Muutoksen tuulet.

Ihmisen henkinen evoluutio on edennyt kulminaatiokohtaansa. Olemme valmiita irrottamaan otettamme niistä ulkoisista asioista, jotka olemme aikojen saatossa rakentaneet turvaksemme. Todellinen turva löytyy jokaisen sisimmästä ja tätä lohdullista totuutta meille valjastetaan näinä aikoina. Olemme valmiita siihen!

Saamme irrottaa näistä ulkoisista, heikoista ja katoavaisista turvanluojista vapaaehtoisesti tai saamme ikään kuin sortua niiden mukana. Käytän sanaa ’saamme’, sillä kyse on pohjimmiltaan valinnasta. Se vaihtelee persoonankin mukaisesti sillä ainakin minä olen taipuvainen roikkumaan sen jonkin vanhan reunassa kiinni viimeiseen asti. Olen toisinaan hyvin nostalginen ja viimeiseen asti miettivä ”mitä jos sittenkin”.

Sortuminen tai tuhoutuminen on toki vain sisäinen tunne jota koemme, kun näennäinen turva poistuu. Tuon kokemuksen tarkoitus on ohjata ihmistä löytämään todellinen turva ja vakaus sisältään. Se rikkoo rajoja, joita mieli on asettanut vapaudellemme.

Omalla kohdallani taipumus sortua mukana ennemmin kuin irrottaa otteensa hyvissä ajoin johtunee toisaalta myös siitä, että muutos on aina ollut pelottava asia. Kun jokin ulkoinen olosuhde on muuttunut, siitä on seurannut suurta sisäistä turvattomuutta, jatkuvasti kumuloituvaa irrallista olotilaa. Muutoksien jälkeen olen ollut monesti kuin tuuliajolla.

Sisäisen lapsen eheytymisen myötä sisäinen turvan tunne alkaa rakentua ja kykenen sisäistämään toisenlaista, voimaannuttavaa näkökulmaa. Avaudun hiljalleen sille kokemukselle, että muutos on mahdollisuus ja se palvelee korkeinta parastani. Opin luottamaan sisäiseen hienon hentoon johdatukseeni, joka aina ohjaa rakkaudelliseen suuntaan. Nousen näkemään korkeammalle, että se muutos mikä tapahtuu, on lopulta aina kaikkien parhaaksi. Jäämällä kiinni vahingoitan itseäni ja lisäksi muita tilanteeseen konkreettisesti tai energeettisesti osallistuvia.

Kun luottamus itseäni ja elämää kohtaan vahvistuu, uskallan päästää irti aikaisemmin – heti kun intuitioni kertoo, että tässä tilanteessa alkaa olla jotain vanhentunutta. Jotain, mikä ei enää palvele hyvinvointiani. Niinpä joka kerta ei tarvitsisi sortua rakenteiden mukana, hautautua palaviin raunioihin, ennen kuin voin syntyä uuden ymmärryksen kera, vaan voin hellittää otettani hiljalleen ja kulkea muutoksen mukana lempeämmin. Kuolema voisikin olla puhdistava ja pyhä kokemus, osa kaunista elämän rytmittelyä yhdessä uuden syntymisen kanssa!

Tuhoutumisen pelon kohtaaminen on ollut tärkeä osa sitä prosessia, että oppisin taas luottamaan sisäiseen ohjaukseeni uudestaan. Olen saanut nähdä käytännön tasolla, mitä se olisi, jos vain uskollisesti kuulisin näitä hienovaraisia kuiskauksia ja ottaisin askeleen sen ehdottamaan suuntaan. Elämä opettaa, kun oppilas ilmoittautuu.

Mutta palatakseni asiaan, olemme tulleet kohtaan, jossa uuden maan ovet ovat raollaan. Kuinka astumme ovesta sisään?

Ensinnäkin parantumalla.

Ei sillä, että kenessäkään olisi mitään vikaa tai virheellistä. En niin, että meidän täytyisi muuttua sanan varsinaisessa merkityksessä ja olla jonkin paremman arvoisia kohotaksemme. Kyse on haavojen hoivaamisesta ja sulkemisesta. Loputtomasta myötätunnosta. Tiputtautumisesta syvälle itseemme. Siitä, että olemme yhä valmiimpia katsomaan haavojamme, huomaamaan sen mikä huutaa sisällämme huomiotamme.

Meidän ei enää tarvitse tukahduttaa näitä pyyntöjä harhauttamalla itseämme. Valheelliset rakenteet sortuvat sinun vuoksesi, rakkaudesta.

Toisekseen ovesta astuminen kysyy luottamusta. Alamme rakentamaan luottamusta sisäistä ääntämme kohtaan ja että se tietää aina korkeimman parhaamme, vaikka emme näkisi siinä järkeä heti. Kasvamme luottamaan elämään yleensä ja sen myötä alamme kokea syvällä tasolla, että kaikki todella tapahtuu aina korkeimman järjestyksen mukaisesti, juuri oikein.

Tietoisuutemme laajenee ja saamme nähdä, että on olemassa suurempi kuva ja että vastustelemalla elämän luonnollista kulkua kulutamme kallisarvoista energiamme ja uuvumme. Jäämme kiinni siihen, millä ei enää ole sijaa tai merkitystä ja tuijotamme vain yhtä puuta. Silloin kokonainen mahdollisuuksien metsä ympäriltämme katoaa.

Meillä jokaisella on kapasiteettia, viisautta ja kykyjä astua parantumisen tielle. Ottaa vastuu itsestämme, vuotavista haavoistamme. Ettemme enää vain peilaa omaa kipuamme toisten kautta, vaan näemme ja kuulemme itsemme ja alamme nähdä ja kuulla myös toisemme.

Näin rakennamme uutta maata, uudenlaista todellisuutta. Sellaista, jonka perustana ovat myötätunto ja ystävällisyys. Rauha ja rakkaus. Rakennamme näitä perustuksia jokainen sisällämme ja ketjuhan on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Tällä tarkoitan sitä, että nousemme yhdessä. Ketään ei jätetä taakse. Ja kyse on lopulta kollektiivin tietoisuuden tilasta, ei vain yksilön.

Kuitenkaan et voi pakottaa ketään toista mukaan, päätöksen tekee jokainen itse jumalaisessa aikataulussaan. Kaikilla on oma hetkensä, oma polkunsa. Aina voi ojentaa nöyränä kätensä, kun tuntee sydämen kutsua ja odottaa, ottaako toinen siitä kiinni. Onko nyt oikea hetki. Voimme olla toiselle ihmiselle sydän auki ja näyttää, että se on ok.

Olen kokenut sen, kuinka sisäiset rakenteeni sortuvat ja sorrun niiden mukana. Olen irti kehostani, irti maasta, irti taivaasta. En saa mistään kiinni. Kuin hukkuisin.

Mutta nousen aina uudelleen. Joka kerta vahvempana. Ja olen sitoutunut siihen, että tilkitsen jokaisen halkeaman. Suostun siihen, että rakennelmani saavat sortua juuri niin monta kertaa, kuin on tarpeen. Sortuminen on merkki siitä, että olen vienyt mukanani jotain valheellista, sellaista, minkä päälle valtakunta minussa ei voi rakentua.

Aloita matka omasta sisimmästäsi. Luota, että sinusta löytyy ikiaikainen viisaus, joka johdattaa askeliasi juuri oikeaan suuntaan. Luota, että sinussa on loputtomien mahdollisuuksien Universumi. Sukella rohkeasti pimeään, sillä sieltä löytyy ennennäkemättömiä aarteita. Tule ystäväksi pimeän kanssa!

Voita sisäiset esteesi – tulet oppimaan, että ne ovat vain mielen rakentamaa harhaa. Todellisuudessa mikään ei estä sinua avautumista todelliselle olemuksellesi.

Aseta intentio suunnistaa kohti keveyttä, rauhaa, iloa ja yltäkylläistä hyvinvointia. Nosta purjeesi ja anna tuulen viedä. Minä en ole aina muistanut, ettei tuulta voi ohjailla tai pakottaa. En ole ymmärtänyt, ettei sille ole tarvetta. Virtauksien mukana kulkemiseen on täytynyt totutella – voittaa oman mielen järjestämä kiire ja kärsimättömyys. Siten olen saanut huomata, että toiminnan ja levon aika vaihtelevat universumin tuulien mukaisesti. Se on ihanaa, että ei itse tarvitse olla tuuli. Saa olla tuulen tanssissa kulkija.

Transformaatio on toisinaan rankka prosessi ja kun muutos tapahtuu solutasolla asti, saatat tuntea olevasi todella äärirajoillasi. Mutta sinä pystyt siihen, sillä sinut on luotu tätä tehtävääsi varten.

Ja yksin et ole koskaan.

Kävellään yhdessä.

Uusi maa rakentuu ensin ihmisen sisällä, se on uusi tietoisuuden taso. Ja tällaisien ihmisten myötätunnolla ja rakkaudella rakentuu myös ne tervehtyneet ulkoiset puitteet, jotka miellämme fyysiseksi maailmaksi.

Muutos näyttäytyy minulle kaaoksena, jossa on aina olemassa korkeampi järjestys. Kaaos ja tuhoutumisen tunne johtunee mielen ohjelmoidusta vastustelusta ja luottamuksen puutteesta ja ehkäpä siitä, kuinka mieli tulkitsee asian. Muutos voi näyttäytyä perusturvallisuutta järisyttävänä uhkana.

Jos käännämme näkökulmamme niin, että muutos tarjoaakin aina uusia mahdollisuuksia, jotain parempaa, kauniimpaa ja että muutos vie meitä eteenpäin, se laajentaa ja avaa upeita uusia seikkailuja eteemme, ehkä voisimme antaa muutoksen soljua silloin kivuttomammin. Voisimme kääntyä sisäiseen rauhan tilaamme, yhdistyä siihen kohtaan itsessämme, joka on kaiken mielen metelin alla. Siinä tilassa kaikki on koko ajan hyvin ja voimme erottaa, mikä on mielen rakentamaa draamaa ja mikä totuus.

Muutoksen tuulet puhaltavat aina oikeaan suuntaan. On meidän jokaisen valinta, kuljemmeko myötä- vai vastatuuleen. Ja elämä on armollinen – saamme opetella kokemuksen kautta! Meitä kannatellaan koko ajan. Voimme oppia kulkemaan tuulien mukana ja toivottaa muutokset luottavaisin mielin tervetulleiksi elämäämme.

 

Muutosten tuulet puhaltavat. Astutko mukaan tanssiin?

 

***

Ohjatut meditaatiot voivat auttaa sinua hahmottamaan sisäisen turvapaikkasi, rauhan tilan, jonne ulkoisen elämän myrskyt eivät ylety ja kuulemaan paremmin sisäistä ääntäsi. Valitse intuitiivisesti omasi Illusia Meditation YouTube kanavaltani!

Lisää kirjoittajalta Oodi meille, eksyneille

Valon soturit

Ihailen niitä rohkeita kanssakulkijoitani, jotka tekevät väsymätöntä itsetuntemustyöskentelyä, nappaavat egonsa kiinni tuon...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.