Miten selättää häpeä?

Hävettääkö? Koetko toisinaan erittäin piinallista ja tuskastuttavaa häpeää? Häpeä on yhtä arvokas tunne, kuin kaikki tunteemme. Sillä on oma merkittävä vistinsä kerrottavana mutta, koska se on niin kivulias tunne kohdata, niin usein sen jättää vastaanottamatta. Työntää syrjään ja keskittyy muuhun. Vaan se haluaa tulla kohdatuksi, kuten kaikki tunteemme. Nähdyksi. Ilmaistuksi. Pahin karhunpalvelus itselle on se, että kuvittelee yksin selättävänsä häpeän. Yksin ei kukaan voi kohdata tunteitansa. Ei ainakaan kipeimpiä ja pelottavimpia tunteitansa.

Mutta miten sen häpeän voi ottaa vastaan ja sen voiman laannuttaa? Siihen tarvitaan ehdoton rakkaudellinen ympäristö, toinen ihminen, peili. Rakkaus on häpeän vastavoima. Se on häpeän suurin pelko. Häpeä yrittää tehdä kaikkensa, että luulisit, että et ansaitse rakkautta. Jokainen ansaitsee, tietysti ja ihan varmasti. Vain toisen ihmisen peilauksen kautta voit saada häpeän haavan arpeutumaan vähä vähältä. Kokemuksen siitä, että sinä kelpaat, riität ja olet ehdottoman rakastettava juuri sellaisena kun olet.

Tähän tulee mieleeni yksi esimerkki, kun töissä lapsi huusi mulle ihan täydellä raivon voimalla, että etkö sä tajuu, että mä olen niin tyhmä? Ja mä en siinä älynnyt sanoa, että vaikka susta tuntuu, että olet tyhmä, niin tiedätkö mä rakastan sua silti, koska kaikki sussa on rakkautta. Mä en hylkää sua, vaan olen tässä sun kanssa. Kivussa ja häpeässäsi. Olen lähelläsi. Ei hätää. Mieheni osasi tämän. Nyt opin minäkin.

 

Lisää kirjoittajalta Tunteiden kohtaamista rakkauden ilmapiirissä

Miten selättää häpeä?

Hävettääkö? Koetko toisinaan erittäin piinallista ja tuskastuttavaa häpeää? Häpeä on yhtä arvokas...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.