Määritelmien vankeudesta olemisen vapauteen

Maailmamme on täynnä määritelmiä ja lokerointeja. Jokainen meistä kuuluu useampaan ja voimme helposti kertoa itsestämme erilaisten määrittelyjen kautta. On tietysti ikä, sukupuoli ja sukupuolinen suuntautuminen, perhestatus, koulutus ja työelämän määritelmät. Tämän lisäksi on voidaan mainita persoonallisuuspiirteet, luonnekuvaus, sairaudet, mielenterveyteen liittyvät diagnoosit, erilaiset häiriöt ja syndroomat, psyykeeseen liittyvät lokeroinnit ja vielä syvemmälle mentäessä määrittelemme itse itsemme riittämättömiksi, avuttomiksi, epäonnistujiksi, uhreiksi, pettureiksi, hyviksi ja pahoiksi, kauniiksi ja rumiksi.

Identiteettimme rakentuu näistä määritelmistä, joita opimme jo varhain imemään itseemme ja peilaamaan ulkopuoleltamme puhumattakaan vanhempiemme tai muiden läheisten auktoriteettien toistoista, esimerkiksi kuinka olemme reippaita tyttöjä ja poikia tai päinvastoin, kurittomia kakaroita. Mitä ikinä tämä meille kenellekin on aikoinaan ollut. Määritelmiä sisäistämme myös sanattomien viestien kautta. Luemme kehonkieltä, ilmeitä ja eleitä. Seuraamme esimerkkiä siitä, kuinka naisen tai miehen tulisi ilmentää itseään.

Mutta mitä, jos se identiteetti, jonka olemme sisäistäneet, onkin täysin valheellinen?

Terve kyseenalaistaminen on uusi musta. Oman ainutlaatuisuuden valjastaminen on tämän hetken kuumin aihe. Puhutaan, että erilaisuus on rikkaus ja siinä on totuudensiemen.

Meillä on taipumus keksiä itsellemme aina vain uusia määritelmiä. Analysoimme ja järjestelemme ihmisyytemme käsinkosketeltavaan muotoon. Se on rationaalisen mielen tyydyttämistä. Saamme näennäistä mielenrauhaa diagnooseista ja arvontunnetta, kun voimme kertoa itsestämme statusmuodossa ja kuvailla itsemme tietynlaisiksi persooniksi. Rakennamme kulissia. Roolia, jonka avulla selviydymme.

Kulissin alla on kuitenkin ääretön ja jatkuvasti uudestaan muotoaan hakeva ikuinen olemus. Se on jotain sellaista, johon emme pääse järjellä kiinni. Tämän olemisen, rauhan, autuuden, TOTUUDEN tilan voi ainoastaan aistia itsessään ja ympärillään. Se on usein ohikiitäviä hetkiä, niitä, jossa yhtäkkiä kaikki maailmankaikkeuden tähdet ja planeetat ovat täydellisessä linjauksessa ja olemme yhtä koko sen kaikkeuden kanssa. Se on jotain todella abstraktia mielellemme käsittää.

Murroksen aikaa

Olen harjoittanut armollisuutta itseäni kohtaan ja siinä kehittynytkin. Matkallani olen myös saanut näkemystä siihen, mikä minussa ruokkii armottomuutta itseäni kohtaan.

Osallistuin aikoinaan kurssille, jossa oli tarkoitus käsitellä omia tunnelukkoja. Hetken kurssia seurattuani tunsin sisälläni vastustusta. Ajattelin ensin, että nyt tietoisuuteni heräilee näkemään keskeneräisyyksiäni ja siitä syntyy tällainen reaktio. Lopetin kurssin tunteen voimistuessa. Nyt muutama vuosi myöhemmin alan ymmärtää, miksi tunsin vastustusta sisälläni.

Tämä oli sisäinen ohjaukseni. Toimin itseäni vastaan. Olen aina kokenut vahvasti tuon kehollisen tuntemuksen erilaisten tilanteiden ja kohtaamisten yhteydessä, mutta ymmärtämättä koskaan että kyseessä on ollut sisäinen viisas ääneni. Meissä kaikissa on tuo ääni ja vasta kun uskallamme virittäytyä sen taajuudelle ja alkaa kuuntelemaan sitä ja ennen kaikkea toimimaan sen mukaisesti, pääsemme lipumaan sen kauniiseen virtaan.

Tuo sisäinen virta navigoi meitä uskomattomalla tavalla elämän aallokoissa.

Ymmärsin, että tunnelukot olivat yksi määritelmä lisää minusta. Ne ruokkivat taipumustani itseni ylianalysointiin, perfektionismiin ja ankaraan sisäiseen puheeseen. Minulle määritelmistä vapautuminen on ollut keskeisin teema omalla matkallani takaisin todelliseen itseeni. Emme tiedosta, miten monella tasolla määrittelemmekään itseämme ja sitä kautta myös muita ihmisiä ja yleensäkin elämää ympärillämme. Määritelmät alkavat sisäistyä meihin jo varhaisessa lapsuudessa. Puhun niistä myös ehdollistumisina.

Otan tähän esimerkiksi sukupuolisuuden. Kuulin hiljattain esimerkin siitä, kuinka ihminen oli löytänyt sukupuolisuutensa – tai oikeastaan sukupuolettomuutensa – ulkopuolelta sisäistyneiden määritelmien alta. Hän puhui oivalluksestaan, kuinka syntyessämme tänne, olemme todelliselta olemukseltamme sukupuolettomia. Vasta ympäristömme määritelmät alkavat rakentamaan sukupuoliroolejamme. Perinteisen sukupuolijaottelun alla on kutenkin jotain paljon laajempaa, sellaista, mihin mielemme ei ylety. Se ei ole joko tai, vaan sekä että ja lisäksi vielä paljon muuta. Kaikkea siltä väliltä. Kaikki sateenkaaren värit.

Tässä ajassa juuri tämän kaltaiset, syvällä meissä elävät kollektiiviset määritelmät ovat murroksessa. Patriarkaalisessa yhteiskunnassamme maskuliiniset arvot jyräävät, mutta feminiininen energia on nousussa. Sekä miesten, että naisten tulisi vahvistaa feminiinistä energiaa itsessään, sillä niin kuin Yin tarvitsee vastaparikseen yangin ollakseen kokonainen, myös meissä elää vastaparit, joiden tulee täydentyä toisissaan.

Tasapaino on se, mikä merkitsee. Sieltä löytyy todellinen hyvinvointimme ja sillä on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, olemmeko biologisesti miehiä vai naisia. Tämä maskuliini- ja feminiinienergian tasapaino ilmentyy jokaisesta ihmisestä ulospäin eri tavoilla. Yhteistä siinä on harmonian huoku, antamisen ja vastaanottamisen tasapaino, sisäinen rauha ja tunnemaailman vaivaton sisään- ja ulosvirtaus.

Totuus kaikuu sydäntaajuudella

Kun opimme määritelmistä pois, voimme paremmin. Ja se on vielä aika lievä ilmaisu. Osuvampi olisi – loistamme valoa, joka ei ole tästä maailmasta! Tämä perustuu siihen, että silloin todellinen pohjimmainen olemuksemme valjastuu, se, millä ei ole muotoa. Se elää tämän ihmisyyden näytelmän alla. Se ei ole ajatuksia tai tunteita. Ei varsinkaan ulkokuorta. Se on ennemminkin täyteläinen, rikastuttava, kaikki värit sisältävä aistimus, jolle ei löydy täysin kuvaavia sanoja. Lempeä levollisuuden olotila. Rauha, harmonia, täyttymyksellisyys. Sitä tuntee olevansa kevyt, virtaava, virrassa. Lempeässä sellaisessa.

Olemisen tila. Sydämen taajuus.

Kun ylettyy tähän pohjimmaiseen olotilaansa, sitä voi oppia hiljalleen laajentamaan. Tämä tapahtuu syvän läsnäolon kautta. Se rikkoutuu, kun siihen koittaa päästä ajatuksin tai sanoin kiinni. Se karkaa, jos koittaa tarrautua pyrkimyksenäni säilyttää tuo ihana aistimuksellinen olotila. Se on tässä ja kun ajattelet, että se on tässä, sitä ei enää olekaan. Sitä ei voi omistaa, ei hallita. Jotta voi päästä tähän kauniiseen, täyttymykselliseen olotilaan, on mielen hiljentäminen keskeistä.

Mikä on sinun keinosi hiljentää mielesi? Minulle toimii luova ilmaisu, sydämen tasolta puhuminen ja kirjoittaminen. Suora kommunikointi ja niin sanottu raakarehellisyys. Pidämme sisällämme liikaa ja pyörittelemme asioita yksinämme. Laajennumme toistemme kautta ja siksi meidän tulee toimia sopivassa suhteessa myös itsestämme ulospäin.

Monesti ihmettelemme pinnallisia ihmissuhteitamme ja yksinäisyyden tunnetta tajuamattamme, että olemme itse itsemme esteenä. Olemme se, joka pitää suojausta yllä ja siksi emme pysty myöskään vastaanottamaan hyvää. Todelliset tunteet ja ajatukset jäävät sisäämme, emmekä tule koskaan kuulluksi ja nähdyksi kokonaisina.

Sanoita sisäisyyttäsi sydämen tasolta. Se ei ole laskelmoitua, ei valmiiksi pureskeltua. Se ei tunne ilmaisemisen rajoja tai sääntöjä. Kyse on vapaasta virtauttamisesta, luovuudesta.

Se on kaunista ja eheyttävää ja kaiken lisäksi tuo valoa myös kanssakulkijoiden varjoihin ja pimeyksiin. Ilmaisemalla itseämme autenttisesta itsestä käsin, pääsemme sydämentaajuudelle. Kun toimimme tästä tilasta ulos päin, määritelmät ja lokeroinnit saavat kyytiä. Vapaudumme askel askeleelta ja tulemme koko ajan enemmän kohti aidointa itseämme.

Meillä jokaisella on todellisuudessa vapaus olla se mitä on, sanoo joku muu tai oman mielemme ääni mitä muuta tahansa. Tänään tällainen, huomenna jotain muuta. Vapaasti ilmaiseva ja vapaasti tunteva. Ei oikeaa tai väärää. Ei kiellettyä tai sallittua. Määritelmien ja lokerointien maailma on vanhentunutta ja kulahtanutta. Yksilöllisyys ja autenttisuus on valmis nousemaan ja valtaamaan jokaisen meidän kauttamme koko maailman. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja uudenlaisen ajan syntyä.

Tule kokonaiseksi, älä piilota itsestäsi osaakaan sillä siinä kokonaisuudessa piilee kaikki kauneus. Olet juuri oikeanlainen ja hyväksytty juuri sellaisenaan. Kun uskallat olla kaikkinesi esillä, ilmaisemaan itseäsi, näyttämään myös haavoittuvan puolesi, sen mikä ei “sovi” tai ole “soveliasta”, sinusta tulee puoleesi vetävä.

Ja niin kaikki hyvä, mitä vain voit itsellesi kuvitella, on sinun. Hyvästi määritelmät, tervetuloa olemisen ja elämisen vapaus.

Lisää kirjoittajalta Oodi meille, eksyneille

Yksin ihmisten keskellä – mikä avuksi?

Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on meille kaikille tuttua, joillekin meistä päivittäistä elämää....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.