Lempeämpi postpartum

Postpartum on termi, jota käytetään kuvaamaan synnytyksen jälkeistä noin 6 viikkoa kestävää ajanjaksoa. Monissa kulttuureissa on yhä tallella traditio, jossa synnyttänyt nainen on vuodelevossa 40 päivää synnytyksen jälkeen yhteisönsä tukemana. Sinä aikana naista palvellaan, tekemällä hänelle ravitsevia ruokia, hoitoja ja läsnäolevien viisaiden naisten tuella hän voi siirtyä lempeästi uuteen elämänvaiheeseensa äitinä. Postpartum ei kuitenkaan pääty tämän ajanjakson jälkeen ja käytännöllisesti katsoen naisen voidaan nähdä olevan ”postpartum” tilassa koko loppuelämänsä synnytyksen jälkeen.

Synnytys on suuri siirtymäriitti naisen elämässä ja lapsen syntyessä syntyvät myös vanhemmat. Synnytys on raskauden päätöspiste ja kokonaan uuden elämänvaiheen alku, siitä äitiyden polku vasta kunnolla alkaa. Kuvittele maailma, jossa jokainen synnyttänyt nainen saisi tuntea olevansa arvostettu, tuettu ja rakastettu, suuresti kunnioitettu kyvyssään luoda uusi ihminen maailmaan! Jos olet saanut synnytyksen jälkeen tuntea olevasi kuin kuningatar, hoivattu ja hyvin ravittu, olen todella onnellinen puolestasi! Hyvä, sillä niin sen kuuluisikin mennä! Valitettavasti kuitenkin harva nainen on osannut edes haaveilla tälläisestä, saatika vaatia sitä itselleen. Monissa idän kulttuureissa ja luontoyhteytensä säilyttäneillä kansoilla tämä traditio elää yhä, mutta länsimaalaisissa kulttuureissa olemme ajautuneet siitä kauaksi, vaikka naiset ovatkin näennäisesti samanarvoisessa asemassa kuin miehet ja vapaampia kuin tuhansiin vuosiin. Patriarkaalisen ajanjakson seurauksena naiset ovat kuitenkin omaksuneet suorittamiskeskeisen maailmankuvan, jossa feminiininen olemus ja rytmi on ollut täysin kadoksissa. Tämä heijastuu myös siihen, miten kulttuurissamme kohtaamme synnytyksen jälkeisen ajan. Postpartum ajasta puhuttaessa nousee yleisenä aiheena synnytyksen jälkeinen masennus ja naiset kokevat painetta palautua nopeasti ”entisiin mittoihinsa”. Totuus on se, että synnytyksen jälkeinen masennus on oire sille, että naiset jäävät vailla oikeanlaista tukea ja hoivaa synnytyksensä jälkeen. Yhteisöjen puutoksesta kärsivät eniten äidit, eikä ole ihme jos vauva-ajan haasteissa ja tukiverkoston puutteessa moni äiti kokee masennusta, etenkin jos vieläpä synnytys on ollut haasteellinen tai traumaattinen kokemus.

Luonnollinen synnytys voi kuitenkin olla ekstaattinen ja voimaannuttava kokemus naiselle ja niin myös postpartum aika voi olla autuaallinen ja lempeä siirtymä äitiyden polulla. Tähän tarvitsemme kuitenkin hyvää valmistautumista, toisten tukea sekä luopumista suorittamisesta ja kiirehtimisestä. Olemme varmasti valmistautuneet vauvan syntymään, mutta yhtä tärkeää olisi valmistautua äidin syntymään ja keskittyä synnyttäneeseen naiseen ja hänen tarpeisiinsa. Eri kansojen postpartum- ajan traditioissa on hyvin paljon samankaltaisuuksia ja ne yhdistämällä voidaan määrittää viisi universaalia tarvetta postpartum ajalle, jotka pätevät jokaiseen synnyttäneeseen naiseen ympäri maailman. Niitä ovat lepo, ravinto, parantava kosketus, viisaiden naisten läsnäolo sekä yhteys luontoon. Äidin hyvinvointi heijastuu suoraan vauvan hyvinvointiin ja synnytyksen jälkeen omaan hyvinvointiin panostaminen ei ole luksusta, vaan se on välttämättömyys.

Itsensä hoivaaminen ei ole luksusta, vaan se on välttämätöntä oman hyvinvoinnin kannalta

Kehon transformaatio

Raskausaikana naisen keho käy läpi suuren muutoksen, kohtu kasvaa vähintään viisinkertaiseksi alkuperäisestä koostaan kasvattaen sisällään uuden ihmisen (tai useampia) ja kokonaan uuden elimen, istukan. Synnytyksessä nainen avautuu fyysisesti ja henkisesti maksimaalisesti, tapahtuipa synnytys alateitse tai sektiolla. Synnytyksestä seuraavat kolme kuukautta ovat yhtä tärkeitä kuin yhdeksän aiempaa, jolloin naisen keho käy läpi yhtä suuria muutoksia kuin raskaus-aikanakin. Kohtu supistelee alkuperäiseen kokoonsa, sisäelimet palautuvat omille paikoilleen ja hormoonit naisen kehossa muuttuvat radikaalisti. Riippuen siitä, miten synnytys on sujunut, naisella voi olla myös eriasteisia repeämiä, tikkejä tai sektiohaava paranneltavana. Joka tapauksessa raskaus ja synnytys on jättänyt jälkensä kehoon sekä mieleen, eikä paluuta entiseen enää ole. Nainen on luonut uuden ihmisen ja synnyttänyt itsensäkin uudelleen, äidiksi. Synnytystä seuraavat viikot ja kuukaudet ovat erittäin tärkeitä, ne luovat perustan tälle uudelle elämänvaiheelle ja vaikuttavat merkittävästi naisen koko loppuelämään.

Synnytyksessä tapahtuneen fyysisen ja henkisen avautumisen vastapainoksi tarvitaan sulkemista ja energian keräämistä takaisin kehoon. Meksikossa naiselle tehdään perinteisesti sulkemis-hoito useita kertoja synnytyksen jälkeen rebozo-liinoja käyttäen, jonka avulla nainen palautuu niin fyysisesti kuin energeettisestikin synnytyksen jälkeiseen kehoonsa. Kiinalaisen lääketieteen ja Ayurvedan (Elämän tiedon) mukaan synnytys nähdään viilentävänä tapahtumana keholle, jonka jälkeen keho tarvitsee lämpöä. Keho käy myös läpi puhdistumisprosessin, vapautuen raskauden aikana kerääntyneistä ylimääräisistä nesteistä ja verenkierto palautuu normaaliksi. Hikoileminen ja kyyneleet ovat myös tärkeä osa tätä kehon puhdistumista. Kehoa autetaan palautumaan lämmön, yrttikylpyjen, hieronnan ja lämmittävän, ravitsevan ruuan avulla. Monissa kulttuureissa nainen ”määrätään” myös vuodelepoon noin kuukaudeksi synnytettyään, jolloin sukulaiset tai ystävät pitävät huolta kodinhoidosta ja ruuanlaitosta. Länsimaalaisessa elämäntahdissa harva malttaa pysytellä näin pitkään lapsivuoteessa, mutta pitkällä tähtäimellä se kuitenkin kannattaa. Riittävällä levolla voidaan ehkäistä mm. kohdun laskeumia ja keho saa rauhassa aikaa palautua käymästään suuresta muutoksesta.

Oikeanlaisella ravinnolla on myös todella suuri merkitys kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Raskaus-aikana nainen on käyttänyt suurimman osan ravinnostaan vauvan rakennus-aineiksi ja synnytyksen jälkeen suuri osa naisen ravinnosta menee maidontuotantoon. Ravinnerikas ja lämmittävä ruoka auttaa naista maadoittumaan, palauttamaan voimia kehoonsa ja voi myös ehkäistä synnytyksen jälkeistä masennusta. Raskaus-aikana istukan tehtävänä on ollut estrogeeni- ja progesteroni-hormonien tuotanto, jotka ovat kohonneet yli 200- kertaisiksi ja synnytyksen jälkeen nämä hormoonit romahtavatkin vastaamaan menopaussissa olevan naisen hormoonien tasoa ja munasarjat aloittavat jälleen niiden tuottamisen. Nämä suuret hormonaaliset muutokset ovat myös syynä synnytyksen jälkeiseen ”baby bluesiin” mutta tätä voidaan lievittää tukemalla kehon omaa oksitosiinin tuotantoa. Synnytyksen jälkeinen muutos on kuitenkin suuri, sekä kehollisesti, energeettisesti että henkisesti ja se pistää syvät tunteiden virrat sisällämme liikkeelle. Tärkeää olisikin, että nainen voisi antaa tilaa näille kaikille tunteille nousta ja tulla koetuksi, antaen puhdistavien kyyneleiden virrata. Liiallinen stressihormonien määrä häiritsee kehon omaa oksitosiinin tuotantoa ja on haitaksi maidonnousulle, ja siksi olisikin tärkeää tukea oksitosiinin virtausta mm. rakkaudellisen ja turvallisen ympäristön, levon, ravitsevan ruoan ja lempeän kosketuksen avulla.

Luonto hoivaa

Fyysisesti äiti ja vauva ovat nyt erillisinä yksilöinään, mutta kuitenkin monella tasolla he ovat vielä yhtä. Äiti ja vauva ovat riippuvaisia toisistaan niin fyysisellä, energeettisellä kuin henkiselläkin tasolla. Swahiliksi tätä kuvataankin sanalla ”Mamatoto” joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”Äitivauva”-yksikköä. Jotta äiti voisi keskittyä täysin vain vauvan tarpeisiin vastaamiseen, imettämiseen ja heidän välisen yhteyden ylläpitämiseen, tarvitsee myös äiti hoivaa ja tukea itselleen. Vastasynnyttänyttä naista ei ole tarkoitettu selviämään tästä siirtymästä yksin, tai edes kaksin kumppaninsa kanssa. Ympäri maailman viisaat naiset, neidot tai jo itse synnyttäneet, ovat olleet synnyttäneen naisen tukena. He ovat auttaneet kotitöissä, antaneet käytännöllisiä ohjeita vauvanhoitoon ja imetykseen liittyen sekä olleet kuuntelevana korvana vastasyntyneen äidin iloille ja suruille. Ennen kaikkea he ovat tukeneet ja hoitaneet äitiä, jotta hän voisi löytää oman sisäisen viisautensa ja kulkea rohkeasti omalla äitiyden polullaan, vaistoihinsa luottaen. Viisaiden naisten käytännöllisen tuen ja parantavien hoitojen avulla nainen on voinut kerätä voimiaan ja kukoistaa synnytyksen jälkeen tuoreena äitinä.

Yksi universaaleista postpartum ajan tarpeista on myös yhteys luontoon. Meidän kaikkien yhteisen äidin, luonto-emomme hoivaan voimme aina luottaa ja luonnosta voimme tankata itseemme voimaa, silloin kun sitä tarvitsemme. Luonnonrytmit auttavat meitä myös muistamaan elämän todellisen tahdin ja tuovat lohtua myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Luonnossa mikään ei tapahdu kiireen kautta, vaan omaan tahtiinsa, ja antautuminen luonnolliselle rytmille tuo lempeyttä toipumiseen ja uuteen elämänvaiheeseen sopeutumiseen. Synnytyksen jälkeen ei tarvitse lähteä metsään ollakseen luontoyhteydessä, vaan luonnon parantavaa voimaa voi tuoda itselleen yrttikylpyjen ja -öljyjen avulla, katselemalla luonnonmaisemaa tai hengittämällä syviä hengityksiä raikkaassa ilmassa. Tuntea, miten Äiti-Maa kannattelee ja hoitaa sinua rakkaudellisesti samalla kun sinä hoivaat ja kannattelet lastasi.

Kuva Catie Atkinson

Pyhä postpartum

Voisimmeko jo naisina olla luomassa uutta kulttuuria, jossa itse arvostamme sitä tehtävää, jonka teemme kasvattaessamme ja synnyttäessämme uutta elämää? Panostamalla omaan hyvinvointiimme arvostamme itseämme ja antamalla itsemme vastaanottaa rakkautta, voimme vieläkin vahvemmin antaa rakkauden virrata myös lapsillemme. Postpartum aikaan on hyvä valmistautua samanlaisella suunnitelmalla kuin synnytykseenkin. Se on sinun synnytys, ja samoin se on sinun lapsivuode-aika! Sinä päätät. Valmistelemalla etukäteen tarvittavat konkreettiset asiat varmistat, että voit synnytyksen jälkeen keskittyä vain olennaiseen, eli toipumiseen ja vauvan kanssa pesimiseen. Vauva-kuplaasi tulisi olla tervetulleita vain ne ihmiset, jotka itse valitset ja jotka kunnioittavat ”äitivauva”-symbioosia, auttavat kotitöissä ja ymmärtävät postpartum-ajan tarpeet äidille sekä toteuttavat niitä. Nämä tarpeet tiedostamalla niistä voi myös keskustella etukäteen sukulaisten ja ystävien kanssa tai etsiä esimerkiksi paikallisen postpartum doulan, joka voi synnytyksen jälkeen tulla avuksi. Lapsivuoteessa olevan äidin ei tulisi itse viihdyttää vieraita, vaan vastaanottaa fyysistä apua ja henkistä tukea tänä pyhänä aikana. Vaikka nainen pystyisi tekemään kaiken itse, ei se tarkoita että hänen tarvitsee tehdä. Feminiiniseen olemukseen kuuluu vastaanottavaisuus, suorittamisesta luopuminen ja oman luonnollisen rytminsä kuunteleminen ja sen kunnioittaminen.

Synnytyksen jälkeinen aika on hyvin merkittävää, ja taianomaistakin aikaa, jos sen saa viettää lempeästi ja omaa rytmiään kuunnellen. Apua kannattaa vastaanottaa naisilta, jotka rohkaisevat sinua kuuntelemaan sisäistä viisauttasi ja ymmärtävät äitiyden tuomaa voimaa. Postpartum doulat ovat koulutettuja juuri tähän tehtävään, tukemaan synnyttänyttä naista kokonaisvaltaisella tavalla, kunnioittaen äidiksi syntymisen matkaa ja vastaamaan sen vaatimiin universaaleihin tarpeisiin. Äitiys opettaakin meitä myös pyytämään ja vastaanottamaan apua ja kommunikoimaan omista tarpeistamme. Suorittamisen ja selviytymisen aika on ohi! Palauttamalla luonnonrytmin ja arvostuksen äitiyteen, olemme luomassa uutta maailmaa, joka perustuu lempeyteen, rakkauteen ja yhteisöllisyyteen. <3

Lähde:

The fourth trimester: Kimberly Ann Johnson

Luettavaa:

The first forty days: Heng Ou

Newborn Mothers: Julia Jones

Lisää kirjoittajalta Äiti Maan Ääni

Luonnonsyklejä ja KuuNaisen rytmejä

Viime aikoina on sisälläni kuplinut ja kiehunut paljon asioita. Maailman tapahtumia, sisäisiä...
Lue lisää

1 Kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.