Olemassaolon tarkoitus

Elämä tapahtuu tässä ja nyt. Kun pääsemme tuohon läsnäolon tilaan, kaikki on selvää. Oleminen on täyttymyksellistä hetkestä toiseen, ulkoisista olosuhteista huolimatta ja toisaalta juuri niiden vuoksi. Löydämme kaikesta tapahtuvasta elämän rikkauden, sillä meissä on herännyt lapsenmielinen avoin uteliaisuus edessämme avautuvaa maailmaa kohtaan. Kehomme näyttää tietä. Se on pettämätön suuntaviitta. Täysin läsnäolo on yhtä kuin täydellinen kehoon yhdistyminen. Olet juurtunut tähän fyysiseen maailmaan kehosi kautta.

Mikä meissä tätä maailmaa tutkii? Se on jotain tuon fyysisen kehon ”takana” olevaa. Se on se alkuperäinen osa meissä, joka kokee ihmiskokemusta. Jollain tavalla tuo alkupeärinen ymmärtää, että tämä kaikki on näytelmää, jonka kautta laajennumme. Mikä meissä laajentuu? Se alkuperäinen koskematon. Enkelisiemen. Sielu. Ikuinen osamme, jota ei voi vangita, omistaa tai ottaa pois. Se on aina oleva.

Ja voimme valjastaa tuon alkuperäisen fyysisessä kokemuksessamme uudestaan. Miten niin uudestaan? Olimme tuo puhdas tietoisuus, kun synnyimme tänne. Tai oikeastaan, sikiön kehityspsykologisiin tutkimuksiin pohjaten, olen melko varma, että olimme puhdas tietoisuus ainoastaan hedelmöittymisen hetkeen saakka, sillä jo sen jälkeen aloimme ehdollistumaan sukulinjojemme dna:han ja sitä kautta omaksuimme kohtalomme täällä maan päällä.

Joka tapauksessa, voimme saavuttaa tuon tietoisuuden tilan uudestaan. Miksi haluamme tehdä niin? Koska niin tämä ihmisen evoluutio on tarkoitettu. Että käymme ihmiskuntana matkan syvästä muistamattomuudesta raivaten tietämme aikojen saatossa takaisin muistamiseen. Jotta laajentuisimme, rikastuttaisimme loppumatonta potentiaalia. Sitä, joka laajenee jatkuvasti, mikä ei koskaan pysähdy, ole valmis tai lopu.

Kun olemme kulkeneet omat sisäiset varjomme ja laaksomme (jotka eivät ole vain meidän, vaan koko sukulinjamme), uusi aurinko nousee. Pieni valon kajastus kerrallaan. Se on kauneinta mitä tiedän. Sanoinkuvaamaton kokemus. Maailma pyörii menojaan, mutta minä olen muuttunut. Olen niin vahvasti läsnä, että voisin vain istua ja kokea tuota olotilaa. En tarvitse enää mitään. Ja silti, minussa palaa loppumaton uteliaisuus sukeltaa maailmaan, sen kaikkiin kokemuksiin ja tapahtumiin. Sillä olen oivaltanut jotain. Juuri siksi olen täällä. Kokemassa elämää.

Puhun näistä aiheista lisää vlogissani, löydät sen täältä

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.