Olen arvokas- Hyppy kevyempään arkeen

Olen arvokas. 

 

Olen arvokas. 

Olen arvokas. 

Ja sinäkin olet. 

Miltä tuntuu ja missä sun kehossa tunnet tunteen siitä, että olet arvokas, maailman ihanin tyyppi? Onko sillä jokin väri tai vaikka muoto? Miten tunteen voisi hengityksillä antaa laskeutua ja levitä koko kehoon? 

. 

Tässä kuussa olen tehnyt tuttavuutta yhden rajoittavan uskomukseni kanssa. Se pilkahtelee syvyyksistä näkyviin salakavalasti, aiheuttaen pientä ahdistusta ja kireyttä kehoon, puristusta rintakehälle. Vaikuttaen moniin valintoihin ja hoputtaen alituiseen kiireeseen ja suorittamiseen, vastuisiin, sekä miellyttämiseen itsen kustannuksella. Koen itseni arvottomaksi. Hitto vieköön, sehän se on, niin monen muun uskomuksen pohjalla. Tämä uskomus on jossain niin syvällä varjoisammissa kerroksissa, että tulen itseni arvokkaaksi nostamista tekemään varmaan pitkän aikaa. Tai ehkä ei? Ehkä sekin on vain yksi rajoittavista arvottomuuden kokemuksen ruokkimista uskomuksistani, että kaiken täytyy vaatia kovaa ponnistelua, että ansaitsen jotain. Vaikka se kuulostaakin ihan järjenvastaiselta- Tottakai sitä nyt itselleen hyvää haluaa.

Ennen kaikkea olen viime aikoina kaivannut helppoutta, yksinkertaisuutta ja keveyttä. 

Sitä tunnetta, kun arki rullaa vaivattomasti, ja siellä mahtuu nauttimaan koko keholla ja joka aistilla niistä kaikkein tärkeimmistä, pienistä iloista. Niistä vatsanpohjasta pulppuavista ilon pirskahduksista, jotka löytyvät lapsen hassuista ilmeistä, aamuauringosta, kellastuvien lehtien ihmettelystä ja syksyn tuoksusta ilmassa. Läsnäolosta. Syksy on tuonut niin paljon uutta, että tajuan ihan huomaamatta alkaneeni kiristellä vähän hädissäni naruja asioiden ja ihmisten ympärillä, itseni ympärillä. Miten sitä onnistuukin haalimaan aina vähän lisää kaikkea innostavaa täytettä ja velvollisuuksia arkeen, kun vähempikin riittäisi. Voi miten helposti arki muuttuu puskemiseksi.

Välillä on kovin hankalaa päästää naruista irti ja uskaltautua tuntemattomalta tuntuvan äärelle. Aika ajoin luottamukseen vaan on palattava ja maadoituttava. Huomata mikä on muuttunut puskemiseksi, ja kysyttävä itseltään lempeästi ja itsemyötätunnolla mikä olisi kepeää ja helppoa. On pysähdyttävä huomaaman mihin haluaa todella mennä. Mikä ratkaisu nousisi luottamuksesta, sun keskustasta? Mikä liike olisi KOKO KEHOSTA HUOKUVA KYLLÄ, yhtä arvokas kuin sinäkin? 

Hallinnan tunteesta irti päästäminen tuntuu siltä, kuin seisoisi kallionkielekkeellä, ja edessä oleva hyppy veteen tuntuu vähän liian uskaliaalta. Tietäen, että kun vihdoin uskaltaa hypätä kokee jännityksensekaista riemua ja villiä iloa matkalla ilmassa ja veteen isojen pärskeiden saattelemana vihdoin sukeltaessa. Ja miten pinnan alta noustessa, happea koko keuhkojen täydeltä henkäistessä tuntee suurta vapautta. Uskaltaisinko sallia sen vapauden ja villin riemun itselleni arkeen? 

Onko sun arjessa asioita, jotka tuntuvat raskailta tai uuvuttavilta? Sallitko itsellesi onnen ja helppouden? Miltä sun kehossa tuntuu FULL BODY YES?  Tunne miten arvokas olet.

Onpa ihana hengittää vapaalla rintakehällä syysilmaa ja uusia tuulia, 

<3 Vappu 

PsstTuu mukaan matkaan ja tsekkaa mun Instagramtilit @vappugronfors ja uuden uutukainen ihanuus @somavalmennus

Kuva: Valokuvaus Sini Sirén

Lisää kirjoittajalta Virtaus sinussa

Olen arvokas- Hyppy kevyempään arkeen

Olen arvokas.    Olen arvokas.  Olen arvokas.  Ja sinäkin olet.  Miltä tuntuu...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.