Luovuus ja raha elämänvoiman keskiössä

 

 

Luovuus heijastuu elämän kautta

Olen paljon pohtinut luovuutta oman elämäni kautta. Olen elänyt jos minkälaisia vaiheita, luovuuden kyllästämiä kuin luovuudettomiakin kausia. Kun katselen asioita laajemmasta perspektiivistä, huomaan, että silloin, kun elämäni on liian kiireistä tai luovuudetonta, on myös muut elämän osa-alueet jollain tapaa kuivattavia ja luovuuden kirjoa rajoittavia. 

Luovassa toiminnassa, luovuuden ja luomisen ruokkimisessa onkin tärkeää tasapaino aikataulun, vastuun ja rajoitteiden kanssa mutta myös vapauden, rajattoman tilan ja äärettömyyden kanssa. Ilman vastuuta tai velvotteita voi olla vaikea saada aikaan, motivaatio saattaa jäädä aikomuksen tasolle. Toisaalta jos elämä on pelkkää vastuuta ja vaatimusta ja kellontarkkaa aikataulua, ei hetket anna joustoa ja varaa luovuudelle, joka kuivattaa ja supistaa kaikki mahdollisuudet luovalle toiminnalle.

Luovuus on ehdottomasti rajattomuutta. Kykyä nähdä rakenteiden läpi, ratkaisuja sääntöjen ja normien viidakossa. Luovuus on kykyä tuoda näkymätöntä näkyväksi, ilmentää jotain sellaista fyysiseen todellisuuteen, joka on ensin aineettomalla tasolla. Tarvitsemme luovuutta, koska se jatkuvasti muokkaa ja muuntaa totuttuja tapoja. Se haastaa jäykkiä malleja ja antaa asioille virtaavuutta.

Luovuus ja luominen on niin tärkeää, eikä ole minkään tai kenenkään pienen ryhmittymän tai muutamien ihmisten etuoikeus. Jokaikinen ihminen, joka on syntynyt tähän maailmaan, on luova, koska on olemassa. Omat luovuuden reitit ja varastot pitää vaan löytää, ja ottaa käyttöön omalla tavallaan. Kullakin meistä on omanlainen tapamme ilmentää luovia voimia. Siitä syntyy erilaisuuden rikkaus ja monimuotoisuus, joka on näkyvissä myös luonnossamme.

Jokaisella meillä on luontaiset tavat ilmentää siis luovuuttamme, ja sen lisäksi voimme myös haastaa itseämme ja oppia aina uutta. Luovuudessa parasta on se, että se ei koskaan lopu kesken. Mitä enemmän sieltä ammentaa ja virrattaa, sitä enemmän se myös ruokkii itseään. Posiitivinen kehä on syntynyt. Mutta miten käyttää tätä kehää, jos on kiinni rakenteissa, pyörissä ja kehissä, jotka eivät tue luovuuden perustaa, sen mekanismeja ja tarvetta ilmentyä vapaasti ja rajoja rikkoen?

 

 

Raha pyörii, ja pyörittää – mutta ketä varten?

Maailmamme ei perustu luovuuden ruokkimiseen, vaan rahan pyörittämiseen. Raha voitaisiin valjastaa samaan tapaan luovuuden välineeksi, lähinnä joksikin, joka virtaa muun elämän rinnalla, niinkuin vesi virtaa joessa metsän tai niityn reunalla. Olemme kuitenkin tehneet keskiön rahaan, rahasta on tullut väline, joka määrittää kaiken.

Rahalla on luotu kokonainen todellisuus, jossa rahaan linkittyy käyttämämme aika, ostamamme materia ja tekemämme arkiset toimenpiteet. Ei ole uusi asia, että maailma pyörii rahan ympärillä, mutta haluan hieman haastaa tätä ajatusta luovuuden näkökulmasta. Haluan hieman herätellä ajatuksia siitä, miten myymme oikeastaan omat luomisvoimamme ja koko henkilökohtaisen voimamme pois ja vaihdamme sen rahaan ja systeemiin, jota ei pyöritä tahot, jotka ajattelisivat ihmisen hyvinvointia ja parasta. Tätä pyörää pyörittää tahot, jotka hallitsevat systeemiä rahalla ja ajalla. 

Oletko huomannut yhtälöä aikaan ja rahaan? Mahdollisesti, jos olet koskaan ollut esimerkiksi työtön, tai väliaikaisesti poissa täysipäiväisestä työssä esimerkiksi matkustellessa jossain maissa, joissa ei ole länsimaalaista yhteiskunnan rakennetta, olet huomannut, että mitä enemmän ihmisillä on aikaa, sitä vähemmän heillä on rahaa. Ja toisaalta nämä ihmiset ovat myös käytännöllisyyden tasolla huippuluokkaa ja heidän luovuutensa virtaa vapaana sen enempää ajattelematta asiaa.

Todistan tätä monikulttuurisessa perheessämme jatkuvasti, koska kumppanini on kotoisin Indonesiasta. Hän on saanut sellaisen pohjan elämässään, jossa aika ei ole loppuva määre tai käsite, vaan sellainen, jota löytyy maailman tappiin asti. Rahan puute on saanut aikaan loputtoman luovuuden lähteen ja tavan keksiä elantoa tyhjästäkin. Tiukemmat ajat pärjätään myös ilman stressiä venyttämällä erilaisia asioita, jotta aika tasaantuisi ja raha alkaisi taas virtaamaan vapaammin. Omaisuus on sellaista, joka pysyy, eikä ole jatkuvaa levottomuutta ohjaamassa koko ajan asunnon tai materian muutoksiin ja uudistamisiin tylsyyden iskiessä. Tylsyys ja ajattomuus on osa elämää, ja materia ehkä köyhää, mutta melko pysyvää. 

Olen oppinut myös länsimaalaisen pyörän pyörittämisestä paljon, ja ymmärrän, että meillä on paljon hyvää ja taitoa älykkyyden kautta ohjata asioita pyörimään vauhdilla. En usko tämän olevan turha taito, mutta olen hämmästynyt, miten tämä älykkyys ja vauhti on valjastettu rahan takomisen kanssa yhteistuumin kimppaan. Olemme käytännössä orjuuttaneet itsemme systeemin pyörään. Palkkatason noustessa kiireen ja stressin taso nousee, ja hallittavaa onkin yhtäkkiä paljon enemmän, ja nimenomaan mielen tasolla. Olemmeko rinnastaneet rahan mieleen? 

 

 

Sydänkeskus elämän ohjaajana

Olen pitkään jo huomannut, että kun teen valintoja sydämestäni, kiinnittämällä huomion sydänkeskukseeni, rahan virtauksen muutoksen tuntee siinä samalla. Se virtaa eri tavalla. Toki en ole päässyt elämässäni vielä siihen kohtaan, että saisin intohimollani elantoni tienattua, joten en ole päässyt todistamaan rahavirtausta intohimon kautta virratettuna, joten minulla ei ole siihen mitään kokemusperäistä pohjaa, jotta voisin tarkastella rahamääriä.

Sen kuitenkin tiedän, että uskomukset ja se järjestelmä, johon olen kasvanut, tuntuvat aina seisovan unelmieni edessä. Tuntuu, että sydäntäni seuraamalla olen jatkuvasti poikkiteloin oravanpyörän rattaissa. Siitä olen ymmäränyt, että meidän tulisi uudistaa koko ymmärryksemme rahasta, elannosta ja omaisuudestamme. Nykyään en pelkää esimerkiksi enää eläväni kädestä suuhun, sillä uskon rahan olevan nimenomaan virtausta, joka on kytköksissä omiin tekoihini ja ajatuksiini ja panokseeni. Olen edistynyt jo uskomuksissani, mutta olen huomannut, että elämme kollektiivisesti rahan orjina paljon laajemmin, mitä olen koskaan ajatellut. 

Olemme myyneet vapautemme rahaan. Luovuutemme ostoshimoihin. Mitä, jos ymmärtäisimme uuden ostamien olevan alitajuisesti yhteydessä luomisvoimiimme? Nautimme uudesta, sillä jokin osa meissä tunnistaa, että uusi ja tuore on vastaluotua. Emme kuitenkaan monesti ajattele sen pidemmälle, luulemme ostosten tyydyttävän tämän luomistarpeen tunteen. Mutta olemme päätyneet sitä kautta pahemmin luonnon tuhoamiseen ja hyväksikäyttöön mutta myös rahasysteemin pyörän pyöritykseen.

Mitä jos luomasi leipä tai vaate tyydyttäisikin tämän tarpeen paljon kattavammin ja laajemmin, kuin mitä käymällä töissä ja ostamalla pihalle uudet kalusteet? Mitä jos kätemme, jotka odottavat niiden luomisvoimien käytäntöönpanoa, eivät haluakaan näpytellä robotteina numerosarjoja tietokoneohjelmiin, vaan haluavat tulla käytetyiksi johonkin sellaiseen, jota tehdessä sormet ja sydän sauhuavat innostuksesta ja luovuuden virtauksesta? 

Meidän tulisikin ensisijaisesti tunnistaa tunteitamme ja tarpeitamme, jotta osaisimme ohjata ja ohjelmoida käytöksemme kautta itsemme uusille urille. Sitä kautta voimme aidosti muuttaa rahapyöräsysteemin sellaiseksi, joka on arvokasta niin luonnolle kuin itsellemmekin. Mutta siihen on itse kullakin vielä matkaa, myös itselläni henkilökohtaisesti.

Tuntuu, että elämä kuitenkin ohjaa tämän teeman pariin jatkuvasti antaen uusia oivalluksia ja oppeja tästä aiheesta. Meidän pitäisi päästä suorittamisesta ja selviytymisestä innostumiseen ja virtaamisen tilaan. Miten, se jääkin meille elämämme tärkeimmäksi tehtäväksi niin kauan, kun laskemme elämämme arvon setelinipuilla ja kellon viisarien tikityksillä.

 

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Luova Kuu

Oma voima ja sisäinen ääni

Olen pidempään jo käsittänyt, miten ihmisessä oleva viisaus on ydin hänen omassa...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.