Pelastusta kaipaava sisäinen lapseni

Minun sisälläni on ollut elämäni ajan tämän pelastajan rooli. Olen tuntenut surua tästä niin kauan kun muistan, koska on raskasta yrittää pelastaa kaikki maailman ihmiset kokemasta vaikeita tunteita ja kokemuksia. Minulla lähtee alitajuisesti hyvin herkästi ohjelmisto käyntiin, jossa alan neuvomaan ja ohjeistamaan muita, keksimään ratkaisuja. Joskus ne ovatkin paikallaan, ja ihmiset arvostavat ajatuksiani, mutta on niitä hetkiä kun se kela vaan lähtee käyntiin, vaikka muut eivät edes haluaisi neuvoja, vaan luulen että he haluavat pelkästään tulla kuulluksi ja nähdyksi. Sitähän itsekin tahdon: tulla kohdatuksi todellisena itsenä kaikkine tunteineni, ilman että joku haluaa muuttaa niitä. Mutta on se tosi vaikeaa uskaltaa pelkästään kuunnella ja erityisesti kuulemisen taitoa saamme opetella. Koska kuuleminen ei ole sama asia kuin kuunteleminen. Kuuntelemme fyysisin korvin, mutta voimme kuulla toista, eläimiä, luontoa ja muita, vain hiljentämällä mielemme, ja kuuntelemalla sydämellämme ja sielullamme.

Kuuleminen vaatii ja tarvitsee läsnäoloa. Se vaatii todella sitä, että päästää irti tarpeesta tarjota omia neuvoja ja mielipiteitä, tai halua keskeyttää toinen tai kääntämällä puhe itseen. Teemme tottakai näin jokainen välillä, ja se on täysin ok, kuuluu osaksi ihmisyyttä. Mutta miten tärkeää saada sellaisia eheyttäviä kokemuksia, kun toinen todella näkee sinut, hän kuulee mitä todella tarkoitat. Hän kuulee sydämellä. Hän on läsnä kehollaan. Hän on läsnä aisteillaan. Sinä olet läsnä myös. Tästä voi syntyä jotain ihmeellisen kaunista ja syvää kun yhdistyy tätä kautta toiseen ihmiseen.

Naistenpiirit ovatkin todella upea tapa, päästä eheyttämään omaa itseään sekä kohtaamaan kanssasisaria rakkaudellisesti ja syvällisesti. Ja piireissähän saa oman tilansa puhua ja avata itseään rauhassa ilman että kukaan kommentoi kertomaasi mitään. Tämä onkin aivan upeaa, koska on tärkeää että tulemme todistetuksi, koska todistetuksi tulemisen voima vahvistaa meitä ja antaa meille tunteen, että olemme olemassa. Ihmisenä olemme laumaeläimiä, siksi ihminen myös kokee paljon yksinäisyyttä, koska niin paljon lapsuudesta jää sisälle syvää yksinäisyyttä ja muureja ja pelkoja, että on vaikea yhdistyä muhin ja päästää lähelle. Läheisyys on kuitenkin tärkein tie eheytymiseen.

Ja erityisen tärkeää on luoda läheinen suhde oman sisäisen lapsen kanssa. Meidän jokaisen sisäisellä lapsella on erilaisia malleja ja rooleja jäänyt lapsuudesta. Voit kysyä itseltäsi, mitkä on juuri sinun mallisi mitä toistat elämässäsi? Katso niitä armollisesti.

Kaikista tärkein tehtävämme on myös todella kuulla itseämme ja tätä omaa sisäistä lastamme. Ei riitä että kuuntelemme, vaan täytyy todella kuulla häntä. Ymmärtää häntä. Ehkä tämä lapsi ei ole kokenut tulevansa ymmärretyksi lapsena ja kokee olevansa siksi hyvin ulkopuolinen, ja siksi on vaikeaa luottaa, että kukaan muukaan tässä hetkessä ymmärtäisi tai että voisi kokea kuuluvansa joukkoon. Siksi on tärkeää eheyttää tätä suhdetta. Minulle kirjoittaminen eheyttää ihan valtavasti menneisyyden kokemuksiani, tunnen että kun yhdistyn sisäiseen lapseeni ja menen siihen hetkeen, kun joku trauma on tapahtunut, ja otan tuon saman lapsen syliini, menen tuohon hetkeen tuomaan kaiken sen mitä tuo lapsi olisi silloin tarvinnut, alkaa tapahtua ihmeitä.

Tuo menneisyyden kokemus muuttaakin muotoaan. Sinne menee nykyiseltä minältä niin suuri määrä rakkautta, että vaikka tuo menneisyyden kokemusta en saa koskaan pois, niin silti se saa tarvitseman eheyttävän valon, parannuksen ja rakkauden, että tässä hetkessä tuntuu et suuri painolasti voi irrota sydämeltä ja voi tuntea helpotusta ja vapauden tunnetta, että voi elää taas syvemmällä tasolla tästä hetkestä käsin ilman että raahaa mukanaan jotain vanhaa taakkaa. Tätä kautta myös omat ajatukset ja ohjelmistot voivat muuttua ja muuntua luonnostaan.

Voimme myös ihan matkata tästä hetkestä käsin tulevaisuuden minän luokse meditaation kautta. Pysähtyä, hiljentyä, ja rentouttaa mielen sekä kehon ja matkata vaikka viiden vuoden päähän. Yhdistyä sydämen kautta tulevaisuuden minään ja kysyä häneltä neuvoa tähän hetkeen. Kysyä mikä auttaisi minua tässä hetkessä ja toisi sitä luottamusta siihen että asiat voivat muuttua ja tulevat muuttumaan parempaan suuntaan. Tämäkin voi olla hyvin voimaannuttava kokemus. Voit ihan nähdä miltä tulevaisuutesi minä näyttää. Kysyä häneltä, mitä hän on oppinut ja mitä hän tekisi toisin menneisyydessä? Usein tulevaisuuden minä sanoo: että älä murehdi ja huolehdi niin paljon tulevaisuudesta tai mitä tässä hetkessä tapahtuu, koska tulet ymmärtämään niiden haasteiden merkityksen ja tarkoituksen myöhemmin ja tulet parhaimmillaan kiittämään näistä haasteista.

Tämä elämänpolkumme vaatii aimo annoksen kärsivällisyyttä, rakkautta ja lempeyttä itseämme ja toisia kohtaan, sekä armon ja anteeksiannon ottamista osaksi elämää.

Kirjoitan siksi tämän omalle sisäiselle lapselleni, sille lapselle joka kaipasi pienenä tyttönä pelastusta kaikelta siltä kivulta ja traumalta mitä hän joutui kokemaan mutta tämä pieni lapsi ei tajunnut edes kaipaavansa pelastusta, vaan hän yritti pelastaa muita.

Joten omistan tämän kirjoituksen pelastusta kaipaavalle pienelle lapselleni ja kaikille teidän sisäisille lapsille, joihin tämä resonoi, tai kirjoittakaa ihan omanlaisenne kirjeenne rakkaalle sisäiselle lapsellenne:

PELASTUSTA KAIPAAVA SISÄINEN LAPSENI. <3

Hei siellä. Sinä pienokainen, joka niin kovasti yritit pelastaa omaa äitiäsi väkivallalta ja mielipahalta ollessasi vielä hyvin hyvin pieni lapsi.

Hei siellä. Sinä erityinen kaunis pieni tyttö, joka aloit kantamaan niin isoja taakkoja harteillasi, siitä kun et onnistunut pelastamaan äitiäsi ja siskojasi isän ikäviltä sanoilta ja teoilta. Yritit niin kovasti. Yritit auttaa. Yritit ilostuttaa. Yritit keventää tunnelmaa. Siitä huolimatta mitä teit, tai olit tekemättä, ulkoinen kaaos jatkui, ja tunsit olosi hyvin voimattomaksi.

Sinä rakas pieni tyttö, joka yritit olla niin vahva ja reipas jo niin kamalan pienenä. Kasvoit aikuiseksi, kun sinun olisi pitänyt saada leikkiä vielä lasten leikkejä ja elää huoletonta elämää.

Aloit kantamaan syyllisyyttä jo pienenä kun koit epäonnistuneesi totaalisesti pelastus ja parantajan puuhissasi. Tämä pieni tyttö, joka yritti niin kovasti pelastaa muita, että samaan aikaan unohti kokonaan itsensä. Hän unohti ajatella kokonaan, että hän olikin se, joka oikeasti kaipasi pelastusta. Tämä rakas pienokainen vain todella halusi, että olisi joku joka pelastaisi hänet siltä kaikelta hädältä ja väkivallan todistamiselta. Mutta tämä tyttö päätti uhrata elämänsä auttaakseen ja pelastaakseen muita. Tämä valon lapsi vain halusi että kaikilla olisi kaikki hyvin ja se musersi hänet kun hän koki totaalisen epäonnistumisen pelastajan operaatiossaan. Hänhän omisti elämänsä auttaakseen vanhempiaan, ollakseen mahdollisimman vähän vaivaksi.

Aikuisena tämä nuori nainen sitten yritti pelastaa ystäviä, kumppaneita ja muita vaikeilta tunteilta parantajan roolin ollessa niin alitajuisesti syvällä ohjelmistossaan. Sitten tuli se päivä, kun hän oivalsi, että oli yrittänyt pelastaa muita siitä taakasta, jota hän koki lapsena. Ja hän oivalsi, että oikeasti hän oli se joka kaipasi pelastusta ja parannusta ja ainoa, joka voi tämän pelastuksen antaa omalle sisäiselle lapselleen, olet sinä itse.

Tuli se hetki, kun otn nyt tuon pelastusta kaipaavan hädissään olevan turvattoman pienen lapsen rakastavaan ja tiukkaan mutta pehmeään syleilyyn ja kerron hänelle:

Sinun ei tarvitse rakas lapseni enää pelastaa äitiäsi. Isääsi. Siskojasi. Ystäviäsi. Kumppaniasi. Koko maailmaa kivulta ja tuskalta.

Sinun on aika vapautua pelastajan roolista kaiken kaikkiaan solutasolta saakka. Sinun tehtäväsi ei ole enää kantaa muiden taakkoja harteillasi. Sinun tehtäväsi ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan pelastaa muita ja kantaa syyllisyyttä muiden ihmisten vaikeista tunteista. Eikä sinun tehtäväsi ole enää kantaa syyllisyyttä siitä mitä vanhempasi tekivät, sanoivat, tai eivät sanoneet /tehneet. Sinun ei tarvitse kantaa vanhempiesi tunteita, taakkoja ja murheita harteillasi.

Sinun tehtävä on vapautua tästä painolastista kokonaan ja elää vapaana ja onnellisena tietäen,

että en hylkää sinua ikinä. Minä olen pelastava enkelisi. Minä rakastan sinua.

Minä olen äitisi. Minä olen isäsi. Olen tässä ja nyt.

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Pelastusta kaipaava sisäinen lapseni

Minun sisälläni on ollut elämäni ajan tämän pelastajan rooli. Olen tuntenut surua...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.