Liiallisen kiltteyden kierre

Aika usein törmään ilmiöön, jossa pohdiskellaan seuraavaa. 

Tehdään itse iso määrä asioita/palveluksia toisen tai toisten eteen, joko henkisellä tai fyysisellä tasolla, muttei koskaan saada mitään takaisin. Jatketaan tätä sokeasti, kunnes ollaan ihan piipussa, henkisesti ja fyysisesti. Syytetään tästä itseä, koska usein tahot, joiden eteen näitä asioita on tehnyt, alkaa myös reagoida siihen että tämä ihminen ei enää olekaan yhtä tehokas tai halukas olemaan avuksi. Pahimmillaan joudutaan riitoihin, välirikkoon. Usein käy niin, että auttajan asemassa ollut ajattelee että syy on hänessä itsessään ja että hän tarvitsee tähän apua, uskoen olevansa jotenkin viallinen. 

Vastaanottava taho saattaa loukkaantua ja  alkaa syyttämään ja vaatimaan enemmän, koska ei näe tilanteessa omalta osaltaan mitään muutettavaa. Hän on saattanut tottua tähän jatkuvaan palveluun/myötäilemiseen ja kokee auttavan osapuolen käyttäytyvän huonosti ja antaa tämän myös huomata sen. Se johtaa taas helposti siihen, että auttaja syyllistyy enemmän, tsemppaa enemmän ja kuluttaa itseään entistä enemmän ja pahimmillaan ajautuu masennukseen tai ahdistukseen. Kierre on valmis.

(Pixabay)

Tämä kierre saattaa tosiaan olla joko konkreettinen, fyysinen ilmiö, jossa toinen osapuoli tekee kaiken toisen eteen, kantaa vastuun muiden velvollisuuksista, on aina auttamassa. Se saattaa ilmetä myös henkisenä, jolloin auttava osapuoli on aina valmis kuuntelemaan, ottamaan toisen huolet ja ikävyydet hartioilleen ja kantamaan näitä toisen puolesta sekä olemaan aina yhtä mieltä toisen kanssa unohtaen omat mielipiteensä ja tunteensa. Ihmissuhde on yksipuolinen, jossa auttaja vain ottaa kantaakseen, mutta ei kuitenkaan saa vastavuoroisesti apua tai ymmärrystä, tai välttämättä edes kiinnostusta omille asioilleen.

Auttaja kokee asian helposti niin, että hänen huolensa ja ajatuksensa ei ole edes sen arvoisia, että niitä kannattaisi jakaa. Pahimmillaan vastaanottava osapuoli syyllistää auttajaa välinpitämättömyydestä tai itsekkyydestä. Ja kierre vahvistuu.

Ihmetys on suuri, kun tälle ihmiselle sitten (toivottavasti jossain vaiheessa, tämäkään ei aina tapahdu) sanotaan, että hänessä ei ole mitään vialla vaan hän on vain uupunut kiltteyteen; ylenmääräiseen auttamiseen, ymmärtämiseen ja kuuntelemiseen. Että ei ole mikään ihmekään, jos uuvuttaa, jos jatkuvasti vain ottaa kuormaa muttei koskaan saa kevennystä.

Vaatii pitkän ajan ja usein paljon työtä ja harjoittelua, että kyseinen ihminen tajuaa sen, että hänen ei tarvitse kantaa toista, varsinkaan oman jaksamisen kustannuksella, vaan että tärkein asia on huolehtia itsestään ensin. Että ainoa poikkeus tässä oikeasti on alaikäiset lapset ja lemmikit, jos näitä on hänen vastuullaan. Tai jos on ryhtynyt jonkun omaishoitajaksi. Silloinkaan ei tarvitse yksin revetä joka suuntaan, etenkään jos on uupumassa.

(Pixabay)

Mistä tällainen ylenpalttinen kiltteys sitten johtuu? Se saattaa olla jotain, mitä ihminen on kantanut mukanaan lapsuudesta saakka. Omasta herkkyydestä riippuen, imemme itseemme ulkopuolelta tulevat vaatimukset, sekä sanalliset että sanattomat, siitä miten meidän ”kuuluisi” olla ja käyttäytyä, jotta se olisi hyväksyttävää.

Lapsuudessa ja nuoruudessa on saattanut jo olla sellainen asetelma perheen tai ystävien kesken, joka on tukenut tällaista ilmiötä ja koko ihmisen maailma on voinut perustua sille, että ”pitää olla kiltti ja mukautuvainen” jotta kelpaa. Sitä ei välttämättä useinkaan tiedosta itse, koska on niin tottunut elämään siten. Juurisyyt tähän taas yleensä juontaa sitten tämän ihmisen vanhempien tai muiden läheisten ihmisten omiin kokemuksiin elämästä ja sen raadollisuudesta tai hyvyydestä ja niin edelleen.

Ylikiltille ihmiselle on saattanut kehittyä läheisriippuvuus, jos huolenpito ja huomio on ollut ehdollista; tyyliin ”jos et toimi niin tai näin, hylkään sinut”. Kun sellainen ajatus on ainoa totuus, jonka tietää, ei ole lainkaan yksinkertaista alkaa yhtäkkiä uskomaan muuta. Syntyy ajatus, jonka mukaan tuntee olevansa kelpaamaton, jollei anna kaikkeansa. Tällä on suuret vaikutukset moniin ihmissuhteisiin. Ennen kaikkea tällaisella on valtavan suuret vaikutukset ihmisen omaan mielikuvaan itsestään. 

(Pixabay)

Tähän on mahdollista saada apua terapiasta ja yleensäkin siitä, että ihminen tiedostaa tilanteensa ja ottaa asian tarkasteluun. Joskus riittää pelkkä keskustelu ymmärtävän ystävän tai muun läheisen kanssa. 

Kuitenkin kaikki lähtee siitä, että ihminen ottaa itse vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja oppii pitää puolensa. Tiedostaa, missä ne omat rajat menee ja myös huolehtia siitä että niitä rajoja ei rikota. Oivaltaa olevansa juurikin kaiken sen arvoinen, mitä on antanut aina muille, mutta ei ole itse osakseen osannut vaatia. 

Terveellinen määrä itsekkyyttä kuuluu jokaiselle, vaikka kiltin auttajan on se vaikea hyväksyä. Tässä yksi ylikiltti myötäileväinen auttaja! Ihan ikioman kokemuksen syvällä rintaäänellä puhun, opettelen itsekin tämän sisäistämistä päivittäin, ties miten kauan vielä! 

Pidetään siskot ja veljet puolemme. Kukaan muu ei sitä meidän puolesta tee. <3

Samankaltaisia ​​artikkeleita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.