Milloin rehellisyys lakkaa olemasta radikaalia?

Mitä rehellisyys sinulle merkitsee? Tarkoittaako se sitä, ettet valehtele? Tarkoittaako se, että kerrot avoimesti toiselle tunteistasi ja ajatuksistasi? Tarkoittaako se sitä, että sinuun voi luottaa, että pidät sanasi ja tarkoitat, mitä sanot?

Valehteleminen on yleisesti melko tuomittua. Tietyissä tilanteissa se kuitenkin sallitaan tai jopa kuuluu asiaan. Taikuriesityksissä yleisö haluaa nähdä temppuja, tulla siis suoraan sanottuna huijatuksi. Urheilussa taktikointi ja vastustajan hämääminen kuuluu pelin henkeen. Arjessa saatetaan katsoa tarkoituksen pyhittävän keinot – valehdellaan, jotta säästettäisiin toisten tunteita. Moni ehkä kokee, että pieni valkoinen valhe ei satuta ketään: aina voi sanoa tekevänsä pitkää päivää töissä, kun ei halua myöntää lojuvansa mieluummin kotona katsomassa Netflixiä muuttoavuksi lähtemisen sijaan.

On kuitenkin aivan eri asia olla kertomatta valheita kuin todella sanoa, mitä mielessä liikkuu. Uskon, että useimmat rehellisenä itseään pitävät yleensä kyllä kertovat totuuden – jos siis ylipäätään avaavat suunsa.

Sormi huulilla shhh

On paljon helpompaa pysyä vaiti kuin sanoa, mitä oikeasti ajattelee. On paljon helpompaa selitellä itselleen, että ei sillä ole niin väliä, ei se ole tärkeää, ei nyt ole oikea hetki, kuin kertoa, miltä itsestä todella tuntuu. On helpompaa siirtää vastuu toiselle henkilölle tai odottaa asioiden muuttuvan itsestään kuin sanoa ääneen, mitä mieltä itse on. On helpompaa päätellä ja tehdä oletuksia siitä, mitä muut ihmiset tuntevat tai ajattelevat, kuin kysyä heiltä suoraan. On helpompaa valittaa kahvihuoneessa tai parhaan kaverin kanssa kahvikupin ääressä kuin avautua suoraan asianosaisille.

Ja sitten iltaisin peiton alla pimeässä mietimme, mitä olisi pitänyt sanoa, mitä olisi voinut tehdä ja mitä nekin minusta ajattelee. Joskus jopa vuosien tai vuosikymmenien ajan.

Päästä itsesi vapaaksi

Mitä jos voisit sanoa ääneen sanat, joita olet hautonut vuosikymmeniä sydämen alla piilossa? Mitä jos voisit sanoa ääneen sen, mitä et missään nimessä halua kertoa? Mitä jos saisit tunnustaa syntisi, häpeäsi tai omituiset tapasi turvallisessa ympäristössä? Mitä jos saisit vastata kysymyksiin, joita kukaan ei ole kehdannut kysyä? Mitä jos osaisit pyytää toiselta sitä, mitä oikeasti haluat?

On tietenkin ymmärrettävää, että rehellisyys pelottaa. Entä jos toinen loukkaantuu? Entä jos hän ei koskaan enää halua puhua minulle? Entä jos minulle nauretaan? Entä jos toinen ei ymmärrä? Entä jos minulle suututaan? Entä jos minut hylätään? Entä jos menetän minulle tärkeät ihmiset? Entä jos menetän ylpeyteni, kunniani, kasvoni?

Nainen piilottaa kasvonsa

Asiaa voi kuitenkin miettiä myös toiselta kantilta: entä jos menetän luottamukseni omaan itseeni? Kun ei sano ääneen, mitä aidosti ajattelee, voiko silloin todella luottaa itseensä? Enkö minä oikeastaan hylkää itseni, kun piilotan tarpeeni, toiveeni ja ajatukseni? Silloin se, jonka pitäisi pitää minusta huolta, huolehtiikin ensin toisista. Se, jonka varassa elämäni on, asetteleekin kaasunaamarin ensin toisten kasvoille.

Olen pikkuhiljaa elämässäni ymmärtänyt, että totuus on kaikki kaikessa. Minun on opittava olemaan täysin rehellinen itselleni, jotta voisin aidosti tunnistaa, kuka minä oikeasti olen, mitä minä haluan ja mitä minä tarvitsen. Olen jo jonkin aikaa opetellut sanomaan ääneen muille, mitä ajattelen ja mitä tunnen. Olen opetellut puhumaan rakentavalla tavalla ja totuudenmukaisesti. Kesällä kuitenkin siirryin rehellisyydessä aivan uudelle tasolle, kun tutustuin Radikaaliin rehellisyyteen.

Kadulla teksit entre ja honest

Radikaalin rehellisyyden isä on amerikkalainen psykologian tohtori ja psykoterapeutti Brad Blanton, joka huomasi, kuinka stressin ja monen muun ongelman taustalla on tapamme valehdella itsellemme. Kehittelemme asioista jatkuvasti tarinoita mielessämme emmekä suostu näkemään niitä sellaisina kuin ne todella ovat.

Radikaalissa rehellisyydessä tavoitteena on oivaltaa, mitä minussa juuri nyt tapahtuu: huomata omat tunteet ja mielenliikkeet sellaisina kuin ne ovat. Tarkoitus on olla niille täysin avoin ja rehellinen, olla läsnä aidolle itselleen. Kun tunnistaa sen, mitä itsessä tapahtuu, sen voi kommunikoida myös muille.

Suomeen Radikaalin rehellisyyden on tuonut Tuulia Syvänen, joka pitää työpajoja ja retriittejä ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Mitä jos sanon sen ääneen?

Itselläni ensimmäinen kosketus tähän radikaaliin todenpuhumiseen oli Seán Middletonin Honesty Eveningissä eli Rehellisyysillassa Tampereella. Seán on harjoittanut Radikaalia rehellisyyttä jo neljän vuoden ajan ja kouluttautuu parhaillaan Radikaalin Rehellisyyden ohjaajaksi. Avustavana ohjaajana kursseilla toimii hänen puolisonsa, ihana Tolosen Essi, joka varsinaiselta ammatiltaan on naurujoogaopettaja.

Rehellisyysiltaan meno kieltämättä jännitti, mutta olin sitoutunut ottamaan kaiken irti: haluan todella löytää lähemmäksi aitoa itseäni. Pelkästään jo se totuudellinen ilmapiiri, kun jokainen osallistuja uskalsi olla haavoittuvainen ja kertoa totuuden itsestään muiden edessä, oli todella vapauttava.

Sininen raollaan oleva ovi

Kaikki kurssilaiset sitoutuvat aina luottamuksellisuuteen ja siksi en tässäkään tekstissä kerro, mitä tarkalleen ottaen puhuimme. En mainitse edes sitä, mitä itse illassa sanoin, vaikka voisinkin rehellisyyden nimissä niin tehdä. Haluan pitää illan sisällön kokonaan ryhmän omana tietona. Kerron kuitenkin, millaisia uskomattomia käänteitä sain kokea – elämäni muuttui nimittäin kertaheitolla!

Rehellisyysillassa teimme monia harjoituksia, mutta suurin käännekohta itselleni oli kierroksella, jossa sai kertoa muille asioita, joita ei halua sanoa ääneen. Kerroin muille erään asian, jota suuresti häpeän. Sanoin, että en halua kertoa sitä, koska olen varma, että muut tuomitsevat minut. Seán ohjasi minut kysymään toiselta ryhmäläiseltä, osunko oikeaan näin olettaessani. Katsoin tätä naista silmiin ja kysyin häneltä, tuomitseeko hän minut kyseisen asian vuoksi. Nainen sanoi, että ei, hän ei tuomitse minua, vaan itse asiassa hän on ollut itsekin joskus samankaltaisessa tilanteessa. Hän toi esiin ajatuksen, kuinka itse asiassa voin olla hyvin kiitollinen tästä tilanteestani. Tämä mursi muurini. Luulot siitä, mitä muut minusta ajattelevat, haihtuivat tomuna ilmaan. Vapauduin häpeästäni ja mikä mahtavinta: suurin häpeäni muuttui mitä suurimmaksi kiitollisuudeksi. Vau!

Suuri lintu liitää sinisellä taivaalla

Rehellisyysilta vakuutti minut niin, että ilmoittauduin saman tien Seánin Honesty Dayhin eli Rehellisyyspäivään. Aiemmin olin nimittäin ajatellut, että kokonainen päivä rehellisyyttä olisi minulle aivan liikaa. Eikös kuulostakin absurdilta! Mutta niin se vain on, että aito rehellisyys tuo tunteita pintaan, koska se sallii ne, päästää ne vapaaksi. Me ihmiset tahdomme niin kovasti vältellä vaikeita tunteita, että tuntuu haastavalta lähteä niitä tieten tahtoen kohtaamaan. Vaatii myös rohkeutta olla toisten edessä henkisesti alastomana, haavoittuvana, aitona kaikkine puolineen. Mutta koska jo muutaman tunnin ryhmätyöskentely muutti elämääni niin radikaalisti, päätin, että tilaisuuteen on tartuttava.

Satuttaako totuus?

Radikaalissa rehellisyydessä ei ole tarkoitus sylkeä totuuksia toisten naamalle ihan miten sattuu. Olennaista on erottaa se, mitä havaitsee, siitä, mitä tuntee. Saatan esimerkiksi huomata, että puolisollani on kulmat kurtussa ja päätellä, että hän on minulle jostain syystä vihainen. Sen sijaan, että kivahtaisin, että mitä nyt taas, voin vaikkapa sanoa jotakin sen kaltaista, että huomasin rypistyneen otsasi ja minulle tuli sellainen olo, että saattaisit olla minulle vihainen. Halusin vain tarkistaa, että oletko? Vastaus saattaa olla, että kyllä olen – ja sitten asian voi selvittää. Vastaus saattaa olla, että ei kulta, en ole, mietin tässä vain ensi viikon työvuorolistaa.

Olennaista on ymmärtää, että omat tunteeni kumpuavat minusta itsestäni, omista tulkinnoistani. Voin aina tarkistaa, pitävätkö tulkintani paikkaansa. Tämä on yksi osa Radikaalia rehellisyyttä.

Kaksi kättä muodostavat sydämen

Seán ja Essi ovat ihana pariskunta. Parisuhde, jonka osapuolet ovat niin rehellisiä toisilleen, on todella ihailtava. En voi olla ajattelematta, kuinka upeita ihmissuhteet voisivat olla, jos tämä rehellisyyden taito opetettaisiin meille elämän alusta lähtien.

Seánin Rehellisyyspäivä oli juuri niin antoisa kuin ajattelinkin. Ja hauska! Rehellisyys ei siis välttämättä ole yhtään niin vakavaa, miltä se saattaa vaikuttaa. Siellä itkettiin ja naurettiin ja koettiin monenlaisia tunteita – yhdessä, toisiamme tukien. Seán ja Essi tarjosivat turvallisen tilan näyttää ja kokea tunteita. He rohkaisivat olemaan kehossa, tuntemaan, sanomaan ääneen, ja tukivat matkaa omalla rehellisyydellään ja läsnäolollaan.

Opin todella paljon tämän Rehellisyyspäivän aikana. Huomasin, kuinka kuvitelmani muista ihmisistä ja heidän tunteistaan tai ajatuksistaan eivät useasti pidä lainkaan paikkaansa. Opin kysymään. Opin pyytämään. Paljastui, että en olekaan ainoa, joka tekee niitä juttuja, joita pidän vähintäänkin hieman, hmm, omituisina. Muilla on ihan samanlaisia salaisuuksia! Selvisi, että muilla on myös ihan samanlaisia ongelmia, haasteita, kommelluksia ja solmuja elämässään. Usein tunnen, että olen ulkopuolinen, että en kuulu ollenkaan tähän ihmisolentojen joukkoon. Rehellisyyspäivässä huomasin, että minä todellakin kuulun joukkoon. Kuinka inhimillisiä ihmisiä me todellakin kaikki olemme!

Totuus vapauttaa!

Aito rehellisyys ja se, että sanomme ääneen todelliset tunteemme, ajatuksemme ja kokemuksemme on jotain, mitä koko ihmiskunta mielestäni kipeästi tarvitsee. Kuinka paljon jäämmekään vaille, vaikka voisimme vain pyytää kauniisti? Ehkä toinen sanoo ei, mutta ainakaan meidän ei tarvitse vihoitella toiselle, joka ei tajua tehdä sitä tai tätä. Kuinka paljon kärvistelemmekään ties minkä nihkeän tunteen katkussa häveten, vihaten, surren, kun oletamme ihmisten ajattelevan tai tuntevan jotakin, emmekä kysy heiltä suoraan. Kuinka eksyksissä olemmekaan, kun emme osaa tunnistaa edes itse omaa totuuttamme.

Suosittelen siis todella, todella lämpimästi osallistumaan Radikaalin rehellisyyden iltoihin, päiviin ja työpajoihin. Vapaudu kahleista, mä sanon! Seánin englanninkielisiin Rehellisyyspäiviin pääset osallistumaan tänä syksynä Fiskarsissa, Tampereella ja Turussa. Tuulia Syvänen pitää Radikaalin rehellisyyden iltoja, päiviä ja työpajoja suomeksi ja englanniksi, pääosin Helsingissä, sekä retriittejä ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Tehdään maailmasta parempi paikka yksi päivä, yksi ilta, yksi hetki kerrallaan!

Tulevia kursseja ja lisätietoa:

🎬 Seánin tulevat tapahtumat:

✅Honesty Day in Fiskars 21.9.2019:
https://www.facebook.com/events/906246776419406/

✅Honesty Day in Tampere 28.9.2019:
https://www.facebook.com/events/2338549809732333/

✅Honesty Day in Turku 5.10.2019:
https://www.facebook.com/events/2351863455031061/

Honesty with Seán -sivu Facebookissa:
https://www.facebook.com/HonestySeanDMiddleton/

Tuulia Syvänen: http://www.honestyeurope.com/fi/koti/
Facebookissa: https://www.facebook.com/honestyeurope/

Brad Blanton: https://www.radicalhonesty.com/

Kaunista ja rehellistä syksyä ihanat rakkaat!

❤: Sanna

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Seán Middletonin kanssa.

Kuvat: Kristina Flour, Abigail Keenan, Andrew Butler, Joaquin Paz y Mino, Rachel Pfuetzner, Kristina Litvjak

Lisää kirjoittajalta Ihmisnainen / Sanna Poikelus

Milloin rehellisyys lakkaa olemasta radikaalia?

Mitä rehellisyys sinulle merkitsee? Tarkoittaako se sitä, ettet valehtele? Tarkoittaako se, että...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.