämä hetket ovat olleet arvokkaita opettajia kontrollin luovuttamisesta ja luottamisesta Taivaan Isään. Muuta ei ole voinut tehdä kuin luovuttaa ja odottaa miten käy. Luottaen, että olen aina turvassa ja kannettu. Kävi, miten kävi. Tietysti olisin voinut valita pelon, mutta mieluummin luovutin ja luotin Jeesukseen, koska silloin valitsin rakkauden. Hänessä on rauha, kaikki mitä tarvitsen. Rakkaus on rauhoittanut myös fyysistä sydäntäni. Sydämeni on huomattavasti rauhoittunut entiseen verrattuna.

Tunnetyöskentelyä

Lyhyesti sanottuna peloista pääsee kohtaamalla ne. Käytännössä se ei ole niin yksinkertaista! Kun on pitkään pelännyt, pelkoa ei saa pois vain päättämällä, että minähän en pelkää. Minä en ainakaan onnistunut siinä noin vain. Terapia olisi suositeltavaa, mutta minä selvisin pääasiassa omin avuin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään mitalin paikka!

Selätin pelkoni sillä, mikä on pelon vastakohta eli rakkaus. Osoittamalla rakkautta, armollisuutta ja hyväksyntää itseäni kohtaan. Huomioimalla ja sallimalla kaikki tunteeni. Hyväksymällä ja rakastamalla itseäni sellaisena kuin olen. Hiljentämällä elämääni ja antamalla itselleni aikaa. Ajan antaminen itselleni ei ole ollut helppoa, koska olisin halunnut saada kaiken nyt heti… Hyvinvointi ei tule suorittamalla.

Yksi keino on ollut myös kuvittelemalla mielessäni jostain tilanteesta pahin pelkoni todeksi ja miettimällä mitä tekisin tuossa tilanteessa. Näin minulla oli valmis toimintasuunnitelma ja yleensä pelko hävisi. Huomasin, että siitäkin selviää.

Peloista pääsemisessä on tärkeää myöntää itselleen, että pelottaa eikä paeta tunnetta johonkin muuhun. Se on ihan ok, jos pelottaa! Tunteen voi hyväksyä ja sanoa itselle, että olen turvassa ja hyväksytty, vaikka pelottaakin. Lempeästi tuntea tunne ja kohdata pelko. Pelolle voi löytyä juurisyy ja jo se yksistään voi viedä pelon pois. Pelon voi kohdata ilman varsinaiseen tilanteeseen menemistä. Näin itse tilanne tuntuu sitten helpommalle.

Meidän ajattelumallit ja tunnereaktiot ovat opittuja. Esim. koulukiusaamisen seurauksena opin olevani vääränlainen. Tuo heijastui myöhempiin kokemuksiini. Koska tuo oli opittu ajatusmalli, opin myös muuttamaan ajatuksen toiseksi. Tässä tarvittiin anteeksiantoa. Itsellä täytyy olla halu muutokseen eikä vain tyytyä tilanteeseen. Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu.

Maailma ei lopu siihen, kun myöntää itselleen pelon tai muun yleisesti heikkoudeksi luokiteltavan tunteen. Ne eivät ole heikkouksia, vain tunteita muiden joukossa. Kaikki tunteet ovat inhimillinen osa elämää. Siitä vasta maailma alkaakin, kun tunnistaa kaikki tunteensa! Se maailma, jossa olet vapaampi, iloisempi ja rauhallisempi. Sinussa on rauha olla aito itsesi!

Rauha minussa

Sydänpysähdykseni jälkeen löytämäni yhteys Jumalaan, suureen Rakkauteen, on ollut merkittävin parantava tekijä. Hitaasti, mutta varmasti Jumala on eheyttänyt minua. Tähän olen tarvinnut luottamista ja sallimista asioiden tapahtua omalla painollaan. Aina ei ole ollut helppoa ja olen lipsunut pelkoon, mutta askel askeleelta rauha ja rakkaus ovat lisääntyneet elämässäni. Jos nykyään ilmenee pelkoa, tiedän, etten ole Itsessäni ja että kaipaan hidastamista sekä rukousta. Jeesuksessa olen turvassa ja kannettu.

Kun tuntee itsensä ja osaa olla ”herkällä korvalla” tunteidensa kanssa, pääsee paljon helpommalla elämässä. Erityisherkkyydestäni on tässä huomattavasti hyötyä. Itselleen on hyvä olla armollinen. Tämä on muistutus myös itselleni.

Pelkojeni taustalla oli turvattomuus. Perusturvani oli hukassa. Hain sitä ulkopuoleltani, mutta eihän sitä sieltä löytynyt vaan sisältäni, henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen. Elämän vaikeat kokemukset pakottivat katsomaan sisälleni. Oivalsin, että elämä on paljon muutakin kuin ulkoapäin ohjautuva maailma. Oivalsin olevani henki tässä ihmiskehossa ja, että pelot ja turvattomuus johtuivat siitä mielen moskasta, mitä maailmasta olin imenyt.

Aiemmin pelkäsin kertoa mielipiteitäni. Sen takia nyt on ollut ihanan vapauttavaa ”puhua suutani puhtaaksi”. Kertoa kokemuksistani, joista yleensä vaietaan. Uskallan olla haavoittuvainen ja tuoda tämänkin puolen ihmisyydestäni esille. Minulla on turva Jeesuksessa. Hänestä ammennan rohkeuteni elämään. <3

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.