Tiedätkö sen tunteen, kun sydän on avautumassa ja haluat ilmaista toiselle rakastavasi häntä? Kun sydämesi padot ovat murtumassa, mutta jokin jarruttaa rakkautesi verbaalista ulosantia?
Minä sain vastikään tilaisuuden tunnustella ja tutkia rakkauden virtaamisen ja virtaamattomuuden dynamiikkaa. Se, mikä estää rakkautta virtaamasta vapaasti, on pelko. Kaikki pelot, olivat ne sitten hylätyksi tai satutetuksi tulemisen pelkoja, juontavat kuoleman pelosta. Ja kuoleman pelkoa vielä astetta syvemmällä on kaikista perustavanlaatuisin pelko: RAKKAUDEN PELKO.
Miten voi olla, että se mitä me kaipaamme ja tarvitsemme eniten, saa meidät myös kavahtamaan solutasolla asti ja jopa suojautumaan siltä?
Tähän astisen elämänkokemukseni mukaan ihmiselämä on täynnä paradokseja. Yksi näistä paradokseista on, että meidän on kohdattava kuolema muistaaksemme ikuisen elämän. Meidän on kohdattava pelkomme, jotta muistaisimme rajattoman rakkauden.
Ihmissuhteissa meidän on myös kohdattava itsemme, jotta voisimme kohdata toisen.
Sydän, mieli ja keho auki.
Tämä ei ole mikään pikku juttu tai helppo homma; vaatiikin vuosien ellei vuosikausien työn itsensä kanssa, jotta uskaltaa avata sydämensä hetki toisensa jälkeen ja elää sydän auki.
Sydän auki eläminen onkin uroteoista rohkein ja suurin itsemme, ihmiskunnan ja koko maailman hyväksi.
Miten sinä ja minä voimme kokea sellaista turvaa, jotta uskaltaisimme olla samaan aikaan haavoittuvaisia, herkkiä ja äärettömän voimakkaita?
1) Koko olemuksemme janoaa yhteyttä todelliseen itseemme. Ilman yhteyttä omaan sieluumme, sydämeemme ja kehoomme, mielemme saattaa laukata vauhkona pitkin sille ominaisia ratoja, jotka eivät välttämättä vie meitä lähemmäs sisäistä rauhaa. Olennaista onkin pysähtyä tähän hetkeen ja olla läsnä sille, mitä itsessä ilmenee. Tätä kutsutaan myös mindfulness-harjoitukseksi ja meditaatioksi. Vain sisäisen rauhan lähteellä muistamme olevamme turvassa, eikä ulkoinen kaaottinen maailma vaikuta meihin.
2) Ollessamme auki ja yhteydessä itseemme, olemme auki ja yhteydessä myös maailmaan. Toista ei ole ilman toista, ja jompaa kumpaa harjoittamalla meissä avautuu kokonaisvaltainen yhteyden ja kuulumisen kokemus, joka on ykseysluontomme suurin ilo ja nautinto luomisen lisäksi.
3) Paradoksaalisesti rajojen vetäminen ja pitäminen ovat olennainen taito rakkaudelle avautumisen polulla. Rajat auttavat meitä kokemaan turvaa elämässämme, niin sydämessämme, mielessämme kuin kehossammekin. Rajat auttavat meitä astumaan sopivin askelin ulos liian ahtaiksi käyneistä raameista. Rajat kutsuvat meitä vapauteen!
Olen usein pohtinut rakkautta ja sen luonnetta. Mitä rakkaus on, ja mitä se tarkoittaa? On helppoa sanoa, että rakkaus on esimerkiksi vapautta. Tai että rakkaus on rajoja, rakkaus on yhteyttä.
Rakkaus on kuitenkin lähtökohtaisesti olemisen tila. Rakkaus vain on.
Rakkautta ei voi mitata, eristää purkkiin, tai määritellä.
Kuitenkin mielen tasolla käsitän rajattoman rakkauden niin, että se hyväksyy kaiken absoluuttisella tasolla. Rakkaus yksinkertaisesti rakastaa, sillä ei ole tarvetta muuttaa rakkauttaan tai tuomita. Rakkauden luonto on virtaava, laajeneva, täyttävä.
Rakkaus ei pelkää. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus ei hylkää. Rakkaudella ei ole kiire mihinkään.
Rakkaus kulkee kanssamme kaikkien syklien, tunteiden ja ajatusten läpi kärsivällisesti.
Sillä se tietää, että sitä ei voi uhata mikään.
Minulla tai sinulla ei ole todellisuudessa mitään hätää. Hetkiämme saattavat varjostaa pelon moniulotteiset pilvet, mutta nuo pilvet eivät kosketa niiden takana ikuisesti loistavaa aurinkoa, Rakkautta.
Ilmaisin minä rakkautta tai en, minä rakastan.
Sillä Rakkaus on minun todellinen luontoni.
Se on elämääni kantava voima, kaikkeuden ydin ja sen tanssi.
Päätän tämän kirjoitukseni siunaamalla sielun matkaasi, joka kulkee nyt ihmisyyden moninaisissa väreissä.
Olet niin rakastettu ja rakas, aina ja iankaikkisesti.
✨🙏✨
