Millaisena näen itseni?

Millaisena näen itseni?❤️

Hyvän olon ja hyvinvoinnin pohja rakentuu suurelta osin sen perusteella, että miten totuudellinen ja rakkaudellinen minäkuva meillä on.

Minäkuva ja minuus ovat eri asiat. Minäkuva on mielessämme oleva mielikuva itsestämme. Meillä on sitä parempi olla, mitä lähempänä tuo mielikuva ja todellinen minuus ovat toisiaan.

Minäkuvan tarkkuus riippuu siitä, että millaista peilausta olemme saaneet osaksemme. Kuva voi olla vääristynyt suuntaan tai toiseen. Jos meitä ei ole nähty ja arvostettu, niin minäkuva on muodostunut negatiiviseksi. Jos meitä on puolestaan ihailtu ja kehuttu yltiöpäisesti kokoajan, niin kuva voi olla epärealistisen positiivinen. Mutta silloin, kun meidät nähdään ja kuullaan, hyväksytään ja saamme arvostusta ja välittämistä osaksemme, voimme kokea olevamme rakastettuja omana itsenämme ja minäkuva rakentuu terveeksi.

Olemme kaikki lapsuutemme kasvun seurauksena narsistisesti haavoittuneita. Meissä elää paksumpi tai ohuempi narsistinen puoli sen mukaan, että millaista peiliä olemme saaneet osaksemme. Jos narsistinen puoli on paksu, eli narsistinen haava on ns.auki, niin se heijastuu minäkuvaan. Itseen negatiivisena sisäisenä puheena, arvottomuuden tunteena. Ympäristöön vaativuutena ja armottomuutena. Muiden yläpuolelle asettumisen pakkona. Kontrolloimisen pakkona. Tämä ei auta haavaa umpeutumaan.

Minäkuva on niin sirpaleinen ja rikki, että se ei kestä yhtään kritiikkiä. Tällainen ihminen ei ole saanut sitä rakkaudellista peilausta itseään kohtaan, joka olisi auttanut haavaa umpeutumaan. Tällöin kaikki kritiikki tuntuu murskaavalle ja sen kokee henkilökohtaisena loukkauksena, koska ei pysty erottelemaan minäkuvaa ja minuutta toisistaan. Narsisti joutuu siksi luomaan “ulkoista kuvaa” itsestään, koska ei löydä kosketusta omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. Hän ei tunnista, että mitä todella on vailla. Se miltä asiat näyttävät ulospäin on tärkeämpää kuin se, että miltä ne tuntuvat. Surullista on se, että ulkoa ei voi täyttyä, eikä itseään voi peilata ehjäksi. Siihen tarvitaan aina rakkaudellinen peili sekä yhteys omiin tunteisiin ja tarpeisiin.

Narsistisen haavan vuotaessa ainoa pelastus on ensin tiedostaa oma pahaolonsa ja sitten onnistua löytämään pätevä terapeutti, tunneterapeutti, Gestalt-terapeutti, joka pystyy paneutumaan juuri tunne-elämän yhteydettömyyteen.

Millaisen kuvan sinun peili peilaa sinulle nyt sinusta?

Kielteisen, yltiöpositiivisen, vai terveen optimistisen?

Onneksi minäkuva on vain uskomus itsestä. Voimme muuttaa sen, jos niin haluamme. Kyse ei ole lopullisesta, pysyvästä kuvasta. Me voimme mahdollistaa itsellemme rakkaudellisen minäkuvan muodostumisen milloin vain, missä iässä tahansa. Minä tein niin. Nyt kohta 43 vuotiaana rakastan  ❤️uutta minäkuvaani sydänjuuriani myöden. Kerron lisää omasta tarinastani myöhemmin.

 

Lisää kirjoittajalta Tunteiden kohtaamista rakkauden ilmapiirissä

Miten avaat tunne-elämätukoksen?

Oletko kokenut, että joku jumittaa sisälläsi, mutta et saa kiinni, että mikä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.