Naisen ja miehen välisestä suhteesta
Kun puhutaan elämästä, saavutaan jonkin ajan kuluttua oivallukseen siitä, että SUHTEET ovat elämää ylläpitävä ja sitä muuttava tekijä. Suhteet pyrkivät tuomaan kaksi tai useampia osapuolia yhteen, eli suhteiden päämäärän voi katsoa olevan yhdeksi tuleminen. Yhdeksi tuleminen eli itsekäsityksen laajentaminen taas on yksi määritelmä rakkaudelle. Minäsuhde eli suhde itseen on perusta kaikille muille omassa elämässä ilmeneville suhteille, ja siitä onkin lähdettävä liikkeelle, kun tutkitaan esimerkiksi ihmiseen vaikuttavia ihmissuhteita.
Yksi kaikista herkullisimmista suhdemuodoista lienee parisuhde. Pohdin tässä tekstissä nimenomaan naisen ja miehen välistä suhdetta, sillä nainen ja mies ovat arkkityyppeinä läsnä meissä kaikissa huolimatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Huomautan tässä kohtaa, että vaikka viittaan kirjoituksessani mieheen, voi mies ilmentyä sopivana polariteettina elämässäni myös esimerkiksi naisen kehossa.
Nainen ja mies edustavat kahta erilaista polariteettia, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Yin ja yang, shakti ja shiva, pimeys ja valo… Synonyymipariskuntia riittää jokaiselle sormelle. Käsitykseni mukaan juurikin erilaisuus ja vastakohtaisuus luovat magneetin kaltaisen jännitteen, joka johtaa usein läheisempään suhteeseen, sillä jokaisen ihmisen suurin kaipuu on tulla kokonaiseksi.
Vitsi onkin siinä, että kukaan toinen ei voi täydentää meitä. Ja tämä jokseenkin kylmältä kalskahtava oivallus on tullut vastaan useammankin kerran omalla polullani. Se, että kukaan toinen ei voi täydentää meitä, on vain osatotuus. Jos katsotaan itsessään omina maailmoina olevia ja operoivia ihmisiä ihmiskuntana, muodostaa tämä yksikkö YHDEN. Itse asiassa me tarvitsemme toinen toisiamme, jotta onnistumme täydentämään itseemme ne puolet, jotka ovat jääneet vaille hyväksyntää ja rakkautta. Kuitenkaan, kukaan toinen ei voi antaa meille juuri sellaista hyväksyntää ja rakkautta kuin me kaipaamme. Se vastuu on yksinomaan meidän ikioma.
Jokainen arkkityyppi, niin kuin mies ja nainen, edustaa jotain tiettyä puolta (tai puolia) itsessämme. Se, että kumpaan sukupuoleen me tunnemme vetoa, kertoo siitä, että haluamme integroida itseemme jonkin tietyn piilossa olevan olemuksemme osasen. Lähtökohtaisesti pyrin ottamaan ihmisen vastaan IHMISENÄ, en tietyn sukupuolen edustajana. Kuitenkin naisena olen kokenut ja koen suurempaa kaipuuta yhteyteen miehen kanssa. Uskon sen juontuvan monesta tekijästä (lähtien aina evoluutiobiologian näkökulmasta ulottuen isäsuhteen työstämiseen), mutta suurin itsessäni vaikuttava puskuri lienee sisäisen miehen löytäminen ja herättäminen itsessäni.
Minulle mies symbolisoi tilaa ja turvaa, missä minä kaikkineni saan ilmentyä. Eli kun palataan juurilähteille, kaipaan hyväksyntää ja rakkautta sille kaikelle, mikä minussa syntyy, elää ja kuolee. Mies edustaa minulle tietoisuutta (selkeästi tantran shivat ja shaktit ovat uponneet syvälle takaraivoon), joka TODISTAA elämää ja IHMETTELEE sitä jokaisella henkäyksellään. Naisen suuri perustarve on tulla arvostetuksi, ihailluksi ja halutuksi. Ja edelleen, koska kaikissa meissä ihmisissä vaikuttavat samat polariteetit (mutta eri suhteissa), kaipaa mieskin luonnollisesti arvostusta, ihailua ja halua osakseen.
Kokemukseni mukaan parisuhde kariutuu silloin, kun ihminen ei osaa antaa tilaa itsessään ilmeneville tunteille, ajatuksille ja kokemuksille. Tilan ja ajankin tarjoamatta jättäminen niin itselleen kuin toisellekin osapuolelle kärjistyy usein konflikteiksi parisuhteessa. Aika on sinänsä abstrakti käsite, mutta TILA on olennainen avaintekijä TURVAN muodostamiselle riippumatta siitä, mikä suhde on kyseessä. Kun jokaisen ajatuksen ja tunteen sallitaan ilmetä, saa turvan kokemus nousta ja kasvaa tilan tarjoamassa hedelmällisessä maaperässä.
Luonnollinen jatkumo turvan kokemiselle on LUOTTAMUS. On helppoa luottaa ja avautua lisää, kun sille on tilaa ja turvaa ilmentyä. Luottamus taas on portti todelliseen YHTEYTEEN, joka taas johtaa RAKKAUDEN kokemukseen. Yksinkertaistettuna terveen suhteen kasvukaaren voisikin ilmaista näin:
TILA → TURVA → LUOTTAMUS → YHTEYS → RAKKAUS
On kuitenkin hyvä muistaa, että harvoin meidän inhimillisessä arjessamme saamme kokea vastaavanlaisen yhteentulemisen jatkumon. Parisuhde on matka, ei lopputulema. Jokainen suhde on portti kokonaisuuteen, ykseyteen, itseen.
Otetaan siis kaikki suhteemme vastaan lahjoina.
Miksi meillä on tarve ihmissuhteille? Miksi me kaipaamme niin kovasti yhteyden kokemusta ja rakkautta? Tulen pohtimaan näitä perustavanlaatuisia kysymyksiä lähitulevaisuudessa, joten pysy kuulolla!
