Omaan voimaan kasvaminen

Tässä kirjoituksessa käsittelen sitä, mitä tarkoittaa oma voima tai omaan voimaan kasvaminen ja miten se näkyy meissä ja ulkopuolellamme.

Oma voima on nöyrää, antautuvaa, pehmeän voimallista. Sellaista sisäistä säteilyä ja vakautta, joka poistaa tietämättömyyden verhot edestämme. Näemme suuremman kuvan jokaisesta tilanteesta ja hyväksymme kokemamme, sillä tiedämme jo, että kaikki tapahtuu rakkaudesta. Otamme vastaan ja annamme kauniissa, tasapainoisessa virrassa. Pidämme käsissämme totuuden miekkaa – kyllä, todellinen rakkaus sisältää myös hurjuutta.

Omassa voimassaan ihminen ei ole hyökkäävä sen enempää kuin puolustelevakaan. Mutta ei myöskään mukautuva ja kiltti joojottelija. Sen sijaan hän toimii sisäisestä rauhasta ja vakaudesta käsin, myötätunnosta itseä ja toisia kohtaan kuitenkaan välittämättä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat tai mitä muut valitsevat elämässään. Hän ei myöskään sen enempää välitä oman mielensä pelokkaista kannanotoista.

Hän erottaa vaistomaisesti, milloin hänen tai toisen autenttinen sisäisyys puhuu, milloin sydän on äänessä. Helppous, keveys ja virtaavuus kuvastavat hänen sisäisiä kokemuksiaan. Hän on tullut pitkän matkan, joka ei ole ollut helppo. Kokemuksiensa kautta hän on saavuttanut sisäisen viisauden tilan, sellaisen, joka meissä kaikissa on olemassa, mutta joka tulee valjastaa käyttöönsä kohtaamalla kaikki se musta pimeys sisäisyydessään. Lopulta tietoisuuden valo voittaa tietämättömyyden pimeyden, niin sisällä kuin ulkona.

Matka omaan voimaan on yksinäinen. Voimme puhua ja ottaa vastaan tukea, mutta työ on tehtävä jokaisen itse. Emme ole koskaan yksin ja se tulee matkan edetessä yhä selkeämmäksi. Sisältämme nimittäin valjastuu rikastuttava maailma, joka on täynnä värejä, intohimoa, iloa ja täyttymystä että emme enää osaa kaivata mitään täytteeksemme ulkopuoleltamme.

Voimme nauttia elämän yksinkertaisista asioista, sillä oivallamme, että emme tarvitse juuri mitään. Tässä nöyryyden ja antautumisen tilassa kuitenkin alamme nähdä ulkopuolellamme uskomattomia mahdollisuuksia. Sellaisia, jotka resonoivat sisäisen maailmamme kanssa ja jotka tuntuvat välillä aivan taianomaisilta yhteensattumilta. Saamme hiljalleen huomata, että kun olemme linjauksessa sisällämme, myös ulkoinen maailma linjautuu aivan omalla painollaan vastaamaan sisäistä todellisuuttamme kaikessa kauneudessaan.

Omassa voimassamme näemme siunauksen jokaisessa kohtaamassamme hetkessä ja saamme kokea näin elämän runsautta ja yltäkylläisyyttä. Kiitämme näistä uskomattomista lahjoista ja vihdoin saamme kokea, mitä on aidosti sisältä kumpuava kiitollisuus. Tässä on kyse uudenlaisesta todellisuudesta. Ei enää pimeydestä, jossa näemme valon pilkahduksia vaan valosta, jossa pimeys ei ole uhkaavaa, vaan ystävämme. Niin kuin tähdet tarvitsevat erottuakseen pimeän taivaan, on pimeys meissäkin yhtä merkittävässä roolissa.

Uskomme – tunnemme jokaisessa solussamme – että olemme kaiken rakkauden arvoisia. Se on meille itsestään selvää ja nyt näemme, että oma ilo, nautintomme ja yltäkylläisyytemme ei ole keneltäkään muulta pois. Päin vastoin, se tuo valoa jokaisen niiden elämään, kenen kanssa olemme jollain tavalla kosketuksissa.

Omassa voimassamme meillä ei ole enää tarvetta parantaa maailmaa, pelastaa muita tai kantaa raskaita taakkoja. Oivallamme, että tarkoituksemme onkin tuoda autenttisen olemuksemme kautta osamme myös muiden ihmisten hyvinvointiin, vain olemalla olemassa omina aitoina itsenämme. Näemme, ettei ole myötätuntoista tai rakkaudellista ohjata, kontrolloida, puskea tai muuttaa ulkoisia olosuhteita tai ihmisiä. Se ei palvele meitä, ei muita, ei maailmaa. Myötätuntoista ja rakkaudellista onkin huolehtia omasta hyvinvoinnistaan jokaisessa tilanteessa, oli kyse sitten vuorovaikutuksesta muiden kanssa tai itsensä kanssa elämisestä.

Kuinka yhdistymme omaan voimaamme?

Oma voima on tervettä itsenäisyyttä ja itsestä huolta pitämistä. Se on oman energian suojaamista, mutta kuitenkin ennakkoluulottomasti ulospäin toimimista. Se sisältää lapsenomaista uteliaisuutta ja kypsää erottelukykyä. Tunnistamme mikä ohjaus tulee ulkopuoleltamme, mikä sisältämme.

Oma voimamme on karannut meiltä aikaoinaan, kun olemme koittaneet sopeutua elinympäristöömme. Meillä ei välttämättä ole ollut tukea toteuttaa autenttista olemustamme, sillä se on saattanut olla vierasta lähellä oleville ihmisille ja yhteiskunnan normeihin nähden. On pitänyt mukautua tiettyihin periaatteisiin ja toimintamalleihin, jotka eivät kuitenkaan ole kasvaneet rakkaudesta. Pelon maailma on ollut läsnä aina ja siihen olemme kasvaneet.

Mutta pelon maailman kokemuksiemme kautta löydämme itsestämme syvemmän viisauden ja olemme mukana luomassa uudenlaista maailmaa. Maailmaa, jossa lapsi tänne syntyessään voi kasvaa ja elää kirkkaammin omassa olemuksessaan, sillä ainutlaatuisuudelle ja herkkyydelle löytyy jo ihan erilaista tilaa täällä. Ja me tämän ajan aikuiset olemme tienraivaajia. Meidän jälkeinen sukupolvi on jo erilaisessa asemassa meihin verrattuna. Siinä on kyse ihmiskunnan henkisestä evoluutiosta.

Meillä on tässä ajassa upea mahdollisuus lunastaa oma voimamme takaisin. Tosin se on kuin tiiliseinän läpi murtautumista, pimeän ja kuivan erämaan läpi kulkemista, pitkien ruostuneiden sukupolvien ketjujen murtamista. Teemme isoa työtä. Luomme uutta perustaa itsellemme ja tuleville sukupolvillemme. Jätämme tänne ainutlaatuisen perinnön. Uusi perusta luodaan rakkauden energiassa.

Muutos lähtee kasvamaan sisältämme ulos. On tunnistettava ja kohdattava sisäistä pimeyttä, jota kannamme kaukaa soluissamme. Käyttäytymismallimme ovat periytyneet ja sisäistyneet meihin hyvin perustavanlaatuisella tavalla ja olemme niillä siksi hyvin sokeita. Tarvitsemme tietoisuuden valoa nähdäksemme totuuden.

Alamme ymmärtää, että luomme ajatuksillamme elämäämme. Vaikutamme fyysiseen kehoomme sairastuttavalla tavalla, kun emme tiedosta alitajuista toimintaamme. Selviytymistila on enemmän tai vähemmän päällä kehossamme, kun emme osaa käsitellä tunteitamme emmekä tiedosta sitä voimaa, joka meillä on hallussamme.

Siksi omaan voimaan kasvaminen tarkoittaa sisäisten varjojen kohtaamista – pelon, arvottomuuden, häpeän, syyllisyyden, vihan – kaikkien syvällä elävien rajoittavien ja satuttavien varjojen ja kipujen katsomista silmästä silmään. Kun ne nousevat tietoisuutemme pala palalta, parantuminen alkaa. Raivaamme tietä takaisin omaan voimaamme. Siksi mielikuvissani näen meidät toisinaan valon sotureina. Valo voittaa aina pimeyden ja kun otamme intention läpäistä pimeyden sisällämme, emme voi epäonnistua. Mutta rohkeutta se vaatii. Jotain sellaisia toimia, jotka eivät aina ole tuttuja tälle maailmalle. On tultava itselle ja toisille näkyväksi tavalla, jonka vielä moni täällä mieltää heikkoudeksi ja häpeälliseksi. Mutta näin toimimalla peilaamme toisille jotain, mitä he eivät vielä itsessään halua nähdä.

Pehmeys, nöyryys, haavoittuvaisuus, tarvitsevuus, herkkyys, autenttisesta itsestä kumpuavat eleet, sanat ja käyttäytyminen. Tätä monet meistä vieroksuvat. Esimerkiksi työelämässä tämä saattaa haastaa todenteolla. Miten tulla esiin näiden puoliemme kanssa ilman että tulemme torjutuksi. Että voimme silti kuulua joukkoon vaikka päältä on riisuttu kovuus, tehokkuus, teennäiset suorittamisen eleet, kilpailu ja arvoasteikoille asettelu. Yhä enemmän saatamme huomata että ihmiset eivät suostu tähän puskemisen malliin enää. He uupuvat.

Oma voima lähtee kumpuamaan heikkouden tunnustamisesta, haavoittuvaisuuden tilasta. Että sukellamme sydämeemme, otamme uskonloikkia ja tulemme esiin syvälle piilotettujen puoliemme kanssa. Se tekee ihmisen nöyräksi, mutta juuri kokoisekseen.

Matkalla tähän kohtaamme totuuden itsessämme ja alamme tiedostamaan sen myös ympärillämme. Näemme itsemme ja elämämme uudessa valossa. Ihmissuhteemme näyttävät todelliset kasvonsa. Alamme ymmärtää, että kaikki ei ole ihan siltä miltä näyttää. Että itseasiassa olemme eläneet hullunkurisessa illuusiossa ja rakentaneet itsellemme yhtä hullunkuriset kulissit. Mutta myötätunnon ja armollisuuden nimissä – vain selviytyäksemme.

Omaan voimaan astuessamme olemme kuitenkin oivaltaneet sen sisällä olevan kapasiteettimme itsemme kannattelemiseksi. En osaa sanoa, mikä sisällämme meitä kantaa, mutta se on siellä avoin syli valmiina vastaanottamaan. Niinpä kun murtaudumme läpi sisäisten esteidemme, saatamme antaa kulissien sortua ja alamme elämään autenttisempaa elämää. Se tuo meille todellisen täyttymyksen, sillä alamme olla yhä enemmän linjauksessa todellisen, ainutlaatuisen itsemme kanssa. Elämme itsellemme. Ja kun maljamme on täysi, siitä riittää jaettavaa myös muille. Rakkautta, iloa, ymmärrystä, myötätuntoa.

Oma voima ei ole siis kovuutta, valtaa, puolustusasemissa seisomista. Se ei ole omien tarpeiden ja rajojen pakottamista muille, vaan tervettä itsearvostusta ja rohkeaa, suoraa ilmaisua. Se huomioi toiset ihmiset, mutta muistaa pitää jatkuvasti huolta itsestään. Jos me kaikki tekisimme näin – pitäisimme itsestämme huolta ja puhuisimme omaa totuuttamme – maailmamme näyttäisi hyvin erilaiselta. Uskallan väittää, että meillä ei olisi sotia, ei nälänhätää, ei sairauspandemioita. Ei sitä hulluutta ja raakuutta, mitä tällä hetkellä näemme päivittäin.

Eläisimme rauhassa ja rakkaudessa. Vastuuntuntoisina, rehellisinä, kumppanuudessa ja yhteydessä. Samanarvoisina. Upeat yksilölliset vahvuutemme käytössä kaikkien hyväksi. Ystävällisyyden ja palvelemisen kulttuurissa, jossa kaikilla on kaikkea tarvittavaa. Ei ylimääräistä, ei liian vähän. Tasapaino. Harmonia. Olemisen ja elämisen keveys.

Voimme aloittaa tänään. Luoda askelia tuleville sukupolville itsemme kautta, tilaa tälle kaikelle toteutua. Uusi maailma. Oletko mukana?

**

Tervetuloa YouTube-kanavani tilaajaksi meditaatio-ohjauksien ja läsnäoloharjoituksien pariin. Löydät minut myös Instagramista.

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Oodi vapaudelle

Taikavoimat käyttöön

Ajattelen, että elämässä on äärettömän monta asiaa, mitä tämän hetkisellä tietoisuuden tasollamme...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.