Luontosuhde – rakkaus, kunnioitus ja kehollistaminen

Luonnossa olen kokenut sellaista rauhaa, voimaa ja kotoisuutta, mitä ei ole missään muualla. Jokainen metsä, suo ja ranta on tunnelmaltaan erilainen. Jokaisessa on omat henkensä ja haltiansa, omat elementtinsä.

Ilmaston- ja ympäristönsuojelu on paljon esillä. Kilpailu siitä, kuka kierrättää parhaiten, kuka syö ekologisimmin ja kuka lentää vähiten. Ketä ei kiinnosta, kuka ei lähde mukaan hysteriaan.

Tärkeintä on jokaisen henkilökohtainen yhteys luontoon

Lapsen ymmärrys luonnosta syntyy luonnossa. Kun tottuu viettämään aikaa luonnossa, imeskelemään käpyjä, kiipeämään kivien päälle, se kantaa aikuisuuteen. Ihminen haluaa suojella sitä mitä rakastaa. Ylempää tullut käsky muuttaa omaa toimintaansa toisen hyvinvoinnin eteen ei tuo aitoa välittämistä. Aito välittäminen maapallon hyvinvointia kohtaan on se mitä tarvitaan.

Miten palauttaa yhteys johonkin, mikä on kadonnut jo satoja vuosia sitten? Esi-isämme ovat saaneet elantonsa maastamme. Suomen luonto on täynnä pyhiä paikkoja, puita, kiviä ja kallioita. Animismi on ollut osa useiden kansojen maailmankuvaa. Myös Suomessa luonto on täynnä haltijoita ja jumaluuksia, luontokappaleet on nähty tuntevina ja ajattelevina olentoina. Jokainen kasvi ja eläin on arvokas omana itsenään. Jokainen ihminen on yksi lenkki oman sukunsa ketjussa. Pieni, merkityksellinen, arvokas lenkki hyvin pitkässä ketjussa.

Esivanhemmillamme on ollut omat tarpeensa, tunteensa ja viisautensa. Se usein saattaa tuntua kaukaiselta. Nuo ihmiset nähdään yksinkertaisina, yksinkertaisia asioita toimittavina puurtajina. Suomen luonnossa on ollut heidän kotinsa, jumalansa ja ruokansa. Heidän viisauttaan ja saavutuksiaan kannamme omassa DNA:ssamme. Syvällä meissä, se kaikki on edelleen olemassa.

Olemme kaikki luonnon osia

Myös ihminen. Olemme eläimiä, vaistoinemme, vietteinemme ja tarpeinemme. Toki usein hyvin vieraantuneita luonnosta, omasta kehostamme ja tarpeistamme.

Ihmista on mahdotonta erottaa luonnosta. Naisena koen sen vahvasti viikottain, ellei jopa päivittäin. Pystyn seuraamaan omaa kuukautiskiertoani, erottamaan siitä jokaiseen vaiheeseen liittyvät ominaispiirteet, jotka ovat olemassa että kehoni jatkaisi elämäänsä. Sitä mukaillen kaikki kehossa toimii. Vaikka tätä tarvetta ei haluaisi toteuttaa, se on hyvä muistutus luonnonvoimasta omassa kehossaan. Kuun rytmi, luonnon rytmi.

Suomessa asuvana on myös helppo tuntea vuodenaikojen vaihteluita, seurata niiden energiaa kehossaan ja mielialassaan. Eläimet reagoivat lämpötilojen ja säiden vaihteluihin, toimivat eri tavalla eri olosuhteissa. Ihminen on rakentanut itselleen yhteiskunnan jossa vuodenajoilla ei ole väliä. Sopivaa ehkä tehokkuuden ja toimivuuden kannalta, mutta se saattaa olla karhunpalvelus hyvinvoinnin ja luontoyhteyden kannalta. On vaikea pysähtyä. Elämme jatkuvan kuormituksen, melun, valojen ja säteilyn keskellä. Silloin on vaikea kuulla itseään. Vaikea avata aistejaan, antaa ajatuksen valua vapaasti.

Juuret ovat vahvasti maassa

Kun arvostaa itseään, juuriaan ja elämää ympärillään, haluaa pitää sen kaiken puhtaana ja elinvoimaisena.  Kuinka paljon omia tarpeitamme tai vaistojamme hiljennämme jatkuvasti? Kuinka monia kehomme tuntemuksia tai ominaisuuksia emme halua ymmärtää, nähdä ja kokea? Juuremme ovat vahvasti maassa. Jokaisessa eläimessä ja puussa on se sama tunteva yksilö, jollaisia me ihmiset olemme. Me kaikki ansaitsemme puhtaan ympäristön.

Voisimmeko pääsemällä lähemmäs omaa luontoamme, myös oppia kunnioittamaan luontoa ympärillämme?

 

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Kiia Kakko

Vuodan metsäkansan verta

Keväällä elämäni suurimpia iloja oli tarkkailla kuusten kukintaa. Minulla on ollut koiria...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.