Matka Jumalan luo on henkilökohtainen
Jollakin se kulkee uskonnon, toisella tieteen ja kolmannella arjen polkua pitkin.
Polkuja on lukemattomia; ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa kokea todellisuutta ja elämän mysteeriä.
Ääretön todellisuuden kudelma syntyy meidän jokaisen omasta henkilökohtaisesta tavasta katsoa ja kokea maailmaa. Kukaan ei voi sanoa, että sinun tai minun tapani katsoa ja kokea maailmaa on absoluuttisesti väärä tai oikea.
Jokainen meistä uskoo johonkin, oli se sitten tiede, Raamatun taivaallinen Isä, nirvana, maailmankaikkeus, jumaluuksien kollektiivi tai ihminen. Meidän jokaisen todellisuus nivoutuu yhteen uskomuksista, jotka ovat syntyneet suojelemaan jotain meille arvokasta: elämää.
Elämä ei tosin tarvitse suojelua, vaikka se inhimillisestä perspektiivistä siltä joskus vaikuttaakin, ja toisinaan dualismin tasolla sitä vaatiikin.
Elämä tarvitsee sitä, että sitä eletään. Ja jokainen meistä elää elämää, enemmän tai vähemmän tietoisesti ja ollen läsnä kokemukselleen. Oikeastaan totuudellisempi tapa ilmaista asia olisi, että elämä elää itseään meidän kauttamme.
Elämä elää, eikä se lakkaa elämästä, vaikka muoto muuttuukin.
Jokainen meistä muodon ottaneista ja omaavista kuolemme muodollemme joku päivä. Jokaisen aika sanoa hyvästit kantamallemme keholle tulee vastaan joku päivä.
Kuolema tässä jaetussa todellisuudessamme on lahja, ystävä, portaali, joka kutsuu meitä muistamaan ikuisen elämän. Elämän, joka ei koskaan lakkaa hengittämästä. Myös elämän, joka nykyisessä muodossaan lakastuu ja loppuu.
Näinä polarisoituneina aikoina koen tärkeästi pitää ja vahvistaa yhteyttä siihen, mikä elää ja on totta minulle.
Minulle on elävää ja totta, että Jumala on Rakkaus, ja Rakkaus on Elämää. Elämä on ääretön todellisuuden kudelma, jonka osasia sinä ja minä olemme muotoinemme ja muodottomuuksinemme.
Mikä on sinulle elävää ja totta juuri nyt?
♥ Kipinä
