Mieluummin autan muita kuin otan itse apua vastaan

Vastasyntynyt vauva on sylissäni. Silitän hänen hentoa, tummanruskeaa tukkaansa. Ihastelen pikkuisia sormia ja somia varpaita. Nuuhkin vauvantuoksua. Miten suloinen pieni ihmisenalku onkaan! Tuoreet vanhemmat ovat ylpeitä ensimmäisestä lapsestaan. Äiti on vielä synnytyksestä väsynyt mutta säteilee äitiyden onnea. Isä ottaa ahkerasti kuvia pienokaisesta ja vaihtaa jo tottunein ottein vaipan.

Kun siinä kahvittelemme yhdessä, sanon, että minulle voi aina soittaa, jos tarvitsee lastenhoitoapua tai muuta apua. Pääsen vartissa paikalle, eikä auttamisesta ole mitään vaivaa. Vanhemmat nyökkäilevät. Sanoin myös, että osaan sanoa ei, jos en juuri sillä hetkellä pääse paikalle tai olen sopinut jotain muuta.

Avun antaminen on helppoa ja palkitsevaa. Auttamisesta tulee hyvä mieli, kun kokee olevansa tarpeellinen ja näkee autettavan ilon.

Vapaaehtoistyöstä hyvä mieli

Vapaaehtoistyö on yksi auttamisen tapa. Minä olen tehnyt neljä vuottaa vapaaehtoistöitä Mieli ry:n Sekasin-chatissa. Päivystän siellä noin kolmen viikon välein kolme tuntia kerrallaan ja juttelen nuorten kanssa. Meistä vapaaehtoisista pidetään todella hyvää huolta. Saimme alkuun kunnollisen perehdytyksen tehtävään ja käsittelimme erilaisia teemoja, joita chatissa usein tulee vastaan. Arvostan sitä, että asiat otetaan reilusti ja suoraan esille chatissa. Nuorelta voi esimerkiksi kysyä, onko tällä itsetuhoisia ajatuksia, jos keskustelu kiertää ahdistuksen tai epätoivon ympärillä.

Päivystäjälle paras hetki on, kun syntyy hyvä vuorovaikutus. Eivätkä läheskään kaikki käydyt keskustelut ole synkkiä, vaan usein niissä on myös huumoria. Tästä vapaaehtoistyöstä on muodostunut minulle tärkeä tehtävä. Aina päivystyksen jälkeen on hyvä mieli. Läheskään aina keskusteluissa ei niinkään ratkaista ongelmia vaan pallotellaan yhdessä asioita. Vapaaehtoisille on aina tarjolla purkukeskusteluja ja työnohjausta, joissa voidaan käydä luottamuksellisesti läpi käytyjä keskusteluja. Toiminta perustuu muutoinkin ehdottomaan luottamukseen.

Auttajana eteen voi tulla kaikenlaisia tilanteita. Kaikkiin ei mitenkään voi varautua etukäteen. Minusta on tärkeintä, että on läsnä hetkessä ja pyrkii kohtamaan ihmisen aidosti. Omia tunteitakaan ei tarvitse täysin heittää nurkkaan, koska myös auttaja saa olla inhimillinen.

Kyllä minä pärjään

Entä miksi meidän on joskus vaikea hakea itse apua? Pitääkö silloin kohdata oma heikkous ja olla nöyrä? Tekeekö se liian kipeää, että on tarvitseva? Minulle käy ainakin näin. Minulla on ainakin vielä paljon opittavaa siitä, että olen itse autettavana. Kokoan itse huonekalut, hoidan muutot, tamppaan matot, pesen ikkunat, vaihdan lamput. Osaan hakea ohjeita netistä ja toimia niiden mukaan. On turvallinen olo, kun pystyy ja osaa itse.

Joskus avun pyytäminen voi olla myös noloa. Vähän hävettää, kun nyt tarvitsen muiden apua. Olen esimerkiksi luopunut taulujen ripustamisesta seinälle, jos en kehtaa pyytää ketään poraamaan reikiä. En ole ostanut jotain painavaa ja hankalasti kuljetettavaa huonekalua, jos minulla ei ole ollut apumiestä mukana. Jätin kauppaan lampun, jonka asentaminen olisi vaatinut sähköasentajaa.

Onko apua tarvitseva ihminen jotenkin muita huonompi? Ei tietenkään ole, mutta ehkä pelkäämme samalla sääliä, jota emme halua osaksi. Auttajan pitää asennoitua ja käyttäytyä niin, ettei autettava koe joutuvansa säälittäväksi.

Vastavuoroinen auttaminen toimii helpommin. Silloin on mukavaa, jos toiselle voi sanoa, että nyt minä maksan, kun olet auttanut aiemmin niin paljon. Joskus myöhemmin roolit vaihtuvat.

Mutta auttajakin voi uupua, jos hän ei tunnista rajojaan ja rientää aina apuun, kun pyydetään. Jos auttaja on ”rajaton”, ei minusta ole avuntarvitsijan syy, jos auttaja väsyy. Jokaisen pitää tunnistaa sen verran omia rajojaan, että tietää, milloin voimat uhkaavat ehtyä, eikä toista jaksa auttaa.

Nääntynyt auttaja ei ole kaunis näky. Siksi on todella tärkeää, että auttaja pitää ennen kaikkea itsestään huolta ja vasta sitten auttaa muita.

Lisää kirjoittajalta Onnenpilkahduksia

Mieluummin autan muita kuin otan itse apua vastaan

Vastasyntynyt vauva on sylissäni. Silitän hänen hentoa, tummanruskeaa tukkaansa. Ihastelen pikkuisia sormia...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.